torstai 6. elokuuta 2015

Heinisuon rento retki

Heinisuo on niin lähellä Hämeenlinnaa, että siellä poikkeaminen onnistuu ilman suurempaa rumbaa.
Ei muuta, kuin porukka autoon, varttitunti kymppitietä + hetki Suvipielisentietä, ja perillä ollaan!
Heinisuon parkkipaikalta kävellään hetki tulosuuntaan, ja sitten painutaan metsähallituksen puolelle.



Alkumatka käppäillään heinikossa.

Jostainhan niitä punkkeja pitää saada...

Kanervat ovat tänä vuonna erityisen kauniita.

Tai sitten kamerani on aikaisempaa parempi...












Pian maasto muuttuu sammaleiseksi.

Tällä reitillä ei juuri ole korkeuseroja, vaan polku puikkelehtii likimain tasaisesti.











Paikoitellen puuta on kaatunut ihan urakalla.
Tämä on kyllä mennyt nurin jo aikoja sitten.
Uutta elämää nousee jo sen kainaloista.


Ihankuin tuolla kolossa asuisi joku.

Joku, joka ei ole kovin suuri.











Tämä kantovanhus on antanut melkein kaikkensa.
Aika moni ötökkä ja isompikin otus on viivähtänyt sen vierellä.
Lienee tikka käynyt tsekkaamassa lounastarjontaa.

Joku ketku on haukkannut palan viattomasta sienestä.


Paljon on arvoituksia tässäkin metsässä.

Polku laskeutuu pitkoksille: suo alkaa.

Heinisuon lenkin ongelma on se, ettei siellä vieläkään ole nuotiopaikkaa. Termari pitää siis olla mukana, tai oma retkikeitin.










Pitkospuita rakastava koira kirmaa sata lasissa edestakaisin, sillä siltä menee hermo, kun porukka ei pysy kasassa.

Se aloitti eläkepäivät elokuun alussa, mutta jonkunhan ne hommat pitää hoitaa!

Suon loputtua edessä on reissun ainoa mainittava ylämäki, ei tosin kovin kummoinen.

Myös metsän keskellä on pätkä pitkoksia.
Niiden ympäriltä puuttuu suon avaruus. Se tilalla on kosteikon sekametsä.

Tässä on varmaankin joskus ollut talvinen kantonuotio, sillä ympäristössä ei näy muita palaneita puita.

Oravilla on ollut kemut. Tarjolla on ollut herkkua kuusen latvasta.
Ehkä muutakin, mutta siitä ei näy todisteita.













Jokunen käpy jäi yli, ehkä seuraavien bileiden varalle.





Puolukat tulevat, oletko valmis?

















Ennen parkkipaikalle tuloa on metsä taas pehmeän sammaleen peitossa.

Heinisuon lenkki on rengasreitti, mikä sekin on mukavaa.

Ihanaiset kanervaiset vielä kerran.

2 kommenttia:

  1. Myös meidän hämeenlinnalaisen perheen retkikohde

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Heinisuolla on aina niin hiljaista, että ajattelin jo, ettei siellä muita käykkään! Kiva, kun muutkin arvostavat sen läheisyyttä ja mukavia polkuja.
      t. Tiina

      Poista