perjantai 28. lokakuuta 2016

Barcelona: kävelyä ja vähän muutakin

Barcelona, katalonian helmi.

Ja orvokki.

Kävellään muutama hetki, ihan vaan katsastetaan maisemia.

Barcelonaan nousee uusia tapas-paikkoja kuin sieniä sateella.

Tässä paikassa olut oli hyvää, mutta tarjoilija halusi välttämättä laittaa valitsemamme eineksen mikroon... noin viideksi minuutiksi.

Mutta siis olut oli hyvää.

Carrer de Santa Anna oli tälläkin reissulla kotikatuni.

Se on ensteks hyvällä paikalla lähellä melkein kaikkea.
Pakko laittaa tähän myöhäisen yön näkymä Santa Annalle.

Päivisin vilkas katu on lopultakin hiljentynyt.
Ja suunnilleen sama aamuisessa valossa.



Ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, kun ihan hotellin partsiltakin näkyy upeita rakennuksia.





Ja sitten takaisin kävelylle...











Casa de Libro on iso ja kaunis kirjakauppa Rambla de Catalunyalla.

Tykkään käydä täällä ihan tuon takaseinän viidakon takia.




On täällä kyllä paljon kirjojakin.







Tässä muistutus siitä, että olemme kaksikielisellä alueella.

Meren katedraali kertoo Santa Maria del Mar-katedraalin rakentamisesta. Ja niistä ihmisistä, jotka kantoivat raksalle kiviä hartiavoimin.
Vaan miksi tuijotella kirjankansia, kun voi hilppaista katsomaan kirkkoa itseään.

Siinä se on: Santa Maria del Mar.

Se rakennettiin alunperin meren rannalle, mutta vuosisatojen kuluessa kirkon ja meren väliin on tullut "muutama" kortteli kaupunkia.

Ja leveitä autoteitä.
Katedraalin pääovessa muistetaan raskaita lohkareita raahanneita mies- ja poikaparkoja.
Santa Maria del Mar on kuuluisa huikeasta akustiikastaan.

Katedraali rakennettiin vauhdilla 54 vuodessa. Ja valmista tuli vuonna 1383.

Yleensähän näitä pykätään vuosisata tai kaks.

Espanjan sisällissodan aikana kirkon sisustus tuhottiin, ja se on edelleen aika koruttomassa kunnossa.
Katedraalin sisällä on lisää muistomerkkejä raksamiehistä.

Kivet kannettiin Montjuic-vuorelta, joka silloin oli kaukana kaupungin ulkopuolella.
Kivien kanniskelusta toisenlaisiin tunnelmiin...
Tämä rakennus on entinen kauppahalli Mercat del Born.

Kauppahallin lopetettua rakennuksesta piti tehdä kirjasto, mutta rakennustöiden alettua lattian alta löytyikin jotain ihan muuta.
Sieltä paljastui kappale vanhaa Barcelonaa.

Nämä eivät ole mitään kivikautisia, vaan ne on ajoitettu aika uusiksi, eli 1600-lukulaisiksi.

Kirjastohanke hylättiin ja vanha kauppahalli suojelee nyt näitä raunioita.
















Ja sitten onkin jo hiukopalan paikka.





Barcelonassa se on aina yhtä hauskaa.
Ja tikuista paljastuu, ettei tämä vihreä ollut ensimmäinen...













Pienen tauon jälkeen luodaan silmäys arkkitehtuuriin, ei kuitenkaan Gaudiin.

Palau de la Musica Catalana.

Tämä arkkitehti Lluis Domenech i Montanerin konserttitalo valmistui 1908.









Palau de la Musica Catalana on kuuluisa mosaiikeistaan, pylväistään, patsaistaan, yltäkylläisestä koristelustaan, sekä valon juhlasta konserttisalissaan.

Alkuperäinen lippuluukku on kun suoraan sadusta.


Miksi tällaisia ei enää rakenneta? Milloin teräksestä ja suorista linjoista tuli joku kauneusihanne?










Tällä kertaa emme päässeet tutustumaan sisätiloihin, se jää seuraavaan Barcelona-reissuun.





Harmi, mutta onpahan hyvä syy tulla toistekin.

Palaun edessä hyörii matkalaisia kuvaamassa koreaa rakennusta.
Muutama kortteli Placa de Catalunyaa kohti ja vastaan tulee pilkkutautinen talo.



Akvaarioihmiset tietävät, mistä puhun.




Jos jollakulla on tietoa tästä, laittakoon viestiä.





Kävelimme kierroksemme espanjan kansallispäivänä ja jopa Placa de Catalunyalla näkyi espanjan lippuja.












Vieläköhän yksi juttu Barcelonasta tupsahtaisi...




maanantai 24. lokakuuta 2016

Barcelona: Katedraali

Barcelonan katedraali on keskeisellä paikalla vanhassa kaupungissa.
Välillä tuntuu, että kaikki kujat vievät sen edustalle.


Tässä se on myöhäisen illan valaistuksessa.

Katedraalia alettiin rakentaa 1298 paikalle, jossa oli jo ollut länsigoottien kirkko.

Niinhän se usein käy.

Tähän pyhättöön on toisinaan jonoa, joten kannattaa tulla ajoissa, tai ainakin aina ohikulkeissa tsekata jonon pituus.
Katedraalin keskilaiva on mahtavan korkea ja se saa yllättävän paljon valoa, vaikka ikkunat ovat suhteessa minimaalisia.

Kaarien yhtymäpisteessä on katalonialaiselle gotiikalle tyypilliset kuvakilvet.
Niissä on usein katedraalia rahoittaneiden sukujen vaakunoita. Joskus myös pyhiä kuvia.


Sivulaiva on myös huikea kapoisine nousuineen.





















Tässä alttarin takainen näkymä.

Vaikka seinät ovat goottilaisen tanakat, luonnollinen valo löytää tiensä sisälle.





Ja sitten nopsasti gloisteriin.
Eli siis katedraalin sisäpihalle.

Täällä on varhaisesta keskiajasta lähtien kaakattanut 13 hanhen parvi.

Ne symbolisoivat Barcelonan suojelupyhimyksen Santa Eulalian kuolinikää.

Eipä kovin vanhaksi kasvanut tyttöreppana.







Kun kiertää sisäpihaa, kantsii katsoa jalkoihinsa: tässä memento mori muistuttaa kaiken kuolevaisuudesta.
Monenlaisia hautakiviä ja muistolaattoja on jalkain alla.


Astu varoen.














Lattiassa olevat käsityöläisten simppelit symbolit herättävät uteliaisuuden... oliko tämä sittenkin varakas saksiniekka, kun sai näin hienon muistolaatan?


Näiden takana on niin paljon enemmän, kuin vain nämä koreat kuvat.












Katedraalin sisäpiha on rauhaisa keidas keskellä suihkivaa kaupunkia.


Ainakin silloin, kun täällä on vain vähän turisteja.











Takaisin katedraaliin: tässä lepäävät kreivi Ramon Berenguer I ja hänen vaimonsa Almodis.

He perustivat 1058 katedraalin tälle samalle paikalle.

Olisivat kyllä ansainneet rauhallisemman lepopaikan.

Katalonian raidat ovat komeasti esillä.


Niskat niksahtavat, kun tähyää korkeuksiin.



Mutta kyllä se kannattaa.
Keskuskuorissa on 1300-luvulla veistettyjä upeita puisia kuoripenkkejä.

Vaakunat ovat Kultaisen taljan ritarikunnan jäsenten.



Kuoriin on erillinen pääsymaksu.
Erillinen pääsymaksu on myös katedraalin katolle.


Hissi ylös nousee Capilla de los Santos Inocentes-kappelista Puerta de San Ivon vierestä.














Barcelona on täynnä kirkontorneja.

Satama on yksi Välimeren suosituimmista.

Siellä näkyisi just nyt olevan aivan hervottoman kokoinen risteilijä.
Katedraalin tornissa on joukko totisia kasvoja.

Kuinkahan moni pääsi näitä ihailemaan ennenkuin turisteja alettiin hissata tänne ylös?
Takana näkyy Montjuic.

Aivan katon reunalle ei pääse kurkkimaan, joten korkeanpaikankammosta ei ole huolta.
Kaiken tämän uskonnollisen, historiallisen ja kultturellisen pähkäilyn jälkeen alkaa hiukoa.

Barcelonassa pikkunälästä pääsee herkullisesti!




Ehkä vielä jotain juttua tulossa tästä hienosta kaupungista....

torstai 20. lokakuuta 2016

Barcelona: Museu Frederic Mares

Barcelona on museoita pullollaan. Vanhassa kaupungissa niitä pötkähtää esiin miltei joka korttelissa.

Yksi omituisimmista on kuvanveistäjä/keräilijä Frederic Maresin kokoelma Barcelonan katedraalin vieressä.

Mares (1893-1991) keräili intohimoisesti kaikenlaista kamaa. Erityisesti häntä viehättivät keskiaikaiset uskonnolliset patsaat.

Niitä hän haali suojiinsa ympäri Eurooppaa, mutta toki pääosin espanjan eri osista.
Kokoelma täyttää kaikki viisi kerrosta talosta, jossa aikoinaan majaili espanjan inkvisitio.
Ihan pohjimmaisessa kerroksessa on kirkoista pelastettuja raskaampia kivitöitä, kuten tämä kirkon sisäänkäynti.

Tämä osa kokoelmasta on 300-1500-luvuilta.

Joku on aikoinaan osannut työstää marmoria.



Parin seuraavan kerroksen tiloissa on satoja krusifiksejä, alttaritauluja ristiinnaulittuineen sekä pyhimysten patsaita.


Pihan kautta siirrytään ylempiin kerroksiin.

Myös pihalle on riittänyt patsaita.






















Vanhoissa maalauksissa on yllättäviä yksityiskohtia.










Jotenkin tuntuu, että tässä on malleina ollut saman perheen jäseniä.

Kristinuskon dilemma: Pyhä kolminaisuus.
Museon kaksi ylintä kerrosta on omistettu Maresin valtavalle jokapäiväisten tavaroiden kokoelmalle.

Esineitä on kymmeniä tuhansia.
Saksien lisäksi vitriinit ovat täynnä viuhkoja, pähkinänsärkijöitä, kampoja, avaimia, kelloja, valokuvia, koruja ja sen sellaista.

Tämä Collector`s Cabinet on kooltaan seitsemäntoista huonetta.







Mares taisi olla aikamoinen hamsteri!
Erilaisia upeita piippuja ja niiden polttamiseen tarvittavia tykötarpeita on myös riittämiin.
Tätä on kärytelty usemman kerran.










Kokoelmassa on myös tikkuaskien kansia, sikareiden pantoja, tupakkabokseja.
Nämä ovat tupakkarasioista.
Mares lahjoitti kokoelmansa Barcelonan kaupungille 1946.

Kaksi vuotta myöhemmin ne aseteltiin esille meidän kaikkien riemuksi.
Kävelykeppejä, nappeja, vyönsolkia, kravattineuloja....
...dioramoja 1800-luvulta, sekä hyllytolkulla erilaisia leluja ja pelejä.
Kun lopulta astuu ulos pää pökkyrässä ja silmät sikkurassa, on tosi mukavaa, että museon pihalla on viehko kahvila.

Siellä sopii miettiä kaikkea näkemäänsä.

Kahvilaan muuten pääsee, vaikkei museossa kävisikään...


Tulossa vielä juttu tai kaks Barcelonasta......