perjantai 12. tammikuuta 2018

Huurretta



Täällä Hämeenlinnassa on tällä hetkellä hyvin vähän lunta.
Ja vielä vähemmän sitä kuuluisaa tykkylunta.


Mutta juuri nyt meilläkin on sentään  jotain talvista.
Huurretta.

Lähdin läheiselle Apparalle (=Ahvenisto) tsekkaamaan metsän tilannetta.

Tammikuinen aurinko ei paljoa lämmitä, mutta onnistuu sentään paikoitellen sulattamaan hentoisen huurteen tieltään.

Kävelin Apparanjärven ympäri. Onneksi oli nastat alla, sillä liukas jää lymyili hennon lumipeitteen kätkössä.


Järven pohjoisesta päästä katsottuna vasemmalla pilkotti maauimala ja oikealla kahvila- ja huoltorakennukset.

Vielä ei ollut latuja jäällä.
Eikä kyllä muutenkaan ihmisen jälkiä.
Elukoiden kyllä.


Talvi on kyllä havupuiden juhla-aikaa.
Muidenkin, kuin joulukuusen.

Nyt niiden synkkä vihreys korostaa paksua huurrepeittoa.




Metsän keskellä törröttää Ahveniston hyppyrimäki. Siitä ei ole vuosikymmeniin voinut hypätä, mutta sen purkaminen on ilmeisesti mahdotonta.

Torniin on ehdotettu kiipeilyseinää, näköalatasannetta ja vaikka mitä, vaan eivät toiveet ole toteutuneet. Hyppyrimäen kunto on kuulemma liian hutera.
Apparan maauimala sensijaan on kunnostettu hienoksi.

Se odottelee valkeana tulevan suven riemuja.



Uima-allashan rakennettiin vuoden 1952 Olympialaisiin.

Mahtoi tuo katsomo olla täynnä porukkaa.

Pari vuotta Apparan puissa ja pusikoissa on päässyt temppuilemaan.

Korkealla kiemurteleva suosittu rata on nyt sekin talviasussa.

Kyllä lehtipuutkin koristautuvat talvikelillä.

Niiden hentoiset oksat oikein houkuttavat huurretta pinnalleen.




















Tämä oli tällainen lähiretki.

Eväitä ei ollut ja kotiinkin oli vain lyhyt tallustelu.

torstai 4. tammikuuta 2018

Tavoitteena Viro 100-juhlavuoden maratonkävely

Suomi 100 maratonkävely kulki mm.Hämeenlinnan rantareittiä

Viime heinäkuussa juhlistimme Suomi 100-vuotta kävelemällä yhden päivän aikana 42,2 kilsaa, eli maratonin. Se oli kaikenkaikkiaan mukava retki. Reittimme kulki kauniissa maisemissa ja oli sopivan vaativa ja kuntoa koetteleva.

Nyt vuonna 2018 ajattelimme juhlia 101 vuotiasta maatamme uudella maratonilla... kunnes meille valkeni, että hyvänen aika! nythän alkoi Viro 100-juhlavuosi. Miksi emme omistaisi kesäistä kävelyämme mukavalle naapurimaallemme?

Lisäpontta idealle antoi oman virolaisen isoisäni Oscarin muisto. Hän kuoli paljon ennen syntymääni, mutta kertomukset hänen elämästään värittivät lapsuuttani. Hän on aina ollut osa perhettä, vaikkakin poissa. Kyllä hän ja kotimaansa ansaitsevat pienen käpyttelyn. Vaikkakin vain täällä tutuilla poluilla.


Suomi 100 maratonkävelyllä kuljettiin myös metsissä

Nyt alkaa siis uusi kävelykunnon kohotus tuota kilometrimäärää varten. Asiaa ei yhtään helpota ulkona vellova sohjo ja sen alla piileskelevä liukkaus.
Onneksi nastat pelastavat liukkaudelta ja coretex kosteudelta. Kävelyyn ei siis oikeastaan tarvita muuta, kuin reipasta mieltä.



On yllättävän kliffaa alkaa suunnitella tulevan suven maratonia. Onko reitti sama, kuin edellisellä kerralla? Millä kokoonpanolla lähdemme tallustamaan? Onko huoltohenkilö mahdollisesti sama lääkäri? Ja entä muonitus?



Paljon on taas pähkäiltävää, mutta tärkeintä on ylväin mielin kartuttaa treenikilometrejä, jotta Viro 100-juhlamaraton onnistuu yhtä hyvin kuin legendaarinen Suomi 100.



Jatkoa seurannee....