lauantai 20. syyskuuta 2014

Koli,korkeuseroja ja niittyjä

Kolin huipulle kavutessa virtaa hiki, ja sehän on paikallisten hyttysten, paarmojen ja muiden itikoiden mieleen. Seisahdu siinä sitten hikeä pyyhkimään, takkia avaamaan, saati sitten vaatetusta keventämään, kun jo on kimpussa ties  mitä sittiäisiä valmiina ottamaan verinäytteitä enemmän, kuin sen yhden putkellisen!

Noo, viisaat insinöörit ovat kilvan kehiteleet hyttysmyrkkyjä, joista osa jopa toimii. Omalle vastuulle jää vain muistaminen: että muistaa ostaa sitä kaupasta, että muistaa pakata sen matkalle mukaan, että muistaa majapaikassa sujauttaa sen reppuun.

Hienointa Kolissa on sen lempeä ehdottomuus: tässä on aivan helv...ylämäki,  mutta jos kipuat sen, olet todellakin lähempänä taivasta. Tässä on kiperä kivikko, mutta jos selviät siitä, saat omaksesi kaiken, mitä kivikolla kirosit. Ynnä vääntyneen polven ja murtumille nauravat ukkovarpaat.

Kolin vaarojen kainaloissa on reheviä niittyjä, kaskikoivikoita ja ahoja. Ne ovat suorastaan hempeitä vaarojen kallioisen mahtavuuden keskellä. Ne ovat kuin Suomi-elokuvan heinänteko kohtauksesta, jossa aurinko paistaa, paarmat surisevat ja suomen suvi on parahimmillaan. Muiden muassa Ikolanaholta, Lakkalasta ja Ylä-Murhilta löytyvät myös nuotiopaikat, jolloin niittyjen rehevyyttä voi jäädä ihailemaan pidemmäksikin aikaa.

Kolin maastossa on paljon kulkijoita, sillä Koli houkuttelee niin suomalaisia, kuin ulkomaan eläviäkin. Suosituimmat polut viekoittelevat helppokulkuisuudellaan. Ne ovat leveitä, helposti astuttavia ja loogisesti kulkevia. Vasta sitten, kun aloitetaan nousut vaikkapa Mäkrälle tai Jauholanvaaralle, polku kapenee, juurakoituu ja siis muuttuu oikeaksi metsäpoluksi. Ja juuri siinä kohdin, aivan hirmuisen ylämäen juurella, vaanivat ne itikkalaumat,jotka sitten verenhimoisina seuraavat kulkijaa vaaran huipulle. Ne piinaavat jokaisen hengähdystauon aikana, ne tähtäävät paljaalle iholle uskomattomalla tarkkuudella ja tarmolla, ja imevät uhrinsa rutikuivaksi muutamassa minuutissa, ellei peräti sekunneissa. Vasta vaaran huipulla armollinen tuuli Pieliseltä puhaltaa ne kaikki kurjat takaisin vaaran juurelle odottamaan seuraavaa uhria. Ei todellakaan kannata unohtaa hyttysmyrkkyä repusta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti