tiistai 11. joulukuuta 2018

Teneriffa: Cruz del Garmen - Chinamada - Las Carboneras

(27.11.18) Teneriffan itäisin osa, Anaga, on patikoitsijan must-kohde. Täältä löytyy koluttavaksi kalliorinteitä ja ikiaikaisia metsiä
Hyvä lähtöpiste retkille on Cruz del Carmen, jossa on P-paikan lisäksi myös kahvila ja ravintola.

Me suuntasimme Carmenista Chinamadan kautta Las Carbonerasiin. Ja sieltä takaisin Carmeniin.



Lähdimme laskeutumaan ravintolan vierestä mutaisen liukasta polkua ja päädyimme keskelle hämärää metsää.

Reitti kiemurteli sammalen peittämien puiden katveessa.

Tunnelma oli mukavan salaperäinen.
Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mutta tänne alas siivilöityi vain aavistus päivän kirkkaudesta.



Aika pitkän rupeaman jälkeen polku johdatti kulkijan pois metsästä ja hetkeksi maaseudun rauhaan.

Täällä ei maamaijalla taida olla vapaita kuukausia, kun kokoajan on jokin vihreä kasvamassa.


Kotvanen tovi kuljettiin myös ihan autotien laitaa.
Onneksi tarjolla oli tuollainen aidan suojaama kaitale.






















Taisi jäädä yksi askel väliin, kun hoksasin tuon toijotan.
Se oli yleisön iloksi nostettu kuuden tyhjän viinipullon varaan.

Ei paha!


Tienlaidasta avautui ensimmäinen näköala merelle.
Tuolla vasemmalla on Punta del Hidalgo, josta lomaviikon aluksi kävelimme Chinamadaan. Se puolestaan möllöttää ylhäällä mäen päällä.


Autotietä ei ollut kovin pitkälti. Oivallinen opaste ohjasti oik... ei kun vasemmalle.
Kuljimme miltei kokoajan leppoisasti alamäkeen.



Pohjoisen puoleista horisonttia komisti Rogue Taborno (703mpy).

Kävelimme vielä jonkin matkaa alaspäin, kunnes saavutimme polkujen risteyksen.

Tähän samaan kohtaan tulisimme uudelleen retken loppupuolella käytyämme Las Carbonerasissa.

Vaan nyt suuntasimme kohti Chinamadaa, jonne oli matkaa kolmisen kilsaa.







Pääsimme hienolle maisemapolulle, jolta avautui näkymää reitin eteläpuolelle.

Enää emme kävelleet pelkästään alamäkeen, vaan saimme kivuta myös muutaman mukavan ylämäen.















Osuuden puolivälissä kuljimme lammas/vuohifarmin pihan poikki.

Yksi hepuista oli päässyt aitauksesta, mutta näytti vain haikailevan sinne takaisin.
Olipa kavereilla hienot maisemat.


Välillä polku sukelsi mukavaan metsään, joka hetkeksi peitti maisemat ja siivilöi auringonvalon.

Täällä katveessa oli sen verran varjoisaa, että maasto oli aika märkää ja polku paikoin liukas.




Lähestyimme Chinamadaa yläilmoista käsin.

Tosin just tässä kohdassa olimme harhautuneet pois polulta. Tästä kivikosta ei pystynyt laskeutumaan päämäärään.

Oikea väylä kulki tuossa vasemmalla hieman alempana.









Chinamadan ravintola oli kiinni, joten emme viipyneet kylässä pientä taukoa pitempään.



Paikka on kuuluisa luolataloistaan.
En kyllä pystyisi asumaan kallion sisällä.

Tulisi outo olo.


Seuraavasta risteyksestä valitsimme  parin kilometrin kävelyn oikealle.








Karttamme mukaan kulkisimme koko matkan asfalttitien laidassa.

Liikenne tiellä oli varsin hiljaista ja maisemat kohillaan, joten ei tuo kovin pahalta tuntunut


Ja niinhän siinä kävi, että vajaan kilometrin kuluttua tien reunassa oli opaste houkuttelevalle oikopolulle.

Oli kiva päästä takaisin maastoon, vaikkakin se tarkoitti alkuun kipakkaa ylämäkeä.







Polku oli selkeä ja hyvin tallottu ja sieltä näki, kuinka alempana kulkeva autotie teki matkallaan monen monta kiemuraa.
Tämä oikopolku tiesi paikkansa!







Muutaman mutkan jälkeen Las Carboneras ilmestyi kukkuloiden takaa.

Kylässä oli pari ravintolaa, joista ensimmäinen heti kylään saavuttuamme.

Söimme voimia antavan lounaan, jonka onneksi ehdimme tilata, ennenkuin naapuripöytiin asettui parikymmentä ruotsinkielistä retkeilijää.

Tuntui hyvältä levätä hetki.










Lounastuksen jälkeen palasimme baanalle.

Las Carbonaresista erkanee useampi kävelyreitti ja hetken oli epäselvää, mikä olisi oikea polkumme.
Sitten yhytimme tienvarren selkeän opasteen.

Aloitimme paluumatkan, joka olikin sitten pääasiassa ylämäkeä.

Metsäpolun varteen oli tipahtanut antiikkinen sähkötolpan pää. Joku oli joskus taidolla sorvannut siihen eristeille paikat.





Hikisen nousun jälkeen saavuimme tutulle Cruz del Carmeniin johdattavalle metsäpolulle.
Ylämäki siis jatkui. Ja nyt se oli myös mutaisen liukas.

Kartta: Tenerife Haikers` Maps



Tätä reittiä on helppo suositella.

Saimme kulkea sekä hämyisässä metsässä, että auringon paahteessa vuorten keskellä.
Joka askeleella nautimme Teneriffan upeista maisemista.
Bonuksena oivallinen lounas Las Carbonerasissa.
(Chinamadan ravintola on suljettu ma ja ti)

Kilometrejä saimme kasaan osapuilleen 15.

Vaikka ylämäkeä oli varsinkin paluumatkalla aika paljon, enimmäkseen se ei ollut kovin jyrkkää.



Tämä oli hyvin käytetty päivä.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti