Vuoden 2025 retket on retkeilty

 

On taas aika summata yhteen eletyn vuoden retkeilyt. Vuosi 2025 vei meidät monille tutuille reiteille mutta myös yllättävän usein hieman oudoimmille.

Tarkoituksena ei suinkaan ole kerrata vuoden jokaista kävelyä vaan tehdä ikäänkuin pikakatsaus menneeseen vuoteen... ei siis muuta kuin mäkeen vaan!

Hämeenlinnan rantareitti on kävelemisen väärti kaikkina vuodenaikoina. Talvella Vanajaveden rannan pitkospuut saattavat tosin olla hangen alla. Rantareitti on pituudeltaan osavat 6 kilometriä ja sen varteen pääsee aivan Hämeenlinnan keskustasta.

Tammelan Torronsuo on edelleen erittäin suosittu kohde. Niinpä retkeilimme siellä sesongin ulkopuolella kuten kuvan liki lumettomana helmikuun päivänä. Näin vältimme suuret ruuhkat ja saatoimme ihailla suomaisemaa kaikessa rauhassa.

Lopen Luutalammin kiertäminen onnistuu aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Kesällä polku on rauhoitettu ja lammen kiertämistä tulisi välttää. Luutalammin rannalla pääsee miltei Lapin tunnelmiin.

Kevät jo kolkutteli Hämäläistä maisemaa kun ensikertaa piipahdimme Janakkalassa Kiipulan maastossa. Jussin laavulta katse kantoi pitkälle. Oli kiva löytää niin läheltä kotia uusi reitti.

Hämeenlinnan helmi on tietenkin Aulanko. Aulangonjärven polku on kuljettavissa ympäri vuoden ja maisemat sen varrelta ovat niitä kuuluisia kansallismaisemia. Näitä kuulemma Sibeliuskin ihasteli nuorena miehenä.

Huhtikuu vei meidät jälleen Mallorcalle. Tämä oli jo kolmas kerta saaren poluilla ja vielä löytyi meille uusia kohteita. Mallorcalla on runsaasti ikivanhoja oliivipuita ja niiden siimeksessä kulkevia kävelyreittejä. 

Tramuntana-vuoriston poluilla villivuohet ilahduttivat kulkijaa tempuillaan.

Kotomaassa Evon kevät oli vertaansa vailla. Evosta ei tunnu tulevan kansallispuistoa mutta onneksi se ei ainakaan vielä haittaa retkeilijää. Evon monipuolisilla poluilla kannattaa piipahtaa pitkin vuotta.

Tammelan Liesjärven kansallispuisto on yksi suosikeistamme. Saimme taas kävellä kilometritolkulla hienossa metsässä ja levähtää Savilahden nuotiopiirillä. Liesjärvellä voi polkujen sokkeloista loihtia itselleen mieleisen reitin: lyhyen, pitkän tai vielä pidemmän.

Kesäkuussa pääsimme pitkästä aikaa Kolille. Jälleen olimme kansallismaisemien äärellä.

Koli on meille kovasti tuttu paikka mutta silti löysimme uusia polkuja vanhojen hyvien lisäksi. Mäkrältä katsottuna Pielinen näytti miltei mereltä.

Yksi viikon kohokohdista oli päivä Patvinsuon avaruuden äärellä. Kävelimme peräti 20 kilometriä suon huumaavassa tuoksussa.

Kesän edetessä pääsimme meille oudoille poluille Tammelassa Saaren kansanpuistossa. Sen näkötorni oli kapuamisen arvoinen. Kansanpuiston järvimaisemat olivat todella upeita.

Poikkesimme myös Toijalassa. Helteisenä päivänä kävelimme Toijalan satamasta Terisjärven luontopolkua Nahkialan vuorelle. Ja takaisin. Tämäkin oli meille uutta maastoa ja varmaan piipahdamme siellä toistekin.

Elokuun pidempi matka suuntautui Sallaan. Kävelimme viikon aikana monet polut tuntureilla ja soilla. Sallan reitit ovat varsin monipuolisia. Salmijoenkuruun tuli taas taivallettua sateisena päivänä. Ehkä joskus näemme tämän hienon paikan myös auringonpaisteessa.

Piipahdimme myös Oulangan kansallispuistossa Kanjonin kurkkauksella. Maisemissa ei ollut valittamista... kuten ei Oulangassa yleensäkään.

Ei pidä sivuuttaa Hämeenlinnan Ahvenistoa eli Apparaa jonka polkuja kulutimme vähintään kerran viikossa. Apparan maastossa risteilee leveämpiä ja kapeampia reittejä ja aina vastassa on ylämäki. Kävin pitkästä aikaa kulkemassa myös vuoden 1952 Olympialaisten maastojuoksureitin. Suosittelen.

Syksyn tullen vietimme Kuopion Tahkolla muutaman retkipäivän. Pisan reitillä taivalsimme miltei koko päivän ja niin myös Tahkon maastossa. Mäkiautionrotko oli taas yksi suosikeistamme.

Lahden Lapakistossa emme olleetkaan aikaisemmin retkeilleet. Vietimme hyvän päivän alueen kallioilla ja järvien tuntumassa. Koko alue tuntui sopivan meille tosi hyvin. Varmaankin palaamme Lapakistoon tulevana suvena.

Kun pahin sesonki oli ohi suuntasimme taas Torronsuon maisemiin. Pitkospuilla kävely on aina yhtä mukavaa. Eikä ollut ruuhkaa.

Syksyn edetessä kävelimme lähimaastossa. Aulangonjärven polulta avautui kaunis maisema tornille.

Evolla Kalliojärven rannalta sain hyvän kuvan tyynestä järvenpinnasta.

Joulukuun alku oli hämmentävän lämmin. Odotimme kärsivällisesti pakkasta... ja saimme kuin saimmekin maastoon hennon lumipeitteen. Näin saatoimme tehdä hieman erilaisen retken Janakkalan Kiipulan poluille. Tauko Jussin laavulla sujui hienosti auringonpaisteessa.

Vuoden viimeiseksi retkeksi jäi tavalliseen tapaan vierailu Hämeen linnan Tuomaan markkinoilla. Maa oli lumeton mutta tunnelma markkinoilla oli jouluinen. Tähän oli hyvä päättää ihan hienon retkeilyvuoden kävelyt.

Tarkemmat kuvaukset vuoden retkistä löytyvät tuttuun tapaan blogin oikean reunan valikosta.

Toivotan kaikille lukijoilleni ja heidän kavereilleen reipasta retkeilyvuotta 2026.

Tuomaan markkinoilla

 

Hämeenlinnan Tuomaan markkinat ( 20.12 ) järjestettiin jälleen linnassa. Päivän sää oli sateinen ja synkkä mutta markkinoilla oli jouluinen tunnelma ja todella paljon väkeä.

Tykkitorni oli taas valaistu viimeisen päälle. Uutuutena oli ovivahti joka päästi väkeä maltillisesti sisätiloihin. Näin tornin käytävillä ei tällä kertaa ollut kammottavaa ruuhkaa. Tarjolla oli käsitöitä, herkkuja, koruja ja muita lahjoiksi sopivia.

Linnan sisäpihalla oli myös myyntikojuja. Poikkesimme joutessamme avoinna oleviin käytäviin. 

Täällä oli ikiaikainen salaperäinen tunnelma.

Valitettavasti maassa ei ollut lunta... ja ilmassa vihmoi vettä. Siitä huolimatta linnan juhlavalaistus näytti komealta.

Tästä oli hyvä jatkaa kohti joulua ja vuoden viimeisiä päiviä.

Aurinkoa Kiipulan poluilla

Sateisen ja synkän joulukuun alun jälkeen luvattiin yhdeksi päiväksi aurinkoa. Tästä riemastuneena päätimme lähteä retkelle. Iloinen yllätys oli että yön aikana oli satanut lunta ja niin maisema oli sekä aurinkoinen että luminen ( ainakin hieman ).

Suuntasimme Janakkalan Kiipulaan jottei päivä kuluisi autossa istumiseen. Jätimme auton Hakamäen urheilukentän parkkipaikalle. Päämäärämme oli kartan alareunan Jussin laavu. Pakkasta oli viitisen astetta ja tuuli pohjoisesta.

Maisema oli mukavan luminen ja kun olimme nousseet urheilukentän yläpuolelle aurinko paistoi kauniisti Turengin taajamaan.

Kuljimme aluksi leveää latupohjaa jota välillä kaunisti päivänsäde, välillä totinen talvivalo.

Täytyy myöntää että jossain vaiheessa eksyimme reittien sokkelossa. Poikkesimme kokeeksi kapoiselle polulle ja sitä kautta löysimme taas oikealle reitille. 

Tulimme pellonlaitaan valon keskelle.

Tämä helppokulkuinen reitti oli tietenkin latupohjaa ja opasteet sen varrella koskivat pääsääntöisesti hiihtäjiä. Suunnistimme kohti Kiipulaa.

Jussin laavun opasteet olivat upiuusia ja juuri oikeilla kohdin. Edessämme oli totinen ylämäki.

Aika haastavan nousun jälkeen saavutimme taas auringon ja siinä kylpevän Jussin.

Tämä on laavu joka on rakennettu upeiden etelähämäläisten maisemien äärelle. 

Olimme korkealla ja täältä näki kauas.

Laavulla istuimme auringon lämmittämille penkeille ja hörpimme ruokatermareiden lounaan. Keitimme myös jälkiruokajuomat. Olipa tässä yllättävän lämmin istua.

Vaikka aurinko ei todellakaan ollut kovin korkealla se kohdistui juuri meihin taukoa pitäviin ja saimme nauttia siitä koko joulukuun voimin.

Kun lähdimme paluumatkalle huomasimme että olimme kävelleet koko tulomatkan myötäiseen ja nyt edessämme oli kylmä vastatuuli. Se ei ollut mukavaa.

Ohitimme Kiipulan kuntoportaat joita testasimme edellisellä Kiipularetkellämme. Portaat eivät johda mihinkään.

Sitten kohdalle osui frisbeegolfin aloituspaikka. Tuolla jossain on ensimmäinen kori. Tämä frisbeegolfrata taisi olla samalla myös kuntorata.

Me jatkoimme matkaa kohti Hakamäen urheilukenttää ja autoa. Edessä oli monia reittien risteyksiä ja houkuttelevia polkuja. 

Kylmä vastainen tuuli kehoitti etsimään lyhyimmän reitin. Ja melkein onnistuimmekin löytämään sen.

Lopulta olimme taas urheilukentän tuntumassa ja näimme automme yksinäisenä parkkipaikalla.

Tästä oli enää lyhyt helppo kävely alamäkeen kentän ympäri.

Päivän retkemme oli oikein onnistunut. Saimme kävellä harvinaisessa auringonpaisteessa lumisella reitillä. Reittimme varrella oli useampia syviä suppia jotka ehkä täytyy tutkia tarkemmin lumettomaan aikaan. Taukopaikkamme Jussin laavulla oli päivän helmi.

Reitin pituus oli osapuilleen 11 kilometriä.