maanantai 30. maaliskuuta 2020

Hattelmalanjärven lintutornilla


Hämeenlinnan Hattelmalanjärvi on perinteikäs lintujärvi. Se on monien muuttolintujen taukopaikka ja myös lukuisien eri lintulajien kotikontu.
Hattelmalanjärvi on syvyydeltään vain 70 senttiä ja sitä ympäröi toisaalta soinen maasto, toisaalta peltomaisema. Nykyään se on jäänyt isojen maanteiden kainaloon.

Lintutornin parkkipaikan reunaan on syntynyt erilaisten lintulautojen sekava seurakunta. Tuosta riittää syötävää monensorttiselle siivekkäälle. Aivan oikeassa laidassa roikkuu kelmeä loppuun nokittu linnunraato.





Lintutornin polku kulkee aluksi hienon kuusimetsän halki.

Osa puista vaikuttaa varsin vanhoilta.



Lähempänä järveä maasto muuttuu kosteaksi ja puustokin sekavammaksi.

Puropahasen ylittävä silta on uudempaa tuotantoa.

Hienoa, että paikasta pidetään huolta.


















Tornille johtava puupolku sen sijaan on vanha, mutta edelleen oivallisessa kävelykunnossa.



Hattelmalanjärven lintutorni on varsin tukevaa tekoa.

Tuon katon ansiosta täällä voi sateellakin kiikaroida tirppoja.













Nyt tornissa oli useampi lintujen ystävä, joten koronasyistä kävin nopsasti vain nappaamassa ylhäältä yhden kuvan.





Järven vastarannalla möllöttää Lassilan tila.
Lintuja ei tällä vilkaisulla näy.



Jotta voisimme viipyä hieman pidempään tässä hienossa metsässä, jatkoimme tornille vievää polkua pidemmälle.


Nyt maaliskuun lopulla oli vielä aika hiljaista, mutta täytynee tulla keväämmällä uudelleen kuuntelemaan paikallisten asukkaiden lauluja.





Polkua kulkiessa toivoi, että se jatkuisi ja jatkuisi.

Valitettavasti tämä metsäkeidas ei ollut kovin suuri.
Ja kuten alun kartasta huomaa, ei se voi juuri laajentuakaan.







Pieni retki hienossa pienessä metsässä toi silti hyvän mielen.






















Tämä oli tällaista korona-ajan lähiretkeilyä.