Toijalan satamasta Nahkialanvuorelle

 

Toijalan satamasta lähtee Terisjärven luontopolku jota seuraten pääsee Nahkialanvuorelle asti.

Satamassa on runsaasti aktiviteettejä kesäpäivän viettäjille ja olikin yllätys että aurinkoisesta kelistä huolimatta sataman parkkipaikalla oli runsaasti tilaa.

Nahkialanvuorella kävelimme kiemuramme vastapäivään. Retken pituudeksi tuli noin kahdeksan kilometriä.

Luontopolku alkaa leveänä väylänä ja pian saavutimme jo lintutornin.

Tornista aukeaa maisema Matinlahdelle. Rehevä kaislikko lienee vesilintujen mieleen.

Tornin jälkeen luontopolku kapenee ja saimme kävellä monessa kohdin hyväkuntoisilla pitkospuilla.

Reitti kulkee kostealla tasamaalla. Jonain vuodenaikoina maasto täällä on varmaan veden vallassa.

Hurmaavaa koivikkoa seurasi tiheä kuusikko.

Välillä käveltiin pitkin tietä jolla ei onneksi ollut juurikaan liikennettä.

Tarkkana sai olla että löysi taas tieltä polulle. 

Polun jälkeen tultiin hetkeksi hieman pehmeämmälle tielle.

Tällä luontopolulla on hienoja koivikoita.

Sitten ylitimme Toijalan puusillan joka on eräänlainen maamerkki moottoritien yllä.

Kun tulimme kuntoportaille emme suinkaan nousseet niitä vaan valitsimme portaikon vasemmalta puolen ylämäkeen lähtevän polun.

Laavulla pidimme virkistävän tauon. Olimme kävelleet aika lyhyen matkan mutta hyvä taukopaikka kannattaa aina käyttää hyödyksi.

 

Kaukana näkyi Terisjärvi. Sen ja laavun välissä oli paitsi kallioleikkaus myös vilkas moottoritie.

Me kävelimme hetken leveämpää väylää ja solahdimme sitten taas luontopolun kapoisemmalle mutta mielenkiitoisemmalle reitille.

Luontopolun syleilystä nousimme leveämmälle valaistulle reitille.

Suunnitellusti poikkesimme pieneen liikekeskukseen lounastamaan.

Makoisan aterian jälkeen palasimme reitille ja suuntasimme nyt paluumatkalle kohti satamaa. Opasteessa sitä ei ollut mutta tiesimme kävellä kohti Kangassaarta.

Puusillan ja kallioleikkauksen jälkeen pääsimme taas metsän suojaan.

Jotenkin onnistuimme eksymään oikealta polulta ja haahuilimme hetken varvikossa. Eipä tuo paljoa haitannut kun suunta kuitenkin oli oikea.

Löysimme takaisin oikealle reitille ja kartta kertoi että jäljellä oli vain luontopolun hienoin osuus.

Lintutornin ohitettuamme tulimme taas leveälle väylälle ja kohta jo Toijalan satamaan.

Tämä hauska kierros oli pituudeltaan noin kahdeksan kilometriä eli se sopi hyvin hellepäivän pyrähdykseksi.

Seitsemisen kansallispuistossa

 

Lauhanvuoren ja Helvetinjärven jälkeen palasimme vielä kerran Seisemisen kansallispuistoon.

Jätimme auton Koveron parkkipaikalle ja kävelimme sieltä Kirkkaanlamminkangaksen kautta Torpparintaipaleelle. Pituutta retkelle tuli noin yhdeksän kilometriä.

Koveron parkkipaikalla hullaannuimme niin lampaista että lähdimme reitille hieman väärästä paikasta.

Pienen sekoilun jälkeen myös se oikea polku löytyi.

Kun tavoitimme oikean reitin oli se sekä helppokulkuinen että loikkimista vaativa. Ei siinä mitään: kyllä meidän kinttumme vielä nousivat.

Saimme taas kulkea koreassa säässä. Hyttysiä oli vain muutamia ja nekin kainonlaisia.

Kirkkaanlamminkankaan parkkipaikalta suuntasimme kohti Haukilampea. Sinne oli osavat kaksi kilometriä hienossa metsässä.

Hissukseen virtailevan ojan/joen varrelta löytyi tosi vanhoja majavien jälkiä.

Haukilammilla pidimme ruokatauon. Kuvassa nuotiopiiri on tyhjillään mutta pian se täyttyi retkeilijöistä.

Haukilammin rannalla oli varoitus myrkkykeisosta.

Retki jatkui pitkin Torpparintaivalta. Alkuviikosta kävelimme täällä jälkikasvun kanssa. Nyt kulku oli rauhallisempaa mutta myös paljon tylsempää.

Poikkesimme reitiltä sen verran että ylitimme Seitsemisenjoen. 

Vanhan karttamme mukaan melkein umpeen kasvaneen polun päästä löytyisi Karhukivi.... juonipaljastus: ei löytynyt.

Palasimme Torpparintaipaleen polulle. 

Sattumalta silmiin osui myös ikivanha majavien nakerrus.

Multiharjun aarnialueella metsä oli entistä hienompaa. Polku on täällä leveä muttei ihan esteetön.

Ja niin saavutimme Koveron perinnetilan. Nyt tilan rakennukset olivat avoinna tutustumista varten.

Pyynnöstä kuvasin vanhan lukon. Ja onhan tuo hieno.

Pääsimme kurkkimaan tilan eri rakennuksiin.

Tämä Seitsemisen yhdeksänkilometrinen retki päättyi kivoihin tunnelmiin Koveron tilan pihapiirissä.

Jos joku vielä epäilee : Seitsemisen kansallispuisto on todellakin käymisen arvoinen.