Koli : Mäkrän kierto ja Kolinuuro

 

Olipa kiva päästä pitkästä aikaa Kolin maastoon. Edessä oli muutamia retkeilypäiviä todellisessa huippupaikassa.

Päätimme aloittaa viikon Kolin parhaissa maisemissa. Tavoitteena oli kävellä Mäkrän kierto. Ja koska jotain uuttakin olisi hauska kokea niin samaan syssyyn tutustua Kolinuuroon.

Aloitimme retken kapuamalla pitkiä portaita  kohti Kolin huippuja.

Pielinen näytti saarten täyttämältä mereltä. 

Kolin kalliot ovat valkoista kvartsiittia. Ammoin tässä oli Karelidien vuoristo joka oli miltei Himalajan korkuinen. Miljoonien vuosien kuluessa kaikki muu maa-aines kului pois ja vain kova kvartsiitti jäi jäljelle.

Kolin harjalla kulkeva väylä on paljon kuljettu mutta silti mukavasti luonnonmukainen.

Paha-Koli kuvattuna Akka-Kolilta.

Paha-Kolin maisemaa.

Korkealta laskeuduimme Mäkrän aholle. Ja sieltä suuntasimme Ikolan aholle. Kolin kauniit ahot ovat nekin nähtävyyksiä.

Ikolan aholla pidimme pienen virkistävän tauon ja lähdimme sitten nousemaan Mäkrälle ikäänkuin takakautta. Tämä on se helpompi reitti huipulle.

Eipä ollut Mäkränkään maisemissa valittamista.

Mäkrältä laskeuduimme tiukan ja pitkän alamäen ja päädyimme Purolan aholle. 

Täällä pidimme lounastauon pussiruuasta nauttien. Mäkrän huipulla moinen olisi ollut kovan tuulen takia hankalaa vaikka maisemat olisivat kyllä olleet kohdillaan. Hyttysiä oli vain jonkin verran.

Purolan aholta oli lyhyt matka Mäkrän aholle jonka laidalta löytyi Kolinuuron opaste. Sinne siis.

Kolinuuron polku laskeutui hienon metsän halki rotkon pohjalle.

Sitten lähdettiin nousemaan vastakkaista rinnettä kohti Pikku-Kolia.

Puiset rappuset helpottivat kulkua jyrkässä rinteessä.

Täältä avautuikin hieno ja aika harvinainen näkymä Kolin suuntaan. Valkoista kvartsiittia oli rinne täynnä.

Paha-Koli loisti kaiken keskellä. Täältä näkyi kuinka kohtalokasta olisi horjahtaa sen huipulla.

Pikku-Kolin hieno lohkare on sekin valkoista kvartsiittia.

Kun olimme aikamme ihastelleet ainutlaatuisia näkymiä jatkui matkamme toistamiseen rotkon pohjalle.

Ja sitten alkoi ylämäki... jota riittikin loppumatkaksi. Tosin näin hienossa metsässä oli ilo kävellä. Kasvillisuus täällä oli todella rehevää.

Lopulta olimme jo niin ylhäällä että Pielinenkin pilkotti puiden lomasta.

Vaan vielä oli jäljellä muutamia rappusia.

Ja kun nuo portaat loppuivat putkahdimme Ylä-Kolin tasanteelle eli sinne missä on hotelli ja luontokeskus Ukko.

Tämä oli hieno kierros Kolin parhaissa maisemissa. Mäkrän kierto on jo klassikko ja Kolinuuro yllätti todella positiivisesti.

Tämä oli hyvä alku Koli-viikolle.