maanantai 22. huhtikuuta 2019

Cadiziin Jerezin kautta


Koska moottoritie Sevillan ja Cadizin välillä oli maksullinen, ajoimme tuon matkan pienenpiä teitä pitkin. Tai olisimme kyllä ajaneet niitä pitkin jokatapauksessa, sillä pienet tiet ovat mielenkiintoisempia kuin nopeat väylät.
Yllä on kuva satunnaisesta taukopaikasta. Kuusi kiloa ilmakuivattua kinkkua olisi lähtenyt mukaan 130 eurolla.
Pidemmän pysähdyksen teimme Jerez de la Fronterassa. Siellä nautimme maukkaan lounaan ja jaloittelimme tutustumalla kaupungin katedraaliin.




Jerez de la Fronteira on kuuluisa ennenkaikkea sherrystä eli jerezistä.

Kaupungin katedraali on jäänyt jalojen juomien, flamencon ja upeiden hevosten varjoon.
Sitä ei juuri mainita kaupungin nähtävyytenä.

Tämä oli kuitenkin varsin symppis rakennus... ja jos suomessa olisi yksikin tällainen olisimme ikionnellisia.















Katedraalin sisäpihalla oli ikuisessa parkissa vanha vainajienkuljetusauto.

Jerez de la Fronterasta oli lyhyt, mutta vilkkautensa takia haastava ajomatka päivän pääkohteeseen. Autolle löytyi suht helposti paikka satama-alueen maksulliselta P-kentältä.
Upea Cadiz on euroopan vanhin kokoajan asutettuna ollut kaupunki. Sen perustamisvuodesta ei olla varmoja, mutta se ajoittuu n. vuoteen 1000 eKr. Kreikkalaisen legendan mukaan tämän kaupungin perusti itse Herkules.
Cadiz sijoittuu oivallisesti siten, että Atlantin valtameri ulottuu aivan sen rantaan asti.



Käppäilimme Cadizin sokkeloisessa vanhassa kaupungissa, kunnes yhytimme kauppatorin Mercado Centralin. Täällä merenantimet olivat pääosassa. Toki myös lihaa löytyi, mutta kaupungin sijainti mereen törröttävällä niemellä tuli aikas selväksi.
Näitä samoja hedelmiä ja fisuja (no ei kirjaimellisesti samoja) oli näillä nurkilla kaupan varmaan jo pari tuhatta vuotta sitten.




Kuvan percebe eli hanhenkaula on calicialainen herkku, mutta näämmä ne maistuvat myös andalusialaisille. Lapun mukaan ne olivat eläviä ja siksipä myös tuoreita.





Cadizin vanha osa oli eloisa ja vilkas. Täällä oli yllättävän paljon turisteja, vaikka huhtikuun alku ei vielä ollutkaan ihan sesonkia. Kaupungista jäi kuitenkin sellainen fiilis, että matkailijoiden joukossa oli tavallista enemmän myös paikallisia asukkaita. Sellainen combo teki kujilla kuljeskelusta paljon mukavampaa. Emme olleet turistilavasteissa, vaan ihan oikeassa kaupungissa.





Cadizin luoteisreunan puistovyöhyke rajoittui vanhaan linnoitusmuuriin ja mereen. Täältä oli ammoin helppo puolustaa kaupunkia ja tähystellä muutakin meriliikennettä.
Kapeassa puistossa kasvoi jättimäisiä puita, joiden ikää voi vain arvailla.




Vanhan kaupungin sokkeloisten kujien lomassa piileksi useita aukioita, joilla poikkeuksetta oli tarjolla virkistystä väsyneille vaeltajille. Täällä oli hyvä lepuuttaa kinttuja ja suunnitella seuraavaa päivää, jolloin aikomuksena olisi käydä tutustumassa Cadizin katedraaliin.

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Sevillan katedraali


Huhtikuun alun aurinko jatkoi Sevillan hellimistä, kun aamusella hilppasimme tutustumaan kaupungin komeimpaan rakennukseen.

Sevillan katedraali rakennustyöt aloitettiin 1401 ja valmista tuli sadassa vuodessa. Toki sen jälkeen kirkkoa  laajennettiin kappelilla jos toisellakin.

Aikaisemmin tällä paikalla oli moskeija, jonka minareettista tuli kuuluisa kellotorni La Giralda.

Kaikenkaikkiaan katedraalin valtaama maa-ala on 23500 neliötä ja sitä pidetäänkin maailman suurimpana goottilaisena katedraalina.




Oli hyvin hankalaa saada tämä kokonaisuus yhteen kuvaan, sillä tällä rakennuksella riittää ulottuvuuksia.



Katedraalin avautuessa klo 11 oli sen ovella jo kymmeniä ihmisiä jonottamassa.

Ystävältäni saamani vihjeen ansiosta olin hommannut meille pääsyliput netistä. Porttien auetessa emme siis liittyneet kokoajan kasvavaan lippujonoon, vaan kävelimme ohituskaistaa suoraan sisälle.
Vahtimestari tuli vielä varmistamaan, että pääsimme kunnialla lippujonon ruuhkan läpi.

Näin saimme lyhyen hetken olla aivan kahdestaan valtavassa katedraalissa. Huikeaa ja hyvin harvinaista!

Valtavan tilan korkeus, pyhä hiljaisuus ja yllemme kohoavan kivimassan paino olivat enemmän läsnä, kun ympärillä ei ollut muita.

Nuo muutamat minuutit vain seisoimme silmät seljällään, kuuntelimme ja hengitimme historiaa.


Katedraalin lukuisissa ja mahtavissa sivukappeleissa oli toinen toistaan komeampia kattoja. Jokainen tila johti uuteen, taidokkaasti tehtyyn tilaan. Taide ja arkkitehtuuri villitsivät toisiaan uskomattomiin sfääreihin.







Tällaisen rakennuksen ylläpito vaatii jatkuvaa korjausta ja entisöintiä. Suuri osa lipputuloista käytetään katedraalin taideaarteiden huoltamiseen ja lukuisat ammatti-ihmiset tekevät parhaansa arvokkaan historian säilyttämiseksi.





Ylemmän kuvan Kristoffer Kolumbuksen (1451 - 1506) hauta oli yksi katedraalin komeista yksityiskohdista.



Kellotorni La Giraldaan ei noustukaan portaita, vaan kapeaa käytävää, joka pikkuhiljaa, kierros kierrokselta kohosi ylöspäin.
Sitä oli helppo kulkea, vaikka hiki siinä tuli ennenkuin huipulle päästiin.










La Giraldan näköalatasanne oli melkein sadassa metrissä, joten katseen ja horisontin välissä ei ollut suuria esteitä.





Katedraalin entisöinnissä on kaiken muun lisäksi putsailtu rakennuksen ulkokuorta vuosisataisista likakerrostumista.
Valkea kivi hohti andalusian auringossa kuten se teki ammoisina aikonakin.





La Giardan kellot kumauttelevat edelleen mahtipontisia sointejaan. Satuimme just olemaan kohdalla, kun yksi kelloista ilmoitti ajankulusta. Pomppasin säikähdyksestä puolisen metriä ilmaan, mutta onneksi laskeuduin turvallisesti jaloilleni.


Sevillassa olisi helposti saanut kulumaan useammakin päivän. Olimme vasta raapaisseet sen taiteiden kyllästämää pintaa ja useat kaupungin ihmeistä jäivät näkemättä. Seuraava kohteemme andalusiassa kuitenkin jo odotti ja niinpä seuraavaksi suuntasimme Atlantin rannalle Cadiziin.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Aurinkoinen Sevilla



























Ajelimme  Cordobasta Sevillaan hieman pienenpiä teitä ja pidimme virkistystauon Almodovar del Riossa. Komean linnan juuressa on mukava oikoa koipia ja haukata raitista ilmaa. Viileähkön Cordoban jälkeen keli näytti osavasti lämpenevän.



Onnistuimme hurauttamaan Sevillan keskustan nurkille ilman kovin suuria suunnistusmokia. Pieniä ei edes lasketa.

Jätimme kaaran parkkihalliin, hilppasimme hotellille reput selässä ja ihan pian sen jälkeen olimme jo käppäilemässä vanhan Sevillan ruuhkaisilla kujilla.

Pienemmän ja rauhallisemman Cordoban jälkeen suurkaupungin koko ja humu oli hieman hämmentävää.
Mutta ei todellakaan vastenmielistä.









La Giralda näkyy kaupungissa moneen suuntaan. Tämä katedraalin kellotorni on 104 metriä korkea ja rakennettu alunperin moskeijan minareetiksi.






Sevillan vanhan kaupungin kujat eivät ole kovinkaan leveitä, vaikka niitä onkin paljon.
Siksi onkin harmillista, että vain hyvin pieni osa niistä on tyystin suljettu autoliikenteeltä.
Kivisessä ympäristössä autot pitävät melkomoista mekkalaa ja vievät liikaa tilaa.



Kujien sokkeloissa oli silti mukava eksyä, vallankin kun kuljeskelulla ei ollut varsinaista päämäärää.
Jokapuolella riitti katseltavaa ja ihmeteltävää.

Sevilla on eteläisen Espanjan taiteen ja kulttuurin keskus.
Jotenkin tuo välittyi myös tänne katutasolle.



Setas de Sevilla eli Metropol Parasol on kuulemma maailman suurin puurakennelma. Sen rakentaminen alkoi 2005 ja hommassa meni pari vuotta. Vaalea puuaines on suurelta osin suomalaista koivua.
Rakennelmassa on useampi kerros. Alimpana on argeologinen osasto ja keskellä synkänoloinen kauppahalli Mercado. Ylimmissä kerroksissa on näköalatasanteita.
Koreasta ulkomuodostaan huolimatta Setas ei houkutellut käymään peremmälle. Sisäänkäynnit olivat kolkkoja ja sokkeloisia, joten tyydyimme ihailemaan sitä ulkopuolelta.




Aurinkoisena päivänä oli mukava kävellä hieman enemmän, joten kävimme vielä tsekkaamassa Plaza de Espanjan. Tämä ei ollutkaan sellainen tavallinen plaza, jollaisia on liki jokaisessa maan kaupungissa. Sevillan Plaza de Espanja rakennettiin varta vasten vuoden 1929 maailmannäyttelyä varten. Se ei myöskään sijaitse keskellä kaupunkia, vaan hieman sivummalla Maria Luisan puistossa.
Olihan tämä hieno ja ylenpalttisen kauniisti koristeltu, mutta tuntui kovin keinotekoiselta verrattuna aitoihin Plaza de Espanjoihin.






Illan hämärtyessä taivas oli vieläkin pilvetön ja lämpötila leppeä.

Katedraalin nurkalla La Giralda hohti iltavalaistuksessa.












Seuraavana päivänä pääsisimme tutustumaan Sevillan katedraaliin, joka mainosten mukaan on maailman suurin goottilainen kirkko.

Tiedossa oli siis mielenkiintoinen päivä.