lauantai 13. heinäkuuta 2019

Kukkainen kävely vohvelilounaalle


Kun valikoin kuvia kävelyretkestä Hämeenlinnan Tiirinkoskelle, oli liki jokainen otos täynnä kukkia. Niinpä tästä tulikin katsaus keskikesän kaunokaisiin.
Kotiportiltani Tiirinkoskelle on noin kuusi ja puoli kilometriä. Siis jos kävelee halki metsien ja pitkin pellonlaitoja. Ja siellä niitä kukkia vasta kasvoikin!
En halua järkyttää kukka-asiantuntijoita kasvien nimeämiskokeiluilla. Jotkin niistä olivat toki tuttua tutumpia, mutta liian monen oikea nimi jäi villien arvailujen varaan.
Mitä ruusuks kutsut, Yht' ihanasti toisin nimin tuoksuu (Shakespeare, Romeo ja Julia)






Tiirinkoskella oli myynnissä sisustukseen ja vaatetukseen liittyviä artikkeleita. Ne eivät nyt kiinnostaneet, sillä olimme tulleet tutustumaan paikan superherkkuihin, härkäpapuvohveleihin. Niitä sai sekä suolaisina että makeina.
Härkäpapuvohvelit olivat täyttä tavaraa, eivät mitään jauhopöperöä. Vohveli päällystettynä chorizolla tai kasvisversiossa fetalla kävi kelpo lounaasta.
Jälkkärivohvelikin oli härkäpavusta... ehkä sellainen voisi olla pari astetta makeampi lounas?


Ruokailun jälkeen Tiirinkosken paikallinen porukka veti puoleensa. Erirotuisten kanojen parvi oli hauskaa väkeä.
Pitkäkorvaiset kanit olivat tottuneet kameroiden läsnäoloon ja vetelivät tyynesti voikukkia naamariin.
Hieman isommassa aitauksessa mahtava pitkätukkainen ylämaankarja oli omalla lounastauollaan.


Täysillä vatsoilla kotimatkan taivaltaminen ei onnistunut ihan niin joutuisasti. Niinpä oli mahdollista ottaa vielä jokunen kuva reitin varrelta.
Siis muutama kukka lisää muistuttamaan suven suloisuudesta.