maanantai 31. elokuuta 2015

Kanjonin Kurkkaus

Kanjonin Kurkkaus Oulankassa on hauska kuusikilometrinen rengasreitti.

Ajomatkalla muutama poro kävi taas kokeilemassa sorkan pitoa asfaltilla.
Ja autoilijoiden pinnan pituutta.

Tällä kerralla patikoidaan reitti vastapäivään.
Tulossa on taas helteinen päivä.
Alkumatka kuljetaan kuivassa männikössä.
Reitti on hyvin merkitty maastoon.















Hieno jäkälä. Lienee jonkinsortin nahkajäkälä...?
Oulankassa sekä floora, että fauna on runsasta ja kaunista.









Paikoitellen polku muistuttaa enemmänkin puistokäytävää.
Maasto polveilee kuivassa mäntymaastossa ja lehtomaisissa kosteikoissa.
Kirkasvetisen rannalla on mukava nuotiopaikka.

Kirkasvetinen on eronnut Oulankasta ja jäänyt lammeksi 9000 vuotta sitten. Lammessa asuva kymmenpiikki on tuhansien vuosien aikana kasvanut isoksi ja pienentänyt piikkejään vihollisten puutteessa. Ja rohkeakin se kuulemma on.











Kirkasvetinen on nimensä veroinen. Näkyvyys veden läpi on keskivertoa parempi.


Tähän kaatui ammoin puu, josta onkin nyt tullut saari.
Tai oikeastaan niemi.
Näin karua on tämän seudun kasvillisuus...






Lammen kiertämisen jälkeen aloitetaan nousu harjanteelle.
Siinä ei kyllä ihan yhdet portaat riitä!
Oulankajoki. Pudotusta korkeimmalta kohdin on vähintään 50 metriä.

Uskaltauduin rinteeseen, mutta pidin kyllä kokoajan puskasta kiinni.










Veden pauhu kaikuu kanjonissa komeasti.
Haukka katsastaa kulkijoita, mutta ei halua tulla kuvatuksi.

Sitten laskeudutaan polkuja ja portaita joen tasalle.
Savilammen autiotuvan nurkilta lähtee riippusilta vastakkaisen puolen rinteeseen.
Sillalla on mukava teputella tasaisella, sillä sen jälkeen alkaa ankara nousu.

Karhunkierros kulkee myös tämän sillan kautta.
Joki on taas pudonnut alas, eli on noustu lihaksissa tuntuvia kymmeniä metrejä. Ja enimmäkseen puisia portaita.
Kävellään vain lyhyt pisto harjannetta pitkin, maisemien vuoksi.










Kaukaiseuudessa näkyy Savilampi, johon Oulankajoki laskee jatkakseen pian matkaansa.

Kaukaisuudessa näkyy myös äsken ylitetty riippusilta.

(kuvahan suurenee klikkaamalla)
Viisas hakeutuu varjoon auringon porottaessa.

Kaikki eivät varjoon pääse, vaikka kuinka hatuttaisi.











Muinaisia opasteita, joista ei meinaa enää selvää saada. Maastossa on onneksi tuoreempiakin reittimerkkejä.
Savilammelle palataan kuitenkin vasenta polkua.
Savilammen tuvan nuotiopaikalta on mukava näkymä sillalle.
Ilmassa on myös nuotion savua.

Tässä on hyvä pitää lounastaukoa, sillä mäet on nyt kivuttu, kavuttu ja laskeuduttu.




Nimettömät hupaisat sienet näyttävät nauttivan auringosta. Noinkohan?

Patikointi jatkuu Savilammen rantaa myöten.
Tämä outo rakennelma maastossa mahdollistaa veneiden ja kanoottien tuonnin parkkipaikalta lammelle.
Siitä voi sitten jatkaa melomalla pitkin Oulankajokea.
Paluumatkan porot. Harvinaisen isot sarvet, ja käytöksestä päätellen myös isot egot.









Vielä olisi tulossa pari juttua Oulankan seudulta...

torstai 27. elokuuta 2015

Könkään Keino

Könkään Keino, Oulanka. Tämä on 8 kilometrinen rengasreitti, josta osa kuuluu Karhunkierrokseen. Siksipä tuo sisäänkäyntikin on varsin juhlava.

Reitin voi toki kiertää toisinkin päin, mutta tuntui hyvältä jättää Kiutaköngäs lopun huipennukseksi, joten kuljimme polun vastapäivään.
Ja niin patikointi alkaa mukavalla nousulla. Aluksi apuna ovat puiset portaat, mutta myöhemmin kuljetaan hyvin merkittyä polkua pitkin.
Vasemmalla virtaa Oulankajoki.










Hieno jäkälä nauttii elokuun helteestä.

Kuten me muutkin.














Kun päästään Jäkälävaaran päälle, löytyy sieltä yllättäen poronerotusaitaus. Sen vierellä on pieni torni, josta saa hyvän näkymän aitaukseen.

Vain porot puuttuvat.
Tornissa on myös infotaulu meille etelän ihmisille.

Tämä poronerotusaitaus on edelleen käytössä.
Aitauksen jälkeen kävellään hyväkuntoisia pitkoksia pitkin veden äärelle.
Ylimmäinen Hiidenlampi lepää tyynenä ja aavistuksen salaperäisenä metsän keskellä.

Onkohan Hiisi lammessaan?

Luultavasti on.










Hilla, lakka ja suomuurain kasvavat kannonnokassa. Marjoja ei kylläkään näkynyt.

Juu, Hiisihän ne on syönyt...
Lammen jälkeen laskeudutaan kuivaa männikköä. Pitkospuita rakastava koiraa ihmettelee, että mikä nyt taas maksaa?!
Vaarallinen lasku vaatii erityishuomiota. Parasta astella rauhallisesti ja pitää huolta tasapainosta.
Mäen alla odottaa vesieste, joka tällä kelillä on varsin sopuisa.










Merenojan nuotiopaikalla kaasukeitin sanoo sopimuksen irti, joten kiehautetaan vesi perinteisesti nuotiolla.
Ai että, kuinka kaksi ihmistä ja pieni koira pystyvät täyttämään kaikki penkit tavaralla! Hyvä, jos vielä mahtuvat sekaan istumaan...
Lounastuksen jälkeen noustaan takaisin Oulankajoen yläpuolelle.

Tämä penkki tiesi paikkansa.
Näillä kohdin Oulankajoki virtaa hipi hiljaa ja tyynesti.

Harjanteen päällä kiemurteleva polku seuraa joen mutkia.

Tämä osa taipaleesta kuuluu Karhunkierrokseen.









Harjanteen loppuessa laskeudutaan portaita joen ääreen.

Kiutaköngäs!

Kivisessä kanjonissa kaikuva kosken pauhu peittää alleen kaikki muut äänet.













Veden virtaus on estotonta ja luonnollista. Näin se on aina ollut, ja näin se tulee toivottavasti aina olemaan.
Punainen kallio loistaa auringossa. Oulankajoki haki uomansa jo ennen jääkautta. Se on vanhempi, kuin suurin osa Suomea.











Kosken jälkeen palataan polulle.

Hieroglyfejä ja salakirjoitusta. Tässä on ötökkä jättänyt toiselle viestin.
Muistona sotavuosilta on bunkkeri, josta valvottiin Oulankajoen liikennettä.
Suuria taisteluja ei näillä nurkilla onneksi ollut.
Paluumatkalla mökille pari poroa hölkötteli edellä. Muina miehinä.

Ja hölköttelivät muuten aikas pitkään, kunnes kyllästyivät ja hilppasivat metsään.





Oulankasta tulossa lisää juttua... stay tuned!

maanantai 24. elokuuta 2015

Pieni helteinen Karhunkierros

Pieni Karhunkierros Oulankan kansallispuistossa. Jopa kesti vuosia, ennenkuin älyttiin lähteä Oulankan upeisiin maisemiin. Ja kun lähdettiin, saatiin kaupan päälle kesän aurinkoisin viikko.
Säkä se on hiirelläkin!








Pieni Karhunkierrros on rengasreitti, joka yleensä suositellaan kierrettäväksi vastapäivään. Me kävelimme reitin kahteen kertaan: sunnuntaina myötäpäivään, perjantaina toisinpäin.
Myötäpäivään kulku on aavistuksen helpompaa, mutta suuria eroja suunnilla ei ole.








Ihan alusta lähtien maisemat ovat upeita. Kallio laskeutuu osavasti Ala-Juumajärveen.















Ensimmäinen ylitettävä riippusilta on Niskakoskella.












Metsäisen polun jälkeen tullaan pitkoksia pitkin Myllykoskelle.
Pitkospuita rakastava koira rakastaa pitkospuita.













Myllykoskella on ollut Juuman kylän yhteinen mylly 1900-luvun alusta lähtien.
Sittemmin rakennus on palvellut yöpymiskämppänä Karhunkierroksen kulkijoille.

Aikas moni on halunnut nimensä näkyviin.









Myllykosken putouskorkeus on nelisen metriä, ja se on komeimmillaan juuri kämpän kohdalla.












Puisia portaita on Pienellä Karhunkierroksella tiuhaan. Nämä johdattavat Myllykoskelta eteenpäin.


Kosken yli vievä riippusilta lienee reitin hurjin, sillä joen kuohunta ja pauhu ovat niin liki.















Siellä se nököttää keskellä Kitkanjoen kuohuja, vanha mylly. On varmaan jännä yöpyä veden pauhussa.











Polun varressa kasvaa yllättäen tyrnimarja.
Vaikka tässä kuljetaan korkealla harjanteella suopursuja kasvaa maastossa runsaasti.















Reitillä on myös rauhaisia, kauniita polkuja metsälampien ja soiden kupeessa.
Harrisuvannon riippusilta on hyvin viehkolla paikalla.

Tämän sillan alla ei koski kuohu, mutta ihan nurkan takana Kitkanjoki virtaa taas voimalla.

Paikoitellen polku kulkee korkealla joen yläpuolella. Koskien äänet kaikuvat kallioisissa kanjoneissa.
Tässä kuohuu Aallokkokoski. Se on 600 metrinen, ja pudotusta matkalla on 11 metriä.
Aallokkokoski päättyy Jyrävään, jolla on putouskorkeutta yhdeksän metriä. Aallokkokoskea lasketaan hupimielessä kumiveneillä, mutta Jyrävään asti ei tohdita mennä.


Jyrävää vastapäätä on Siilastupa, jonka halkokatoksen edustalla poro vasoineen piti siestaa.
Siinä ne lököttelivät kulkijoista piittaamatta, kunhan kukaan ei mennyt liian lähelle.












Pienellä Karhunkierroksella yhdet raput vievät alaspäin...

... ja toiset tuovat ylös.














Myös poluilla on paljon korkeuseroja. Vaikka kierroksella on mittaa vain 12 kilometriä, sen kulku vie vähintään viisi tuntia.











Paikoitellen reitti on vaikeakulkuista ihan siksi, että polku on liian kulunut. Ylipäätään väylistä on kuitenkin pidetty hyvää huolta, ja opastus toimii.

Kun välillä syö, ei ole läheskään niin nälkä.
Pieni Karhunkierros on hyvin suosittu, jopa niin, että joskus nähtävyyksiä katsellaan jonossa. Nyt elokuun loppupuolella kävelijöitä kyllä oli, ja useasta maasta, mutta ei ruuhkaksi asti.
Karhunkierros kulkee pätkän samoilla poluilla. Tässä sitä on takana 55 ja edessä 27 kilsaa, tai sitten toisinpäin.
Kallioportille noustaan pitkiä portaita. Tai kiertosuunnasta riippuen portilta laskeudutaan. Anyway, korkeuseroa on hulppeat 60 metriä.










Lopuksi kaikkien kulkijoita kamppaavien juurien äiti.

Kaunis, eikö vain?







Lisää Oulanka-juttuja tulossa, kunhan kerkiän...