perjantai 18. maaliskuuta 2016

Vanhan hautausmaan kohtalo

Hämeenlinnan Vanhan Haustausmaan puisto.
Hautausmaa perustettiin tälle paikalle 1777.
Se toimi viimeisenä leposijana liki 100 vuotta, sillä 1872 hautaukset siirrettiin kauemmaksi kaupungista Ahvenistolle.

Nykyään puisto on muinaismuistolain suojaama kiinteä muinaisjäännös.

Kun katsoo alueen kohtelua, on vaikea uskoa, että se olisi mitenkään suojeltu.

Sen viereen on viimeisimpänä noussut ostoskeskus Goodman.
Hämeenlinna esiintyy mielellään Sibeliuksen syntymäkaupunkina, mutta isä-Sibeliuksen hauta saa ihan rauhassa ruostua muiden mukana.










Nordenswanien sukuhauta oli kaunis pikku kappeli.


Mutta sekin kaipaa pikaista pelastusta rapistumiselta.

Nordenswanien vaakuna lienee oikeasti paljon värikkäämpi.
Kirjailija, opettaja ja kielentutkija Eurenin muistoteksti vetelee sekin viimeisiään.

Hän oli aikoinaan tärkeä mies Hämeenlinnalle. Yksi puistoa sivuavista kaduistakin on Eureninkatu.


Tämä muistopatsas on omistettu saksalaisille, jotka osallistuivat 1918 suomessa riehuneeseen sotaan.

Lienee turha mainitakkaan, että kivi kaipaisi kunnostusta.
Tässä elämänsä uhranneiden nuorukaisten nimet.

Niistä vaan ei enää saa selvää.

Poikaparat!
Suuret nälkävuodet kovistelivat myös Hämeenlinnaa.
Hautausmaalla oli alussa vain puisia ristejä. 1820-luvulta lähtien alettiin suosia hautakiviä.

Olen ikäni asunut Hämeenlinnan länsiosassa, joten olen kulkenut tämän puiston halki suunnilleen miljoona kertaa.
Ja aina silmäni ovat osuneet tuohon lilla Wolteriin kiven alaosassa.

Mikä mahtoi olla pikku Wolterin tarina?
















Maria on kuollut 63-vuotiaana, mutta Albert on vain lilla Albert.
Hän syntyi ja sitten kuoli.

Mutta sai sentään nimensä muistokiveen.



Sorvarimestari lienee kokenut suurta surua elämänsä aikana.
Ainakin kolmesti.

Johan, Aksel ja Alma mainitaan pienokaisina, joten arvaisin heidän menehtyneen varsin nuorina.

Tämän kiven päivämäärät jättävät kyllä ihan sanattomaksi.
Vankinvartia Sohlman on sentään saanut elää ihan 65 vuotta.
Vanhan hautausmaan puistossa on useita hautakiviä, joiden kirjoitus on jo lukukelvotonta.

Ja kun ne lopulta kaatuvat, ne samalla katoavat koko puistosta.


Aikoinaan on nähty paljon vaivaa kivien koristelussa.

Nyt sammal ja jäkälä herkuttelevat yksityiskohdissa.
Tämä tyttö on saanut kaikki tietonsa muistokiveen.

Hän kuoli uuden vuoden aattona.

Melkein kaksivuotiaana.

Toiset kivistä kaatuvat selälleen, toiset mahalleen.

On se niin surku!
Muutamien venäjänkielisten hautakivien joukossa on tämä pysäyttävä pikku arkku.

Kuinka monta lasta onkaan siunattu tähän hautuumaahan?



Hämeenlinnassa oli aikoinaan venäläisiä kasarmeja, joiden kyljessä oli venäjänkielistä asutusta.

Tämäkin kaunis kivi kaipaisi auttavaa kättä...




Vanhan hautausmaan kunnostamisesta tehtiin kattava suunnitelma 2012.

Se sisälsi mm. ketjuaidan pystyttämisen alueen ympärille.

Sitä aitaa odotellessa haudat näyttävät olevan liikenteen armoilla.
Puistosta on juuri kaadettu isoja,vanhoja ja tyystin lahonneita puita.

Toivottavasti tämä on alkua oikealle puiston kunnostukselle.
Kauanko kestää Finströmin pariskunta tätä menoa?

Toinen heistä näkyy olleen ruotsinkielinen, ja vaimonsa suomenkielinen...
Moni kaunis risti on jo kadonnut.



Muinaismuistolain suojaama puisto tarvitsisi paljon tuhdimpaa suojelua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti