lauantai 31. elokuuta 2024

Birgitta : Paattakaiselta Kyynäröön

 


Liki kahdeksan vuoden tauon jälkeen tuli aika palata Lempäälän Birgitan polulle. Birgitan polku on kaikkiaan yli 50-kilometrinen polkujen verkosto Lempäälässä ja Tampereen nurkilla. Me valitsimme siitä tämän ennestään tutun pätkän. 
Jätimme auton Paattakaisen parkkipaikalle tien 130 varrelle. Punainen viiva kertoo kiemuramme maastossa.



Parkkipaikan nurkalla oli opasteita jotka kertoivat että reitistä ehkä pidetään huolta.
Todellisuus ei ihan vastannut tuota mielikuvaa.
Alkumatkasta kun vielä käveltiin tien 130 melussa polku juuri ja juuri erottui maastosta entisen hakkuualueen vesaikossa.



Reitin kaikki sillat olivat kyllä käveltävissä mutta emme enää päässeet kunnollisille metsäpoluille. Tämän tästä sivusimme hakkuuaukioita ja saimme kahlata heinikoissa ja miehen korkuisissa vesaikoissa joihin polku oli miltei hukkunut. Ja kuten arvaa tällainen maasto oli täynnä hirvikärpäsiä.




Avohakkuiden lomassa kiemurteleva reitti kulki vain paikoin ihan puiden keskellä. Positiivista oli että sää suosi meitä ja saimme taivaltaa miltei koko ajan auringonpaisteessa.




Jossain kohdissa kävi mielessä että onko tässä kyseessä vain kauriiden maastoon kahlaama reitti vai oikea Birgitan polku. Tuuhea vesaikko ja runsas heinikko peittivät mutaisen polun miltei kokonaan.
Hienot opasteet kuitenkin kertoivat meidän olevan oikealla reitillä.





Askelten alla murentuvien ja jo melkein kadonneiden pitkosten jälkeen yhytimme soratien. Kävelimme sitä varsin pitkään sillä emme hoksanneet pensaikon siimeksessä lymyilevää seuraavaa opastetta. Tie vei onneksi oikeaan suuntaan.



Tie varren viitalta lähdimme kohti Kyynäröä. 

Sinnekin kuljettiin aluksi metsätyömaan laitaa.



Hetkeksi pääsimme myös oikealle metsäpolulle. Tällaiseksi muistimme tämän Birgitan pätkän.



Kyynärön laavulla pidimme pitkän tauon. Paistoimme muutaman makkaran ja keittelimme kaasulla kuumaa juotavaa. Paikalle ronskisti kumotut klapit olivat suht kuivia ja helposti syttyviä.

Rannassa laituri oli hissuksiin vaipumassa Kyynäröjärven pohjaan.




Paluumatka soratielle kuljettiin samaa polkua. Aluksi hienosti metsässä, lopuksi myllätyn tantereen vieritse.



Soratien saavutettuamme arvoimme hetken jatkaisimmeko matkaa aina Vähä-Kausjärvelle asti mutta päätimme sitten palata takaisin autolle.
Nyt onneksi hoksasimme metsäpolulle viittovan opasteen.



Hienoa metsäpolkua kulkeminen kohotti mielialaa. Maastossa oli tosi paljon melkein kypsiä puolukoita.




Kun tavoitimme taas soratien päätimme yrittää parkkipaikalle hieman eri reittiä ja näin välttää hakkuualueiden tuuheat vesaikot ja melkein kadonneet polut.
Birgitan polun opaskartan mukaan löytäisimme mahdollisesti maastosta hieman pienemmän polun jota pitkin saavuttaisimme lopulta tien 130.



Räjähdevaraston jälkeen seurasimme moton jälkiä. Niitä oli suht helppo kävellä ja ne veivät oikeaan suuntaan. Moton jälkien kadottua karttaan merkittyä polkua ei tietenkään löytynyt. Kymmenien hirvikärpästen opastamina hankkiuduimme takaisin Birgitan polulle.
Onnekkaasti onnistuimme näin välttämään pahimmat vesaikot ja heinikossa kahlaamiset.




Suunnilleen näillä kohdin pitempi meistä sai puhelun jossa kerrottiin että Paattakaisen parkkipaikka oltiin juuri sulkemassa ja automme oli jäämässä mottiin. Ystävällinen soittaja lupasi odottaa niin kauan että ennättäisimme paikalle siirtämään autoa.

Viimeinen kilometri oli siis aikamoista pikamarssia. Onneksi emme olleet pidentäneet retkeämme Vähä-Kausjärvelle. Sieltä olisi ollut paljon pidempi matka autoa pelastamaan.

Reitti Paattakaisen parkkipaikalta Kyynäröön oli vuosia sitten mukava lenkki hämäläisillä metsäpoluilla. Tällä hetkellä sitä on vaikea suositella kellekään... vallankin jos koko parkkipaikkaa ei enää ole olemassa.


tiistai 27. elokuuta 2024

Tromssan Polar-museo ja katunäkymiä

 


Toinen kohteemme sateisessa Tromssassa oli Polar-museo. Tromssan satamasta lähti aikoinaan moni pohjoisten reittien etsijä ja arktinen tutkimusmatkailija. Myös Huippuvuorten liikenteelle Tromssa on ollut tärkeä. Näistä aiheista koostuu museon pysyvä näyttely.
Aivan kuin hämäykseksi Tromssassa on myös Polaria joka puolestaan on arktinen akvaario.


Punainen, pienikokoinen rakennus vei meidät pohjoisen maisemiin ja jäätiköiden tunnelmiin.



Huippuvuorilta esiin kaivettu 1600-luvulla kuollut noin 25-vuotias mies. Haudasta saatiin tietoa vaatetuksesta, syödystä ruuasta, taudeista ja puutostiloista. Kaverilla oli kyllä aika hyvät hampaat.

Arktista metsästystä käsitellään museossa monelta eri kantilta. Kuuttien vetoavat katseet olivat edelleen sydäntä särkeviä.




Norjan suuret pojat eli tutkimusmatkailijat Roald Amundsen ja Fridtjof Nansen olivat hyvin esillä    
  (  alemmassa kuvassa muita heppuja ).



Hieman tunkkaisissa näyttelytiloissa oli runsaasti valokuvia ja aikojen yli säilyneitä mielenkiintoisia esineitä. Niiden tutkimisessa voisi kuluttaa päivän jos toisenkin.
Harvemmin näkee mursun muhkeaa luurankoa.







Norjalaisten jäätikköseikkailujen suuri tähti oli kuunari Fram. 
Juuri Fram ajelehti jäätiköiden mukana vuosina 1893 - 1896 Nansenin epäonnisella pohjoisnaparetkellä. Se oli menossa mukana myös 1910 - 1912 kun Amundsen retkikuntineen kävi liputtamassa etelänavan. Nykyään Fram on museoituna Oslossa.





Ja vielä hieman katunäkymiä Tromssasta. Käytöstä poistettu puhelinkoppi on saanut uuden elämän kirjakoppina. Sinne voi vielä kirjoja ja sieltä voi hakea kirjoja, ihan oman maun mukaan. Nerokasta.

Korkeanpaikankammoinen ikkunanpesijä? Mitä vaan kunhan ei kurottelua korkealla olevista ikkunoista tuumii tämä neropatti.



Tromssa on ystävällinen ja viihtyisä noin 80 000 asukkaan kaupunki. Yllättäen Tromssan ilmasto on sijaintiinsa nähden leuto. Kaupungin pakkasennätys on vaivaiset -18 astetta ja tammikuun keskilämpötila -4 astetta. Tästä on kiittäminen Golf-virtaa.




Tromssassa oli helppo vierailla. Ihmiset olivat ystävällisiä, palvelu pelasi vaikkei osattu norjaa. Kaiken pystyimme maksamaan kortilla eikä rahanvaihtoa tarvittu. Ravintoloita ja viihtyisiä pikku kahviloita löytyi melkein joka nurkalta.
Silmäniloina olivat useat kauniit puutalot jotka olivat edelleen vilkkaassa käytössä.



Tromssa oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Jopa sateisina päivinä.