keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Madeira osa 4. Ponta de Sao Lourenco

Tässä yksi Madeiran erikoisimmista patikointireiteistä. Madeiran itäisin niemi poikkeaa ratkaisevasti muun saaren luonnosta: eipä ole metsiä, ei saniaisia, ei vesiputouksia.  Sensijaan on punaisia järkäleitä, tyrskyjä ja kallion kyljessä joten kuten riippuvaa polkua. Patikointireitti rutikuivalle Ponta de Sao Lourencon niemelle on hyvin suosittu.


Tämä reitti on kohtalaisen helppo löytää, sillä sen alkua ei tarvitse etsiä vuoriston mutkaisilta teiltä. Ponta de Sao Lourencon niemelle vie yksi tie, joka päättyy parkkipaikkaan, ja parkkipaikalta lähtee polku kohti niemen kärkeä. Koko lenkin kiertämiseen menee osapuilleen kaksi ja puoli tuntia.




Aurinkoisella kelillä on hyvä tietää, ettei tällä etapilla ole juurikaan varjoa. Kuumaa kalliota vain, ja sehän hohkaa auringon lämmön mukavasti takaisin.



Osalle poluista on rakennettu jonkinsortin suojakaide. Kuvasta näkee, kuinka tukeva se onkaan.

Kalliot ja meri, ja aavistus jotain vihreää.

Varaa tälle reissulle riittävästi juotavaa ja myös hiukopalaa, sillä polku on yllättävän koitteleva.
Ilman Atlantin armaisia aaltoja voisi luulla olevansa kuussa...tai ehkä sittenkin Marsissa punaisten kallioiden keskellä.

Polku tekee huikaisevan lenkin lähellä niemen kärkeä, ja palaa sitten samaa reittiä parkkipaikalle.

(Madeira osa 3)

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Hei hei Heinisuo, Renko

Kun ajat kymppitietä, käännyt Suvipielisen risteyksestä ja ajat vasemmalta ohi Suvipielisistä, päädyt mukavalle pikku patikointireitille: Heinisuolle.

Patikointi alkaa kauniilla metsäosuudella. Oikea polku löytyy seuraamalla puihin kiinnitettyjä keltaisia merkkejä.

Maasto on pehmeän sammaleen peittämää, polku kulkee mukavasti keinahdellen.
Heinisuon kierroksen kävelyyn kuluu vajaa pari tuntia, evästauon pituudesta riippuen.











Matkan varrelta löytyy myös tuhdimpia opasteita. Osa polusta kuuluu Ilvesreittiin.
Opasteita seuraamalla voi käppäillä vaikka Apparalle asti! Täytyypä tulevana suvena katsoa, miten hyvin opastus siihen suuntaan toimii...












Heinisuon yli johtaa hyvin hoidetut pitkospuut. Suon happama tuoksu viestii villin luonnon läsnäolosta. Ompa täällä nähty ilveksen jälkiäkin! Muista elikoista puhumattakaan.













Pitkospuita rakastava koira on täällä kuin kotonaan. Leveillä pitkoksilla isompikin piski pysyy mukavasti.












Pitkosten levennyksillä voi vaikka pitää evästauon, sillä reitillä ei vielä ole nuotiopaikkaa. Keskellä suota voi istahtaa katsomaan, kuinka suota on mukavasti joka puolella.












Heinisuon turve on parahinta hämäläistä luomuturvetta. Se on kauttaaltaan kauniisti katettu paksulla luxus-sammaleella, jonka katsominenkin jo korottaa mielialaa. Saati sitten sille astuminen.

Suolenkin loputtua metsäpolku vie takaisin autolle.
Heinisuo on osava vaihtoehto silloin, kun tunnin parin kävely oikeassa, olkoonkin renkolaisessa, luonnossa riittää.

torstai 25. joulukuuta 2014

T-paita sieltä jostain

Joulun kunniaksi... tai ihan miten vaan:
Katsaus Caminon T-paitamuotiin, tai monien mielestä enemmänkin muodittomuuteen. Kaikki nämä paidat on ostettu Santiago de Compostelasta, eri Caminoiden päätteeksi.

Ensimmäinen paita tuo julki kelttiläiset kansat, kiltit keltit. Niistä erityisesti sydäntä lähellä ovat galicialaiset. Ja sitten tietenkin Mann-saarella asuvat hauskan kuvansa takia. Olisipa joskus kiva tavata joku Mann-saarelainen...







Tämä yhtälailla mystinen paita on täynnä salakieltä, jonka vain asiaan vihkiytyneet ymmärtävät.




Jotenkin tämä logo tuntuu tutulta...ehkä.




Kun kävelee Camino Francesia, ja on eksyvinään voi tätä paitulia käyttää suunnistuksen apuna. Kätevää!  Tai sitten vain tavattoman tylsää...



Niin, joskus Caminolla voi olla todella ruuhkaista...
Tämä sopii myös Liverpoolin kannattajille.



Tässä todiste siitä, että myös Beatlesin pojat kävelivät Caminon. Ja oliko se Paul, joka patikoi paljain jaloin?



Saat itse valita, mikä näistä hahmoista olet. Keltainen nuoli osoittaa jälleen oikean suunnan.


...ja sitten ostamaan lisää paitoja!


tiistai 23. joulukuuta 2014

Camino Portugues... 4. päivä

Ponte de Limasta Rubiaesiin on vähän päälle 18 kilometriä. Lasten leikkiä? Saattaisi ollakkin, ilman erästä pientä Alto da Portela Grandea. Varaa mukaasi riittävästi vettä, tulet tarvitsemaan sitä!


Ponte de Lima jätetään taakse ylittämällä Rio Lima keskiaikaista siltaa pitkin, ja kääntymällä alberguen jälkeen oikealle.
Tässä näkymä sillan yli taakse jäävään Ponte de Limaan.
Jos sattuu kosteampi keli, on kävelysauvasta suuri apu lätäköiden keskellä. Ympärillä on hienoa portugalilaista maaseutua.



Tämän päivän etappi on hyvin merkitty ja se vie mukavia polkuja halki maiseman...













...kunnes alkaa pitkä, monipolvinen nousu Alto da Portela Granden huipulle.
Polku kulkee metsän halki nousten välillä maltillisesti, välillä jyrkästi ja kivikkoisesti.
Tämä risti, joka valitettavasti on alkanut näyttää kaatopaikalta, on omistettu Napoleonin sotien aikaiselle taistelulle. Sittemmin ristin juurelle on myös kiinnitetty australialaisen vaeltajan muistolaatta.










Vaan vielä on nousua jäljellä! Irtokivinen polku ei todellakaan helpota kapuamista.


Ja kun alamäki lopulta alkaa, on se niin helppoa, niin helppoa!










Rubiaesissa on kaksi erilaista yöpymismahdollisuutta.
Ensimmäisenä vastaan tulee O Repousa do Peregrino, joka on pieni majatalo osavalla paikalla. Sen vieressä on pikkuruinen kauppa baareineen (kuvassa). Majatalon palveluun kuuluu ihan mukiin menevä huone, kiva sisäpiha pyykin kuivausta varten, ja autokuljetus iltaiseen ruokailuun.

Albergue sijaitsee muutaman kilometrin tietä eteenpäin. Se on avattu 2007 vanhaan kouluun. Ja on ihan ok. Alberguesta vielä pari sataa metriä eteenpäin on ravintola Bom Retiro, jonne myös O Repuosa do Pregrinon asukkaat halutessaan kuljetetaan syömään. Autokuljetus on ilmainen, ja toimii myös toiseen suuntaan. Suosittelen!

Seuraavana päivänä sanotaan Portugalille muito obrigado e adeus, tarkistetaan kellot ja patikoidaan iki-ihanaan Galiciaan!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Noticias sobre el Camino... osa 5


Ja vuorossa Camino-uutisia Espanjan lehdistä!

Tänä vuonna on kulunut 25 vuotta Elias Valina Sampedron kuolemasta. Ja miksikö me kaikki haluamme muistaa häntä? Hän oli pappi O`Cebreiron "hiippakunnassa". Okei.
Oletko koskaan Caminoa kävellessäsi miettinyt kaikkia niitä keltaisia nuolia, jotka johdattavat sinua eteenpäin? Oletko tuntenut sen uskomattoman helpotuksen, kun luulet olevasi hukassa, ja jo seuraavassa pylväässä on keltainen  nuoli, joka osoittaa sinun olevan oikealla tiellä, ja vielä näyttää oikean suunnanakin. Kyllä! Si! Elias Valina Sampedro oli se mies, joka keksi käyttää keltaisia nuolia Caminon merkkeinä. Tarinan mukaan hän "neuvotteli" Espanjan liikenneministeriöltä muutaman (?) litran keltaista maalia, ja lähti maalailemaan nuolia Roncenvallesista Santiagoon, eli halki koko pohjoisen Espanjan. Nykyään Sampedron työtä jatkaa yhteisö "Amigos del Camino de Santiago".

Sampedro kuoli 1989, eikä ehtinyt nähdä työnsä tuloksia. Ja kuitenkin me kaikki Caminoilla olisimme totaalisen hukassa ilman häntä.
Hänen muistopatsaansa on O`Cebreirolla, ja seuraavan kerran, kun kuljen patsaan ohi, taidampa pysähtyä kiittämään häntä.

Syksyllä -14 saapui Santiago de Compostelaan Espanjan nuorin pyhiinvaeltaja. Hän oli yhdeksänkuinen Moses, joka vaelsi Sarriasta Santiagoon vanhempiensa kanssa viidessä päivässä. Matkaa Sarriasta Santiagoon on n. 112 kilometriä ja Moses taittoi sen mukavasti rattaissa. Ehkä hän oli perheessä se, jonka tehtävänä oli etsiä maisemasta ne Sampedron keltaiset nuolet...

Ja lopuksi erään Caminolla albergueta pitävän isännän mielipide nykypäivän pyhiinvaeltajjista: " He ovat porukkaa, joka on enemmän huolissaan alberguen nettiyhteyksistä, kuin suihkumahdollisuuksista".  Vau! Tämä kolahti! Vaellammeko me haisuleina, jotka lähettävät hajuttomia viestejä eetteriin? Tjaa, netissä on helppo olla tuoksuton, olkoonkin, että tässäkin alberguessa on kyllä osavat suihkut halukkaille. Ja oikeasti, jos yöpyminen alberguessa maksaa vitosen, niin mitä kaikkea siihen hintaan voi vaatia?  Aforzan alberguen seinällä on monella kielellä kirjoitettuna viisas lause: turisti vaatii, pyhiinvaeltaja kiittää.


keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Madeira osa 3. Levada da Janela

Tämän Madeiran luoteisnurkalla kiemurtelevan levadan virallinen nimi on Levada da Central da Ribeira da Janela. Jotta itse levadan nimi ei täytä koko tekstiä, on parempi puhua vain Levada da Janelasta.


Päästäkseen Levada da Janelalle täytyy ajaa saaren luoteisimpaan kaupunkiin, Porto Moniziin. Levadan alku löytyy vuorilta kaupungin yläpuolelta. Edestakainen levadakävely vie osapuilleen neljä tuntia.

Levadan alku on erittäin hyvin hoidettua,siinä mielessä melkein tylsää. Se on kuin suoraan levada-oppikirjasta: polku on leveä, itse levada roskaton ja vesi virtaa kirkkaana. Innokkaat ja nopeat kalat suhahtelevat moitteettomassa levadassa.



Vaan annas olla, kun on kävelty muutama hetki, alkaa tämäkin levada saada luonnetta.

Korkeuserot kasvavat, maisema muuttuu kokoajan jylhemmäksi ja kasvillisuus villiintyy.










Eipä aikaakaan, kun jo ollaan tutusti jyrkänteiden äärellä, ja turvakaiteet ovat ajat sitten ottaneet ritolat. Rinteiltä pirskova kosteus saa jokaisen mahdollisen läntin kasvamaan vihreää. Tämä on saniaisten paratiisi.








 Levadan loppupäässä on mahdollista kulkea kahden pitkän ja matalan tunnelin kautta syvemmälle vuoristoon.




Tunneleiden jälkeen tullaan levadarakennukselle ja levada katoaa kävelykelvottomaksi. On aika palata takaisin samaa reittiä.


















Takaisinpäin kävellessä villi levadapolku vähitellen sivistyy, maisemat seesteytyvät ja kohta patikoit taas mallilevadan siistiä ja nuhteetonta polkua.




Päivän päätteeksi voi pitää lounastauon Sao Vicenten dramaattisissa maisemissa. Se on Madeiran pohjoisrannikon isoin kaupunki, ja sieltä johtaa tie takaisin Funchaliin.

(Madeira osa 2.)

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Camino Portugues...3.päivä

Barceloksesta Ponte de Limaan on 34 kilometriä, joten ei muuta, kuin taipaleelle!  Kun edessä on tuollainen kilometrimäärä, ei kannata nukkua rokuliin. Bom dia!





Reitti Ponte de Limaan kulkee kahden kukkulan, jokilaakson ja usean pikkukylän halki. Tämä on yksi Portugalin Caminon kauneimpia etappeja. Käveltävänä on paljon asfalttia, mutta ilahduttavan paljon myös pehmeämpiä teitä.



Maisema on rehevää maaseutua, jossa kasvaa jotain melkein jokaisena vuodenaikana. Jos on patikoimassa syksyllä, voi vaivihkaa maistella muutaman viinirypäleen runsaista köynnöksistä...makeita ovat, ja tavattoman mehukkaita!


Tabuaksen silta (1100-luvulta) on ollut pyhiinvaeltajille hyvin tärkeä jo satojen vuosien ajan. Se johtaa yli Rio Nievan, ja sen vieressä on houkutteleva pikku hiekkaranta.

Sillan kivien kulumisesta näkee, että se on ollut kovassa käytössä. Et totisesti ole ensimmäinen sille astunut!






Reitti Ponte de Limaan on hyvin merkitty, keltaisia nuolia ei ole säästelty. Mukavaa on myös se, että kahvilat reitin varrella ottavat vaeltajan ilolla vastaan.

Vaikka matka on pitkä, hienot maisemat, vaihtelevat polut ja maaseudun kauneus ikäänkuin siivittävät askelia.


Tätä polkua on tallottu satoja vuosia. Tässä tervehdys vaeltajilta ennen sinua.











Kun käveltävänä on näinkin pitkä taival, kannattaa tarkkailla jalkojen kuntoa, ja antaa tauoilla varpaille ilmakylpyjä. Kuivien sukkien vaihto kesken päivän ei ole hullumpi idea.

Ponte de Lima tuo oudosti mieleen pääsisäissaaret... tjaa, miksiköhän?

Yöpymispaikkoja on yllättäen rajoitetusti. Ponte de Liman albergue on sillan vastakkaisella puolella ja kaupungin puolella on muutamia majataloja. Pensao Sao Joao on hyvällä paikalla kapeiden kujien suojassa.
Kylpylähotelli Lima Spa (kyllä!) sijaitsee hieman sivummalla. Se on aikas kallis ja kliininen, mutta tarjoaa aamulla puffetaamiaisen.
Kaupungissa on useita hyviä ja edullisia ravintoloita.


Tässä patsaaksi taiottuna se mystinen sisu, joka piiskasi sinut töpöttämään kaikki ne kilometrit.


Seuraavana päivänä edessä on mielenkiintoiset parikymmentä kilometriä Rubiaesiin.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Isojärvi, Kuhmoinen

Isojärven suosittu kansallispuisto sijaitsee Kuhmoisissa, Isojärven molemmin puolin. Maasto on mukavasti vaihtelevaa järven lahtien, harjanteiden ja lampien pirstomaa. Auton voi jättää joko suositulle Heretyn paikoitusalueelle, tai pienemmälle Huhtalan parkkipaikalle. (kts. linkkilista:luontoon.fi)

Heretyn parkkipaikan läheisyydessä on entisöity savottakämppä ja kesäisin siellä voi tutustua metsien käytöstä kertovaan näyttelyyn. Siis jos sellainen kiinnostaa. Tai sitten voi vain talsia ohi ja päätyä metsään.

Isojärven kansallispuisto on laaja kokonaisuus, tai ainakin se tuntuu laajalta. Polut kulkevat monipuolisessa maastossa ja nähtävää on. Joten varaa retkeen vähintään päivä ja kunnon eväät. Nuotiopaikkoja löytyy ja ne ovat hyvin hoidettuja.




Parhaimmillaan Isojärvi on metsäpoluilla ja kallioilla. Lähellä Huhtalan parkkipaikkaa on Kivilahden laavu, jolta on hieno näköala järvelle.




Opasteisiin on panostettu, mutta ne eivät tietenkään korvaa kädessä hypisteltävää karttaa. Joidenkin mielestä kartan kanssa on jopa mukavampi eksyä, kun ei tarvitse kiinnittää huomiota opasteisiin, vaan voi syyttää karttaa.






Isojärvellä korkeuserot ovat yllättävän isoja. Maisemat avartuvat komeasti, kunhan jaksaa nousta mäkien ja kallioiden laelle. Mukavasti vetreyttää lihasta, jos toistakin, tuo kumpareelle kapuaminen.










Pitkän päivän evästauolla on hyvä antaa varpaiden tuulettua, vaikkapa tässä Vahterjärven laavulla. Hyttysetkin pysyvät paremmin loitolla...








Historiallinen kuva pitkospuita ja eväsreppuja rakastavasta koirasta: ensimmäistä kertaa ikinä se on nukahtanut tauolla. Mutta tietenkin varmuuden vuoksi eväsrepun viereen... eikä se oikeasti kauaa torkkunut, kunhan hetken hengähti.









Isojärvellä on lampia, soita ja jotain siltä väliltä. Maisema vaihtuu taajaan, ja muurahaisetkin ovat kuin kotonaan. Ja tiemmä muutkin elikot: Isojärvellä on myös majavien jälkiä.





Isojärvi on periaatteessa ja käytännössä kaukana kaikesta, paitsi Kuhmoisista (kommentteja otetaan kiitollisena vastaan).

Pidä paikka silti mielessäsi, kun mietit, minne mennä. Mene Isojärvelle!