perjantai 25. toukokuuta 2018

Alkukesän retki Kuhmoisten Isojärvelle

Kuhmoisten Isojärvellä on kesä jo kukkeimmillaan.

Jätimme auton Herettyyn parkkiin ja kaivoimme repusta hyttyskarkotteen.



Pienet inisijät olivat kovin innoissaan seurastamme, kunnes hoksasivat vastarintamme.

Heretyn P-paikan kahvila ei valitettavasti ollut avoinna.
Pitkän automatkan jälkeen olisi ollut mukava heittää naamariin pulla ihan energiantankkausmielessä.
Isojärven opasteet ovat ok. Ilmeisesti niitä kuitenkin ollaan uusimassa, sillä kylttien vieressä oli tykötarpeita uusien suuntimien rakentamiseen.

Tallustimme aluksi Kannuslahteen kahvinkeittoon.







Alkumatka kuljettiin leveää baanaa.

Kannuslahden tulistelupaikalla on tilaa isommallekin porukalle.

Nyt saimme kaikessa rauhassa keittää kahvit ja kaakaot.
Ja siltaa pitkin retki jatkui...












... sillan kupeessa on kivi, jota kolikot koristavat jo nyt retkeilykauden alussa.

Kesä tuli vauhdilla ja mustikat ovat täynnä kukkia.


Vesi oli moninpaikoin varsin korkealla.









Soistuvan lammen rannalla kukki kaikenlaista valkoista, kuten suomuurain, suopursu ja yllättäen myös raate, tuo suokukista kaunein. 



Soisen maaston jälkeen lähdettiin nousemaan kohti majavien mennävuosina valtaamaa Lepolampea.

Nyt majavien vesittämä alue näytti haudan hiljaiselta.
Yhtään tuoretta majavan hampaan jälkeä ei löytynyt ja veden pinnan katteesta näki, ettei tuossa ole mikään uinut aikapäiviin.

Majavien pesä oli kokonaan kuivilla, eikä senkään lähellä näkynyt tuoreita jälkiä.

Pakko uskoa, että täällä asustellut porukka on kasannut kamppeensa ja muuttanut muualle.

Lepolammelta on aika lyhyt matka Vahterjärven laavulle.

Tuo suosittu levähdyspaikka on ihan parhaalla paikalla ja se odotteli meitä kaikessa rauhassa.
Isojärven puuhuolto pelaa.

Tästä riittää nuotiopuita pitkälle syksyyn.


Me tosin emme voineet metsäpalovaroituksen takia tulia sytytellä.
Onneksi repusta löytyi kaasukeitin, jotta saatiin pöperöä pöytään.




Tässä oli hyvä pitää pitempi tauko ja antaa varpaille aurinkoa.


Aikamme levättyämme jatkoimme Latokuusikon suuntaan.


Metsä oli täynnä mahtavia siirtolohkareita.













Tämän ison asettelin parempaan asentoon ja tuin vankasti paikalleen.


Lähestyessämme Hevosjärveä lojui rannalla puusälää, joissa selvästi oli terävien talttahampaiden jälkiä.





Mahtaisimmeko ihan sattumalta löytää majavien uuden asumuksen?





Ja kappas! Siellähän siintää majavan pesä!

Epäselväksi tosin jäi, oliko se asuttu.



Veden pinta oli aika korkealla, mutta johtuiko se majavista vai jostain muusta?

Kuorejärvellä on ihania järveen laskevia kallioita.



Tuohon sopisi niin hyvin norppa poseeramaan kameralle.







Jatkoimme Kuorejärven rantapolkua kohti Herettyä.

Kuhmoisten Isojärvi on mukavan monimuotoinen alue.

Tälläkertaa emme kiipeilleet kallioille, mutta monenlaista muuta maastoa tuli tallottua.









Kesäisen, jopa helteisen päivän saldoksi tuli suurinpiirtein 12 kilsaa.












keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Madeira osa 12. Boca da Corridan reitillä


Joskus käy niin, että suunnitelmat muuttuvat lennossa. Näin kävi meille, kun aioimme Madeiralla ajaa Encumeadan kautta Rabacalin levadoille.
Tie Encuemadasta länteen oli suljettu liikenteeltä ja niin saimme vetää hatusta päivälle uuden kävelyreitin.

Hieman ennen Encumeadaa olimme hoksanneet tien laidassa autoja parkissa ja jotain opasteita.
Palasimme tutkimaan asiaa.

Varsinaisesta opaskartasta ei juuri ollut iloa, mutta onneksi repusta löytyi mainio Madeira Tour & Trail-kartta.

Päätimme seurata Boca da Corridan reittiä jonkun matkaa, katsoa mitä sen varrelta löytyy ja palata sitten takaisin autolle.






Alkumatka kulki alamäkeen leveää sorapolkua.


Maisema avautui kohti Serra de Aquaa. Oikealla rinteessä näkyi tie, jota pitkin tulimme Ribeira Bravasta.

Jutun eka kuva on napattu tuolta tieltä ja sen kuvan vasemmassa ylänurkassa näkyy juuri ja juuri mahtava vesiputki, jonka ohi saimme nyt kävellä.

Putki vie levadan vettä paljon alempana olevalle voimalalle.




Eucalyptuspuut ovat vallanneet täälläkin suuria alueita.
Niihin on tutustunut jokainen Caminon-kulkija espanjassa ja portugalissa.

Nämä puut kasvavat hyvin nopeasti ja suorarunkoisesti.
Tyypillisesti ne hankaloittavat aluskasvillisuuden menestymistä.




Eucalyptuspuista erittyy tuoksua, josta tulee mieleen lapsuuden kurkkupastillit, leuanleputukset.



Retkemme kulki rinnettä myöten. Paikoin polun varteen oli kiinnitetty pieniä lappuja, joiden mukaan Madeiran halki-juoksureitti (MIUT) kulki juuri tästä.

Kun olimme nousseet aikas jyrkän ja pitkän ylämäen ja saavuttaneet kuvan maiseman, päätimme kääntyä paluumatkalle.





Alamäki oli niiiin helppo kulkea.





Vaikka emme tällä kertaa päässeet levadakävelylle, oli Madeiran suurenmoinen luonto mukana joka askeleella.






Tarkemmin ajatellen oli oikea onnenpotku, että päädyimme tälle polulle.
Saimme taas uuden kuvakulman suosikkisaareemme.













Kartta: Madeira Tour & Trail


Lähdimme matkaan vasemmalla olevan kahvikupin kohdalta.
Takaisinpäin käännyimme osapuilleen tuon alimmaisen ukkelin paikkeilla.
Just siinä polku ylittää useita korkeuskäyriä.
Käveltyä tuli n. 10 kilsaa.





Joskus ei pääse sille reitille, jolle halusi. So what? Madeira on täynnä yllättäviä polkuja.