maanantai 18. kesäkuuta 2018

Pallaksen Taivaskeronkierros

Pallastunturin Taivaskeronkierros, tuo päiväretkien klassikko, on hyvä aloittaa Pallaksen Luontokeskukselta.
Sieltä saa myös lähikerojen kävelyreittien opaskartan ilman lantin lanttia.


Lisäksi opasteita eri reiteille on oivallisesti siroteltu polkujen varteen.



Ei sitten muuta, kuin mäkeen vaan!



Kurjenkanerva kukkii tunturin rinteillä isoina mättäinä.

Se on kyllä lumoavan värinen.





















Rinteen nousu on sujunut vauhdikkaasti ja taaksepäin vilkaisulla Luontokeskus ja Pallashotelli ovat jo varsin alhaalla.



Osa tästä polusta kuuluu legendaariseen Hetta - Pallas- vaellusreittiin.

Tuon reitin opasteet ovat puisia seipäitä, joita juuri ollaan uusimassa.

Tämä on sitä vanhempaa mallia.


Kuten kuvistä näkyy, on taivas kokolailla pilvessä. Se ei kuitenkaan harmita, sillä keli on myös lähes tyyni. Se ei ole lainkaan hassumpaa tunturin rinteellä.


Tauon paikka. Samalla voi ihailla koreita maisemia...

... tai kivikossa kasvavia outoja kasveja.

Onko tämä sammalta vai jonkin sortin ruoho?


Vanhan mallin opaste on vielä tavallaan pystyssä, mutta uusi on jo sen juuressa odottamassa omaa vuoroaan.

Reitti Hettaan jatkaa kohti pohjoista, mutta me käännymme länteenpäin suuntana Taivaskeron huippu.






























Tästä eteenpäin oppaina ovat sinipäiset pikkutolpat.























Idän suunnassa maisema on yllätttävän tasainen.

Raattama näkyy aika selvästi keskellä ei mitään.



Taivaskeron korkeudessa (809mpy) sytytettiin 1952 olympialaisten soihtu.
Täältä juoksutettu tuli sekoitettiin myöhemmin Kreikasta tuotuun liekkiin.

Semmoinen koktail.

Taivaskerolta laskeudutaan kohti Laukukeroa.

Samalla alhaalla olevat rakennukset tulevat taas näkyviin.
Onneksi jalassa on kunnon vaelluskengät, sillä matka jatkuu varsin kivikkoisena.
Tämä kesäkuinen hanki sulaa pikkuhiljaa niin, että Vatikurussa riittää vettä.











Laukukeron kainalossa kuljetaan hetki liki tasaisella maalla.



Taaksepäin vilkaisulla Taivaskerolta laskeutuva väylä näkyy ihan selvästi, vaikka sitä kulkiessa tuntui ettei siinä ole polkua ollenkaan.

Onnistuin saamaan jonkinlaisen kuvan keräkurmitsasta, vaikka kamera on pieni ja lintu nopea.

Keräkurmitsa on kahlaaja, joka pesii tunturien rinteillä.


Laukukerolla ovat Pallaksen laskettelurinteet.

Näin kesällä ne eivät ole kovin houkuttelevia.

Laskeudumme hankalakulkuista kivikkorinnettä.
Onneksi maisemat ovat edelleen kohdillaan.





Pikkuruinen sielikkö jaksaa ihastuttaa.






Luontokeskuksesta saatu kartta taskukäsittelyn jälkeen.



Taivaskeronkierroksella on mittaa 9 kilometriä.









Olisihan tuolla ylhäällä viihtynyt pitempäänkin, mutta onneksi tämä oli vasta viikon eka kävely (10.6.18).