Torronsuon Torrokierros

Uskomattoman aurinkoinen huhtikuinen päivä houkutteli meidät yli vuoden tauon jälkeen Tammelan Torronsuolle. Oli hieman outoa tulla tänne ilman pitkospuita rakastavaa koiraa, sillä tämä oli aikoinaan sen lempparipitkospuukohde... siitä pikkuhepusta on paljon hyviä muistoja.

Torronsuolla oli käynnissä pitkosten uudistaminen. Kiljamon P-paikalle oli kasattu tarvepuuta runsain mitoin.
Koska keli oli komea ja kunto kohtalainen päätimme kävellä koko kymmenen kilometrin kierroksen Torron kylän kautta.  Ympyrälenkki on kartassa tuo oranssi ja kuljimme sen myötäpäivään.

Aluksi kävelimme hetken suon esteetöntä osuutta. Tänne sopii tulla vaikka lastenvaunujen kanssa. Leveämpää baanaa oli tarjolla runsaat sata metriä.
Näköalatasanteen jälkeen alkoivat normipitkokset. Niiden varteen oli kasattu valmiiksi korjaustarpeita. Vanhat puut olivat toki vielä kuljettavissa, kunhan katsoi mihin astui.
Suo tuntui olevan yllättävän kuiva, vaikka vasta oltiin huhtikuussa. Jonnekin ne kaikki talven lumien sulamisvedet olivat kaikonneet.

Suon pitkällä osuudella oli myös tuulessa heiluvia korjausmerkkejä, joiden logiikka ei oikein auennut meille. Ehkä ne osoittivat märimpiä kohtia? Mutta ei toki jokapaikassa. Anyway, emme koskeneet merkintöihin.

Parin kilometrin suo-osuuden jälkeen reitti sukelsi metsään. Nykyään täällä on opastus kunnossa, aikaisemmin mentiin vanhan muistin varassa.
Metsäpolkukin oli päässyt talven taakoistaan ja oli helposti kuljettavissa.

Pakollinen kosteikkokohta oli maltillinen ja helposti kierrettävissä. Myös täällä olivat uudistustyöt käynnissä. Uutta lankkua näytti olevan kilometritolkulla.
Louhoksella pidimme pienen tauon auringossa, nautimme virvokkeita ja lepuutimme kinttuja.

Louhoksen nurkalta polku sukelsi takaisin metsään.


Suuntasimme nyt kohti Idänpään kalliota, sen nuotiopaikkaa ja lintutornia.

Kotvasen tovin kuluttua putkahdimme metsästä soratielle. Sitä oli vaihteeksi mukava kävellä.
Soratien oikealla puolen oli myös opastettu metsäpolku, mutta ainakin aikaisemmin se oli risukkoinen ja hankalasti kuljettava. Niinpä olimme mamoja ja pysyttelimme lavealla tiellä.

Idänpään nuotiopaikkaa oli kohennettu sitten viimenäkemän. Paksut istuintukit olivat kadonneet ja paikalle oli kärrätty komeita lohkareita penkinpaikoiksi. Ilahduttava oli myös hyvää pääsiäistä toivottava narsissiasetelma.
Koska eteläiseen Suomeen oli julistettu rauohikkopalovaroitus, emme sytyttäneet nuotiota vaan tyydyimme eväsleipiin ja retkikeittimen kiehauttamaan kahviin ja kaakaoon.

Ilmoitustaulukatos oli vielä vanhassa kuosissa. Ja aika sympaattisessa sellaisessa. Upeat luontokuvat sen seinällä oli kyllä uusittu.

Idänpään lintutornista avautui avara näkymä Torronsuolle. Hirveesti lintuja ei ollut maisemissa, vain muutama laulujoutsen kaukana kaikesta. Oli hiljaista, hyvin hiljaista.

Aikamme suota tiirailtuamme läksimme seuraamaan Torron suuntaan opastettua polkua ilmoitustaulukatoksen nurkalta. Tässä lienee talvella hiihtolatu, sillä ei tuo alamäki näin kesäkelillä ollut yhtään huima.

Tämä metsäpolku ei ollut kovin pitkä, vaikka olikin mukava ja tuotapikaa olimme taas soratiellä. Torron kylän läpi kulkeminen on aina pienoinen elämys, sillä kylä on hyvin hoidettu ja asukkaat ovat panostaneet ympäristön pieniin yksityiskohtiin.

Keinuhirvi odotti mökinnurkalla nassikoita. Ja pieni silta hyvin pienten olentojen ojanylityksiä.

Vanha puinen kurkikilpi osoitti suunnan Idänpään lintutornille. Mutta myös moderneja opasteita oli ilmestynyt tienvarteen.
Tulimme vasemmalta ja jatkoimme oikealle.

Kun Torron kylä loppui, saavutettiin Somerontie (282), jonka reunaa jouduimme valitettavasti talsimaan yli kilometrin. Tien piennar oli aika kapea ja ajoväylä ahkerassa käytössä. Ei kiva.
Olisi niin hienoa, jos tuonne metsänpuolelle voisi linjata turvallisen polun. Ei sen tarvitsisi olla kummoinen, kunhan olisi kauempana autoista.

Sitä suurempi oli helpotus, kun lopulta saavutimme Torronsuon kansallispuiston rajan ja pääsimme takaisin metsän suojaan. Loppumatka Kiljamon P-paikalla oli taas leppoisaa pitkosta.

Päivän Torrolenkki oli siis pituudeltaan kymmenen kilsaa. Aurinko paistoi koko päivän, eikä tuuli juuri tuivertanut. Tuntui ihan kesältä...

Rondaan Arcosin kautta

Ajelimme Cadizista Rondaan hieman pienenpiä teitä ja matkalla poikkesimme upealla kukkulalla sijaitsevaan Arcos de la Fronteraan. Sen korkeimmalla kohdalla kohosi entisen maurilinnoituksen päälle rakennettu Iglesia de San Pedro.
Teimme Arcosissa pienen kävelylenkin ja kävimme kaffeella. Keli oli hieman sateinen, mutta ei se meitä suuremmin haitannut.

Arcos de la Fronterasta avautui hienoja näköaloja moneen suuntaan.



Arcosista jatkoimme eteenpäin keimuraisia vuoristoteitä.
Välillä huristimme reippaassa sateessa ja reitin korkeimmilla kohdilla myös sankassa sumussa.


Pikkuhiljaa lähestyimme Rondaa, joka oli jo vuosia kiehtonut outoudellaan.










Rondan kuulusin nähtävyys on 1700-luvulla rakennettu Puente Nuevo. Se kohosi 90 metrin korkeuteen yli kaupunkia jakavan El Tajo-rotkon.

Itse kaupunki keikkui kallioilla rotkon molemmin puolin.

Hulppean sijaintinsa ansiosta Rondaa asutettiin jo kelttien aikakaudella. Roomalaisetkin tykkäsivät siitä ja tekivät kaupungista etuvartionsa. Maurit omalla kaudellaan rakensivat tänne palatseja ja kylpylöitä. Katoliset monarkit innostivat paikasta vuonna 1485 ja rosvojoukot pitivät sitä päämajanaan 1800-luvulla.
Tällä pienellä kaupungilla on historiaa vaikka muille jakaa.

Astelimme Puente Nuovolle ihastelemaan maisemia. Tuolla El Tajo-rotkon toisella laidalla näkyi vanhempi silta. Päätimme kävellä sinne katsomaan, miltä tämä uudempi silta näyttäisi sieltä käsin.




Rotkon pohjalla virtaava Guadalevinjoki soljui rauhallisesti melkein katseen tavoittamattomissa.

Löysimme kaupungin laidalta reitin alaspäin. Laskeuduimme linnoitettua väylää reippaasti maisemia ihaillen. Aivan alimpana olivat maurien kylpylän rauniot.

Raunioilta katsoen vanha silta olikin yllättäen aika korkealla.

Laskeutuminen siis päättyi ja läksimme kipuamaan polkua ylöspäin.























Ylämäessä historia kiveen hakattuine askelmineen kohtasi nykyajan muuratut rappuset.

Nousimme polkua ylemmäksi, ylitimme vanhan sillan ja jatkoimme kipuamista. Tänne oli hienosti rakennettu Jardines de Cuenca, eli portaikkoja ja näköalatasankoja kulkijain iloksi.
Tässä ympäristössä ei voinut muuta kuin ihmetellä, kuinka kummassa kaupunki oli alunperin rakennettu näin outoon paikkaan... täällä ylhäällä kaupunkilaiset olivat tietenkin suojassa ja isommalla porukalla oli mukava katsella upeita maisemia.

Lopulta näimme Puente Nuevon uudesta suunnasta. Se yhdisti rotkon seinämät vakaalla massallaan. Tämän kipuamisen jälkeen oli helppo ymmärtää, miksi silta aikoinaan rakennettiin. Se helpotti suuresti kaupungin sisäistä liikennettä. Nykyään sitä pitkin kulkee suht normaali autoliikenne.
Sillan keskiosaa käytettiin ammoin vankilana. Aika pieni tuo taisi olla, mutta ehkä niitä vankejakin oli vain muutama kerrallaan.

Historiallisten ja huiputtavien maisemiensa lisäksi Ronda oli myös vilkas ja ystävällinen. Täällä oli ravintoloita, baareja ja muutama mukava tapas-paikkakin. Autoilevan matkailijan riemuksi keskeiseltä paikalta löytyi myös oivallinen parkkihalli.

Aivan Puente Nuevon äärellä tyttöset treenasivat moovejaan. Ehkä Semana Santaa varten?

Ronda oli andalusiakierroksemme viimeinen kohde. Se lunasti moninkertaisesti odotuksemme. Kahden yöpymisen jälkeen jätimme kaupungin ja ajoimme rannikolle Torremolinokseen, joka valikoitui viimeiseksi yöpymispaikaksi Malagan lentokentän läheisyyden takia.
Olimme viettäneet andalusiassa yhdeksän ikimuistoista päivää. Aloitimme sympaattisesta Cordobasta. Sieltä ajoimme mahtavaan Sevillaan. Sen jälkeen tutustuimme merelliseen Cadiziin. Ja nyt lopuksi pääsimme hurmaavaan Rondaan. Meille pohjoisen Espanjan ystäville tämä kierros oli  uusi kokemus.
Andalusiasta ovat lähtöisin useat Espanjaan liitetyt kliseet flamencoineen. Me löysimme upeita kaupunkeja, hyvää ruokaa ja ystävällisiä ihmisiä.
Koko retkeämme oli sävyttänyt Semana Santan läheisyys. Siksi päätänkin tarinamme andalusiasta näyteikkunan pikkuruisiin hahmoihin, jotka kuuluvat niin itsestään selvästi Espanjalaisiin Semana Santan kulkueisiin.