lauantai 31. tammikuuta 2015

Aa zori, Azorit! Kuvat katos...

Hätkähdyttäviä maisemia, upeita vaelluspolkuja, kuumia lähteitä, kraaterijärviä... ja tietokone, joka kadotti kaikki 200 kuvaa jonnekin... en vaan tiedä minne...
Vain yksi kuvista säilyi...

Vaan ei anneta huonon onnen ja ylimielisyyden tallennuksia kohtaan estää Azoreista kertomista. Ja koska blogia hienoista paikoista on tosi tylsää lukea ilman kuvan kuvaa, olen pöllinyt tähän muutaman informatiivisen otoksen Sunflowerin Azores-oppaasta. (Ihan hyvä kirja, kannattaa ostaa)

Oletko koskaan haaveillut lentämisestä keskelle Atlantia saaripahaselle, jota ovat murjoneet tulivuoret ja joka vieläkin pärskii ilmoille kuumia hönkäisyjä? Arvasin!
Kuva: Sunflower Azores
Azorit koostuvat yhdeksästä vekkulista pikkusaaresta keskellä mahtavaa Atlantin valtamerta. Ne kuuluvat tietenkin Portugaliin, jäänteenä tuon jalon kansan merien herruudesta.

Meidän saaremme on Sao Miguel. Tällä saarella on mielenkiintoisia vaellusreittejä, joista nyt ekaks katsastamme saaren länsiosasta Lagoa Azulin ja Lagoa Verden.

Nämä kaksi viehkoa järveä lököttävät graaterin pohjalla kainalossaan Sete Citadesin pikku kaupunki. Toinen järvistä on tietenkin sininen ja se toinen... kyllä: se on vihreä. Minulla oli aikoinaan muutama loistava kuva tästä aiheesta...



Kuva: Sunflower Azores

Graaterin reunalla kulkee oivallinen vaelluspolku. Sieltä näkee sekä näille värijärville, että toisaalta merelle asti. Ja ympärillä on upeita hortensia-aitoja, ja lempeästi kukkuloivaa maastoa. Azorilaiset ovat pitkään viljelleet näitä rinteitä ja rakentaneet kilometreittäin kiviaitoja. Juu...niistäkin oli hienoja kuvia...

Jätä autosi Vista do Rein parkkipaikalle. Juuri sieltä on tuo klassinen näköala järville. Lähde seuraamaan graaterin harjaa länteen. Muutaman kilometrin jälkeen polku laskeutuu yllättävän jyrkästi Lagoa Azulin rannalle ja tie johtaa Sete Citadesiin just sopivasti lounasaikaan.

Kuva: Sunflower Azores
Sete Citadesissa on ainakin kaksi testissä kohtalaiseksi todettua lounaspaikkaa. Ja löytynee sieltä kahvilakin.




Ruokailun jälkeen seuraa reittiä Lagoa Verden rantaan, ihastele hetki kahden järven kahta väriä, ja aloita haastava, mutta myös kierolla tavalla palkitsevan tiukka nousu halki lumoavan metsän parkkipaikalle. Kannattaa varata jonkin verran juotavaa reppuun, sillä kuljet kuitenkin suu auki ympäröivää luontoa ihmetellen.

Aikaa koko kierrokseen saa helposti kulumaan tunti tolkulla, riippuen tietenkin taukojen pituudesta.





Kuva: Sunflower Azores



Valokuvani Azoreilta tulevat olemaan ikuisesti kadoksissa (sjutton också!), mutta siitä huolimatta palaamme vielä myöhemminkin Sao Miguelille. Seuraavalla kerralla katsastetaan lainakuvin Lagoa das Furnas.


keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Noticias sobre el Camino... osa 6


Uutisia Caminolta:
Santiago de Compostelan katedraalin toimisto on ilmoittanut, että kesäkuusta -15 lähtien Offina Peregrino muuttaa uuteen paikkaan, eli Rua das Carretasille. Siis sieltä saa vastaisuudessa Compostelan. Rua das Carretas on Parador de Santiagon alapuolella, siis ihan lähellä Praza Obradoiroa.
Offina Peregrinon kanssa samaan rakennukseen tulee oikein peregrino-keskus: turist-info, kirjasto, kappeli, oleskelutiloja, sekä postin ja paikallisen vr:n palvelut. Santiago de Compostelan kaupunki on myöntänyt rakennushankkeelle 1,5 miljoonaa euroa ja koko komeuden pitäisi olla valmiina vuoden -15 lopulla.

Viime vuonna, eli 2014, oli vaeltajia aika hurja määrä, sillä keskimäärin joka kuukausi heitä taapersi Santiagoon enemmän kuin koko vuonna 1995 yhteensä. (Eli vuonna 2014 vaeltajia oli 12kertainen määrä, verrattuna vuoteen 1995).

Nyt tämän vuoden alusta on katse entistä enemmän suunnattu seuraavaan pyhään vuoteen, joka on 2021. Yhtenä tavoitteena on kehittää toimiva internet-järjestelmä niin, että matkalla leimoja tavallaan kerättäisiin älypuhelimiin. Sieltä tieto vaeltajasta kiirisi valmisteilla olevaan järjestelmään, joka lähettäisi sitten erilaisia tarpeellisia tietoja seuraavasta etapista vaeltajan kännyyn. Ja Compostelankin saisi online.
Ja vielä muistutukseksi: pyhä vuosi on silloin, kun Jaakonpäivä osuu sunnuntaille.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Madeira osa 5. Levada Castelejo

Tämä Madeiran itäosassa kiemurteleva hurjempi levada vie syvälle vuorien kätköihin, levadan alkulähteille. Perille ja takaisin aikaa kuluu vajaa neljä tuntia.


Levadalle pääsee Cruzin kylän yläpuolisilta viljelyksiltä.  Alussa kuljetaan peltojen ja talojen lomitse.



Kun Cruz jää taakse, näkyy rotkon vastakkaisella puolella, paitsi Sao Roguen kylä, myös jyrkänteeltä syöksyvä vesiputous. Maisema on yhtä aikaa villiä ja viljeltyä.

Levada kulkee jyrkkään rinteeseen muokattujen peltotilkkujen yläpuolella...


...kunnes se sukeltaa metsään ja kiemurtaa vuoren rinteellä.


Tämä levada ei sovi kaikkein heikkohermoisimmille, sillä vaikka osassa reittiä on jonkin sortin suojakaiteet...
(näitä kuvia katsellessa ymmärtää, kuinka vaikea naisihmisten onkaan löytää levadoilla pissapaikkaa)


...osassa jyrkkiä kohtia ei ole edes kunnon polkua. Rinteeltä syksyneet kivet ja puunrungot ovat vieneet heppoiset kaiteet mennessään.


Ja tuhotyön on viimeistellyt alati rinteiltä valuva vesi.


Yllätyksiä piisaa. Joskus lohkareet eivät löydä tietään ihan rotkon pohjalle asti. Mutta onneksi vesi levadassa virtaa häiriintymättä.


On se hyvä, että on nuorena voimistellu!



Levada do Castelejon alkulähteillä laakson perukoilla on alkukantainen tunnelma.

Mahtavan kivikon suojissa virtaa kylmä ja kirkas vesi.


Ja niinpä joen nimikin on Ribeiro Frio, jäinen joki.




(Madeira osa 4.)

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Camino Portugues... 6. päivä

Vaellus halki pohjoisen Portugalin ja eteläisen Galician etenee hienosti! Portugalin Caminon kuudentena päivänä kävellään Tuista Porrinoon. Matkaa on vain viitisentoista kilometriä, mutta haitanneeko tuo mittään? Päivän reitti on kokolailla tasaista, ja metsäistä.

Pian Tuin kaupunkialueelta poistuttuamme ohitamme, vaan emme ylitä, aamuauringon loisteessa Ponte da Veigan.

Juuri tuo varhaisen aamun aurinko, ilman viileys yön jälkeen ja maastossa viipyilevä kosteus lisäävät aamuhetkiin happea koko päivän tarpeisiin. Helteisinä päivinä aamun viileämmät hetket ovat kullan arvoisia!

Santa Comba Ribadelourossa on tavanomaisen yhden ristin sijasta useampi osoittamassa pyhää tietä. Jokaisella ristillä Caminon varrella on tarina kerrottavanaan. Näillä niitä on useampia.
Reitti kulkee tosi viehkojen maisemien läpi. Tässä ensimmäisessä kuvassa ollaan taipaleella syyskuun helteissä...

... ja tässä huhtikuussa sadekuurojen kiusaamina.









Jos luet Porrinon etapista vanhoista opaskirjoista, siellä todennäköisesti valitetaan järkyttävästä tehdasalueesta ja rekkarumbasta, jonka läpi joutuu taivaltamaan.

Unohda se! Hyvissä ajoin ennen Porrinoa Camino on linjattu uudelleen ja nyt se kulkee halki metsien, pitkin pellonlaitoja ja sopuisia tienvarsia.

Kunnes saavutaan itseasiassa varsin mukavaan Porrinoon. Kävelyalue on kaupungin keskus ja asukkaat ovat omineet sen olohuoneekseen. Mummut, vaarit ja lukuisat lapsiperheet viettävät aikaansa vanhan raatihuoneen edustalla. Sen suurempia nähtävyyksiä ei kaupungissa ole.




Porrinossa on suosittu albergue radan ja joen takana. Itse olen kahdesti yöpynyt Hotel Parguessa, jonka todellakin ainoa ansio on sen sijainti, trust me!

Porrinon kävelykatu on täynnä kahviloita ja ravintoloita. Ja aitoa galicialaista elämää.


Seuraavana päivänä hilppastaan 25 kilsaa Arcadeen, eikä reitti todellakaan ole tasainen...





sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Nälkä meil on aina vieraanamme...


Äveriäiden ihmisten McDonalds Portossa. Moni kakku päältä kaunis.














Veikkaan, että lihat tästä Pamplonalaisesta paikallisbussista eivät mene yllä mainittuun ravintolaan.  Eehei! Nämä hyvin riiputetut lihat päätyvät Hemingwayn lemppariravintoloihin Baskimaalle.











Josta loikkaammekin sujuvasti Galiciaan, ja sen hyvin salattuun aarteeseen, eli pulpoon. Niin, ja  minun puolestani se kyllä saa pysyäkkin salattuna...





Tässä houkuttava kyltti Camino Portuguesin varrelta. Siinä on kerrottu kaikki tarpeellinen, ja vielä kartan kanssa.
Teille, jotka suunnittelette Caminolle lähtöä kerrottakoon, että vaelluksella tulette elämään päivästä toiseen erilaisilla bocadilloilla aina siihen asti, kunnes niitä alkaa pursuta korvista ulos.
Ja vielä sen jälkeenkin.




Toisinaan alberguet ja ravintolat äityvät mainostamaan yhdessä, kuten tässä Navarreten sisääntulossa.

Vihje: Albergue El Cantarossa on myös kahden hengen huoneita.
Tarta de Santiago. Alennuksella menee...
Espanjassa saa oivallista kalaruokaa melkein missä vain. Bacalao, merluza, rape, mero, besugo, caballa, boga, gallo, rapante ja mitä muita sinttejä sitä nyt onkaan.












Nämä  kyltit osuivat silmään Tuissa, Portugalin Caminon ensimmäisessä espanjalaisssa kaupungissa. Miksi otin niistä kuvan? En tiedä. Ehkä niiden kauniin asettelun takia...


Vieirnas. Muy bien!














Hei te hummerit ja muut ötökät siellä : "Run for your life!!".



















Nonniin! Tässä on lisää kuolaamista teille merenherkkujen ystäville: chipirons, percebes, almejas, ostras.





Surf and turf.













...oooh...

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Se parempi opaskirja Caminolle

Camino de Santiago de Compostelan kulkijoille on julkaistu runsaasti opaskirjoja. Jokaisella opuksella lienee omat ansionsa, mutta minulle se paras opas on  John Brierleyn ansiokkaasti kirjoittama Camino de Santiago (kts. linkit). Kirja on englanninkielinen.

Kirjan alussa on monipuolisesti vinkkejä ja ajateltavaa vaellukselle lähtijälle: on ohjeita varusteisiin, on ohjeita valmistautumiseen ja on asiakohtainen espanjan sanastokin. Lisäksi on kerrottu yleistä tietoa albergueista, muista majoitusmahdollisuuksista, hygieniasta ja turvallisuudesta.


Varsinainen reittiopastus aloitetaan Ranskan puolelta Saint-Jean Pied de Portista. Ja juuri siellähän niin moni onnekas astuu sen ensimmäisen askeleensa kohti Santiagoa.



Kirjassa on tarkat reittiselostukset profiileineen. Etapeista kerrotaan mm. prosenttiluvuilla polkujen, hiekkateiden ja asfaltin osuus.
Myös vaihtoehtoisia reittejä esim. mielenkiintoisten raunioiden tai kirkkojen kautta löytyy runsaasti.

Reittiselostusten lisäksi mukana on kompaktisti tietoa taipaleiden historiasta, todella tarpeellisia kaupunkien karttoja ja kirjoittajan omia näkemyksiä vaelluksesta.




Jokaisen kyläpahasen kohdalle on kirjattu sieltä löytyvät palvelut ja reitin varrelle osuvat kahvilat ja ravintolat on mukavasti merkitty karttaan.

Alberguet löytyvät helposti kirjan sivuilta ja niistä on kerrottu oleelliset asiat, kuten sänkyjen määrä ja kuinka paljon niitä on salia kohden, ruuanteko mahdollisuudet ja muut huomionarvoiset seikat.
Yhteismajotuksen lisäksi oppaasta löytyvät mahtavasti muutkin yöpymisvaihtoehdot, kuten hotellit, ja tietenkin puhelinnumeroineen. Monista paikoista mukana on myös kirjailijan oma arvio.

Kirjassa on 288 sivua ja muodoltaan se sopii osavasti repun sivutaskuun. Ja todella monen vaeltajan repusta se löytyykin!

Brierley on kirjoittanut laadukkaita oppaita myös muista Santiagoon johtavista reiteistä. Ja ne kaikki pelittävät yhtä hyvin!
Ja varmemmaksi vakuudeksi: Brierley on nähty Caminolla tien päällä päivittämässä tietojaan... Muy bien!

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Gran Canaria: Kuninkaan tiellä

Tämä patikointireitti Gran Canarian keskiosissa on kohtalaisen vaativa suurien korkeuserojensa takia.
Jätä vuokraamasi auto Cruz Granden parkkipaikalle. Se on tien GC60 varrella San Bartolomesta länteen. Parkkipaikalta suuntaat tien yli ylämäkeen, ja sitä ylämäkeä riittää.






Polku on tooosi hienoa, kivistä käsin rakennettua ja maisemat ovat vähintäänkin komeita. Matkan varrella ohitetaan suuri sadevesiallas Chareo Hondo (ei kuvassa). Otithan riittävästi juotavaa mukaasi?

Oikeasti on vaikea uskoa, että tänne takusten taakse on joskus voimia säästämättä pykätty kivistä serpentiinin lailla rinnettä nouseva kävelytie.  Se on raskas nousta, mutta herran jumala, minkälaista sitä on ollut rakentaa!
Kun nousu on lopulta noustu, katoaa rakennettu tie ja edessä on onnekkaasti tasaisempaa. Polku johtaa harjanteen toiselle puolen, niinikään komeiden maisemien äärelle. Maasto on kivistä, kalliota ja metsää.

Jonkin ajan kuluttua Rogue Nublo tapittaa horisontissa seuraavan huipun laella. Voit jatkaa reittiä eteenpäin aina Pico de las Nievesiin tai San Mateoon asti.


Mutta koska olet jättänyt autosi Cruz Granden parkkipaikalle, on ihan viisasta jossain vaiheessa kääntyä kävelemään samaa reittiä takaisin.

Maisemat eivät ole laingan huonoja toiseenkaan suuntaan. Ja maagisesti jälleen se, mikä kävelyn alussa oli tuskaista ylämäkeä, onkin yllättäen leppoisaa alamäkeä.

Kävele silti varoen: korkealta on paha pudota!

(Gran Canaria: Rogue Nublo)

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Camino Portugues... 5. päivä

Rubiaesista jatketaan edelleen Portugalin puolella Valencaan tai Espanjan puolelle Tuihin  suuristapiirtein 20 kilometriä. Reitti kulkee suurelta osin metsäpolkuja ja viehkoja kyläteitä.


Näillä seuduilla on usein metsäpaloja ja metsän toipuminen vie useamman kasvukauden... tai sitten kasvusto toipuu hetimiten, seuraavalla viikolla.

Portugalin puolella reitti on hyvin merkitty, keltaiset nuolet tietävät paikkansa. Tällä etapilla on myös kahviloita muutaman kilometrin välein.

Alto S. Bento on isoin mäki ylitettävänä. Eilisen rehkimisen jälkeen tätä nousua ei kyllä edes huomaa!

Mäen päältä alkaa pitkä lasku kohti Portugalin ja Espanjan rajaa.

Ystävällinen koira pysähtyi tuijottamaan kävelijöitä, sen isompi kaveri vilisti miettimisen jälkeen pakoon.
Portugalin puolella viimeinen kaupunki on Valenca. Jollei ole aivan hirveä hoppu Espanjan puolelle, kannattaa kävellä Valencan Fortalezan kautta. Se on vanha linnoitus, tai oikeastaan vanha kaupunki mäellä,aivan liki Espanjan rajaa.
Fortalezassa on useita ravintoloita ja baareja ja ompa siellä hotellejakin.
Kuvassa on silta yli Rio Minhon, eli Rio Minon.  Valenca vasemmalla, Tui oikealla.
Joen yli käveltyäsi olet vaihtanut maata ja kellonaikaa (= siirrä viisareita tunti eteenpäin). Todennäköisesti kukaan virkavallan edustaja ei kiinnitä mitään huomiota rajanylitykseesi.
Sillan toiselle puolen jää ystävällinen Portugali ja edessä on vaeltajien rakastama Galicia.
Bom Dia vaihtuu Buenos Diakseen ja yllättävästi keltaisten nuolten määrä vähenee.


Ensimmäinen kaupunki Espanjan puolella on siis Tui. Sekin kasvaa kukkulan päälle, korkeimpana Catedral de Santa Maria. Albergue sijaitsee katedraalin vieressä, mutta kaupunki on sen kokoinen, että sieltä löytyy runsaasti muitakin majoituspaikkoja.
Olen yöpynyt kahdesti katedraalin ja Concellon kupeessa olevassa O Novo Cabalo Furado hotellissa. Tyyristä, mutta myös laadukasta.




Tuissa on monipuolisia ravintoloita, baareja, kauppoja ja melkein mitä vain. Jos olet lepopäivän tarpeessa, voi Tuissa hyvinkin leikkiä yhden päivän ihan tavallista turistia.


Ja sitten matka jatkuu kohti Porrinoa. Ollaan laiskureita, ja kävellään vain 15 kilometriä.