Seuraava retkemme Mallorcalla kulki Cuberin patoaltaalta Biniaraixin rotkon kautta Sólleriin. Tämä reitti kiemurtelee halki upeiden maisemien ja laskeutuu satumaista kiviväylää rotkon pohjalle.
 |
| kartta : Rother Walking Guide Mallorca |
Aloituspaikka oli Cuberin patoaltaan parkkipaikka. Taksi Port de Sóllerista tänne maksoi osapuilleen 40 euroa. Täällä ylhäällä oli hieman viileämpää eli alkumatkasta oli hyvä olla pitkähihaista päällä.
Kävely alkoi leveää soratietä patoallasta sivuten. Cuberin patoallas toimii yhtenä saaren vesivarastoista.
Takanamme kohosi Puig Major ja sen tutka-asema, jonka ympärillä on armeijan alue.
Edessämme oli pato jota pitkin matka jatkui.
Helppokulkuinen soratie oli joutuisaa käveltävää. Pusikoista kuului lampaiden kellojen kilkatus ja silloin tällöin niitä vilahteli pensaiden keskellä.
Patoaltaan päässä on majoituspaikka pitkänmatkan eli GR-221 kävelijöille. Hieman mietimme mitä kautta nuo autot olivat sinne tulleet.
Muutamien askelten jälkeen tulimme aasien vartioimalle portille. Tuo iso portti oli lukittu mutta meille kävelijöille oli varattu oma kapoisempi reitti portin vierestä.
Onneksi nämä isot eläimet ottivat elämän lungisti eivätkä piitanneet meistä pätkääkään. Pidimme kyllä varmuuden vuoksi niihin sopivaa etäisyyttä.
Kohta saavutimme metsäisemmän osuuden. Täällä kivikoissa polku lähti nousemaan ylämäkeen. Huilasimme puiden varjossa pienen hetken ja annoimme kinttujen levätä. Ympäriltä kuului aikamoinen lintujen viserrys. Kevät se on Mallorcallakin.
Kun lopulta putkahdimme pois metsästä olimmekin nousseet patoaltaalta roiman matkan.
Kiipesimme kalliolle maisemia katsomaan. Tuolla kaukana alhaalla oli Sóller joka oli päivän päätepiste. Vielä kauempana siinsi Välimeri.
Ja niin alkoi alamäki joka jatkuisi aina sinne Sólleriin asti.
Reitti kulki kivikkoisessa maastossa jonne onneksi oli tiputeltu opastolppia juuri oikeisiin paikkoihin.
Lopulta saimme näköalan Biniaraixin rotkoon ja myös polulle jota kohta kulkisimme.
Rotkoon laskeutuminen alkoi kivikkoisella polulla. Kun halusi ihailla maisemia oli syytä pysähtyä aivan kuten pitkospuilla tai levadoilla. Putoaminen olisi ollut ikävää.
Varovaisuuteen kehotti myös monikielinen infotaulu.
Suurin osa rotkopolusta oli kivettyä. Nämä kivet ovat vuosisatojen aikana hioutuneet siloisiksi ja ovat varmaan märkinä liukkaita kuin jää... osa niistä oli sellaisia myös kuivina.
Ympärillä kohosivat mystiset oranssit kalliot.
Serpentiinikäännökset seurasivat toisiaan.
Liikkeellä oli paljon retkeilijöitä joista huomattava määrä ähelsi ylämäkeen. Siihen nähden meidän kulkumme oli aika helppoa.
Askel askeleelta tulimme alemmaksi mutta vielä oli pitkä matka rotkon pohjalle.
Täällä lenteli monia ihan tuttujakin lintuja. Ja useita tuntemattomia.
Kapeimmalla kohdin seinämien väli oli vain kuutisen metriä. Kalliossa oli myös tippukivimäisiä ryppäitä.
Alamäki loppui aikanaan ja tupsahdimme ihmisten ilmoille Biniaraixiin. Kintut kiittivät mäen loppumisesta sillä jostain syystä ne olivat saaneet tarpeekseen laskeutumisesta.
Tästä oli kohtalaisen lyhyt ja lähes viivasuora kävelymatka Sólleriin. Kevyttä alamäkeä sekin.
Sóllerissa nautimme ylihintaisen ja etanan vauhdilla tarjotun lounaan ja suunnistimme sitten ratikka-asemalle.
Sóllerin ja Port de Sóllerin välillä liikennöi satavuotias ratikka. Kyyti yhteen suuntaan maksoi tällä kertaa kympin per nuppi. Tuo oli aika paljon viiden kilometrin matkasta, mutta oikeasti tämä aikuisten possujuna on hauska kokemus.
Sóllerin keskusaukiolla ratikka hipoi kahvilapöytiä. Samalla tavoin sen kulki halki kaupungin aina merenrantaan asti.
Tämä reitti Cuberin patoaltaalta halki Biniaraixin rotkon aina Sólleriin asti on yksi Mallorcan helmistä. Alamäestään huolimatta se ei ole kovin helppo sillä liukkaat ja välillä keikkuvat kivet vaativat tarkkaa askellusta.
Kaiken kaikkiaan kävelimme noin 13 kilometriä.
 |
| kuva: Rother Walking Guide Mallorca |
