Kuvapläjäys Madeiran Funchalista keväältä 2018

Monasti olen kertonut Madeiran ainutlaatuisista levada-reiteistä, mutta vähemmän saaren pääkaupungista Funchalista.

Niinpä rysäytän tähän kerralla useamman kuvan pienestä, kauniista ja ystävällisestä paratiisisaaren keskuksesta.

Kuvat ovat toukokuun -18 alusta, jolloin Madeiran vuotuinen kukkaisjuhla oli loppusuoralla.


Otoksilla ei oikein ole loogista järjestystä, vaan haitanneeko tuo mitään.

Joku varmaan osaisi nimetä kaikki kukkakioskin kaunokaiset.

Tarjonnan monimuotoinen eksotiikka suorastaan häikäisi pohjolan asukasta.

Madeira on kuuluisa kukistaan ja niiden näkeminen livenä on aina yhtä kiehtovaa.














Funchalin juhlahumua nostattamassa esiintyi myös useampi bändi. Madeiran eri kaupungit olivat hyvin edustettuina.

Musiikki oli ihailtavan vauhdikasta ja kovaäänistä.

Funchalin keskustan Jardim Municipal puistossa pääsi helposti ihailemaan monensorttisia kasveja.

Puistoon oli istutettu puita samankaltaisista ilmastoista maapallon eri puolilta.

Ne isommat ja kuuluisammat puutarhat ovat kauempana keskustasta, vaan tähän pikku pusikkoon oli helppo poiketa vaikka joka päivä.




Jardim Municipalissa on myös tuo aikaisemman kuvan patsas varpaitaan kastelevista pojista.

Rua de Santa Maria kaupungin vanhimmassa osassa on kuuluisa koristelluista ulko-ovistaan.


Niiden ihailua ei lainkaan haitannut se, että kadulla on myös monipuolinen ja vilkas ravintolakeskittymä.

Illan hämärtyessä katu oli täynnä hyväntuulista väkeä.


















Kuivin suin ja nälkää nähden taidekin olisi aavistuksen tylsempää.

Viimeisen kuvan Fortaleza do Pico on vahdannut Funchalin elämää useamman vuosisadan. Se on kaukana rannasta, vaan siksipä sieltä näkikin ihan taivaanrantaan asti. Ei päässyt vihulainen yllättämään.

Madeiralla voisin piipahtaa vaikka joka vuosi, monet sen poluista/levadoista on vielä kulkematta.
Pitempi oleskelu ehkä aiheuttaisi klaustrofobiaa saaren pienen koon takia. Tuota olisin kyllä valmis testaamaan vaikka muutaman kuukauden ajan...

Piipahdus tuulisella Hakoisten linnavuorella

Hakoisten linnavuori Janakkalassa nököttää vanhan kolmostien varrella Hakoisten kartanon kyljessä.

Yllättävä keväinen auringonpaiste johdatti minut vuorelle kohoavan jäiseksi tallatun polun juurelle.

Hakoisten linnavuori on keväisin yksi lintubongareiden lempipaikkoja, mutta nyt P-paikalla ei ollut muita autoja.

Polku kohosi aikas kiivaaseen tahtiin, mutta ei onneksi ollut koko matkaltaan niin jäinen kuin alku antoi ymmärtää.

Mitä ylemmäksi nousin, sitä kovemmin tuuli alkoi riepottaa.
Täällä suojaisemmalla puolella aurinko onneksi lämmitti mukavasti.


Kuten myös ylöspäin kapuaminen.













Nyt lehdettömään aikaan maisema linnavuoren ympärillä avautui rohkeammin.

Kuinka kauan mahtavat nuo kaksi komeata keloa uhmata aikaa ja avaruutta?

Niiden tyviä oli jo käyty nakertelemassa.























Vielä ei aurinko ollut ehtinyt lämmittää kalliota niin, että talvinen luistinrata sulaisi pois.

Lämpimämpään aikaan näillä rinteillä on runsas lehtomainen kasvillisuus.

Nyt vihersivät vain sammaleet.

















Aikaisemmilla käynneillä en ollut lainkaan huomannut, kuinka jäkälän peitossa osa puista onkaan.

Vaikka linnavuori ei ihan oikeasti olekaan vuori, on se sen verran korkea nyppylä, että huipulla puhaltanut vilakka tuuli ei houkutellut pitempään viipymiseen.

Harmittaa hieman, että olin jossain vaiheessa näplännyt kuviini päiväyksen ja kellonajan näkyviin. Joku ehkä pitää moisesta informaatiosta, minä mielummin olisin ilman.

Kesän -18 kuvia Kiutakönkäältä

Selasin viime elokuun otoksia Oulankasta ja hoksasin, että tämä Kiutakönkään kuvat tuovat osavasti kesän mieleen.

Nyt kun pitkä ja pimeä talvi vetelee onneksi viimeisiään (ainakin täällä etelässä), vapaana virtaava vesi ja viheriä luonto virittävät tajunnan tulevan suven odotukseen.

Aurinko sai kalliot hehkumaan, vaan myös pilven varjossa niiden värit olivat hurmaavia.

Elokuussa ei kosken jäälippaa onneksi näkynyt, mutta varoituskilpi muistutti kyllä siitäkin, kuinka helposti töyräältä voi horjahtaa kuohuvaan koskeen.




Ja Kiutakönkäällä kukaan ei kuule huutoasi...