Evo : Syrjänaluselta harjuja pitkin Valkea Mustajärvelle

 

Vaikkei Evosta tullutkaan kansallispuistoa ( eikä taida ikuna tullakaan ) on se silti mainiota ja monipuolista retkeilymaastoa. Sääennuste lupaili hellettä ja mahdollista sadetta joten varustauduimme oikeaoppisesti ja ajoimme Hämeenlinnasta Evon Syrjänalusen parkkipaikalle. 

Tavoitteena oli kävellä harjuja pitkin Valkea Mustajärven rannalle evästelemään. Kiersimme lenkkimme vastapäivään.

Kävelimme aluksi pienen matkan vast ikään sorastettua tietä ja siirryimme siltä luontopolulle.

Ohitimme Syrjänalusen lammen ja sen nuotiopiirin ja nousimme sitten harjumaastoon.

Pian olimme jo tuuheiden kuusien katveessa ja hyttysten armoilla. Ei hätää: repuissa oli karkotetta.

Vaan nousumme jatkui vielä ylemmäksi aivan harjun lakipolulle. Opasteinamme olivat puiden tassunjäljet.

Harjujen katveessa kasvaneelle nämä hämäläiset polut ovat kovin kotoisia käveltäviä.

Paikoin sai kokeilla myös kiipeilyä.

Hienolta harjupolulta laskeuduimme rehevään maastoon. Opasteelta jatkoimme Sorsakolun suuntaan. Eli seuraisimme edelleen tassuja.

Evon kuuluisat majavat olivat täällä muovanneet maastoa mieleisekseen. Tosin tuosta saattoi jo olla useampi vuosi.

Veden ääreltä nousimme vesakoituneelle hakkuuaukealle. Täällä ei ollut suojaa auringolta ja lämpötila kohosi nopeasti varsin korkeaksi.

Onneksi helteistä vesaikkoa ei ollut määrättömästi vaan pääsimme taas oikealle metsäpolulle puiden katveeseen.

Nyt kuljimme maltillisesti kohoavalle Peikkovuorelle. Peikot tosin taisivat torkkua jollain varjoisalla mättäällä sillä saimme kävellä ihan keskenämme.

Peikkovuorelta polku vei meidät entisen metsäoppilaitoksen nurkille. 

Aikaisemmin sen pihapiirin poikki sai kävellä mutta nyt omistajan vaihdoksen jälkeen kiersimme alueen ohjeiden mukaisesti.

Hienolla paikalla nököttävien oppilaitoksen rakennusten jälkeen kävelimme hyvän matkaa Rahtijärventietä.

Oikeassa kohdassa käännyimme hieman pienemmälle väylälle kohti Valkea Mustajärveä.

Vierailimme Valkea Mustajärven laavulla viimeksi kolmisen vuotta sitten. Tuolloin laavu oli juuri uusittu ja sen tulistelupaikkana oli upiuusi Kaskinuotio. Hyvin oli tuo peltipönttö pysynyt ryhdissään eikä siinä juurikaan näkynyt kulumisen jälkiä. Voisi kuvitella että siinä on välillä ollut isojakin roihuja muttei se ole ollut niistä moksiskaan.

Tämä oli mukava ja siisti paikka pitää pitkä tauko, paistella makkaroita ja antaa kinttujen levätä. Fiksumpi meistä kävi myös uimassa.

Pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen jatkoimme rantapolulla. Nyt alkoi ikäänkuin paluumatka.

Ohitimme useita telttailevia retkiseurueita sillä tälle rannalle oli hienosti rakennettu useampi nuotiopiiri ihmisten iloksi.

Polulla ei juuri muita kulkijoita ollut... paitsi tuo heinähukan (?) muhkea toukka... jonka onneksi huomasin etten tallonut päälle.

Kohta saavutimme hiekkatien jota pitkin kuljimme hyvän pätkän oikealle.

Ja niin tulimme alueelle, jossa usein järjestetään partiolaisten isompia tapahtumia. Sellaisen valmistelut olivat nytkin käynnissä mutta saimme onneksi luvan kulkea alueen läpi. Sen kiertäminen olisi tiennyt useamman kilometrin soratiekävelyä.

Maastossa oli useita kymmeniä erilaisia rakennelmia sillä tulossa oli peräti 5000 pääkaupunkiseudun partiolaista. Kiipeilykontti lienee mieleen pienimmille.

Ja tupakkakarsina isommille.

Partiolaisille varattua maastoa riitti pitkälle mutta lopulta pääsimme rauhallisemmalle osuudelle.

Kuljimme nyt Saukonojan liepeillä ja hieman arvelutti missä kunnossa ojan ylittävä silta nykyisellään olisi.

Olipa hienoa ja helpottavaa nähdä uutuuttaan loistava tukeva silta. Sen vierellä oli majavien tekosia ja jäänteitä vanhasta kovia kokeneesta sillasta.

Saukonojan ja useiden kiemuroiden jälkeen tulimme vanhalle latupohjalle jota oli kyllä helppo kävellä.

Viimeiset metrit Syrjäntaustan parkkipaikalle kuljimme samaa soratietä kuin aivan retken alussa.

Tämä retkemme Evon maastossa oli pituudeltaan noin 12 kilometriä. Suunnittelimme reissumme yhdistelemällä eri polkuja ja sorateitä, eli tätä väylää ei "virallisesti" ole olemassa. Halusimme kulkea vaihtelevassa maastossa ja pitää taukoa kauniilla paikalla. Ja niin teimmekin.

Koko päivänä ei Evolla satanut pisaraakaan.