lauantai 23. huhtikuuta 2016

Se Apparan toinen laita

Hämeenlinnan Ahvenistolla, eli Apparalla, ei toki tarvitse aina ja ikuisesti vain kiertää järveä. Onhan siellä muitakin polkuja!

Hilppastaan kivikatsomon ohi ylös Rajamäkeä.

Pururata lähtee mäen päällä oikealle pohjoista kohti. Ei mennä sinne, vaan jatketaan suoraan eteenpäin polkua metsän siimekseen.

Vain pari askelta ja ollaan liki oikeassa metsässä.

Mustarastas tuli vastaan polulla, mutta pelästyi, kun tavoittelin kameraa taskusta.

Ihan turhaan pelästyi!
Ja niin ollaan yllättäen totisen ylämäen äärellä.
Jesh!

Ylämäkiä on muuten Apparalla useitakin.


Näissä metsissä on tällaisiakin partanaavoja.

Nämä partanaamat ovat herkkiä ilmansaasteille, joten jokainen hengissä oleva on voitto meille kaikille.

















Siitä vaan ylös!

Juuret toimivat portaina.
Mäen päällä ollaankin yllättäen Kanta-Hämeen Keskussairaalan takapihalla.

Niin on maailma pieni...

Jätetään sairaala taakse ja kuljetaan verkkoaidan viereistä polkua oikealle eli pohjoiseen.

















Pian verkkoaita jää taakse ja ollaan taas tavallisella metsäpolulla.

Muutamassa puussa on reittimerkintä, joten seurataanpa niitä ja katsotaan mihin päädytään.

Seikkailu kotimetsässä :)






Alamäki vie polkujen risteykseen.

Kaikki reitit näyttävät houkuttelevilta, mutta opaste kehoittaa kääntymään vasemmalle.

Alamäki jatkuu.

Alun mäntymetsä muuttuu kosteammaksi ja lehtomaiseksi.












Ihan pian täällä kaikuu tirppalintujen kevätkonsertti, mutta vielä eivät puut viherrä, vaan ovat enemmänkin kaljuja ja valjuja.


Koivu kehoittaa kääntymään mutkasta oikealle.

Ei muuta kuin vamos!
Reitin varrella on useita rauhassa ja ajan kanssa levänneitä runkoja.

Ne kasvattavat jo uutta pusikkoa kainaloissaan.
Alamäki päättyy lähes kesäiseen laaksoon.
Mystisesti täällä on jo lähes vihreää.



Muutama reipas askel halki laakson ja yllättäen ollaan taas Apparan järveä kiertävän pururadan huomassa.

Kun tästä lähtee oikealle on tuota pikaa Rajamäen mutkassa, kivikatsomon yläpuolella.

Eli retken lähtöpaikalla.



Tuosta vilahti just äsken orava, joka pinkoi samaan suuntaan kuin edellään loikkinut pitkäkorva.

Se taisi seurata puukiipijän antamia merkkejä....


Ylämäkeen.

3 kommenttia:

  1. Kiitos Tiina ,näitä polkuja minäkin olen kulkenut siitä vain on aikaa ja jarvessä uitiin ,erittäin kaunis paikka ,poikani käy Ahvenistolla ajamassa .Hyvää jatkoa Tiina ,oli ihana muistella menneitä.

    VastaaPoista
  2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Hei Mirja ja kiitos viestistäsi. (Poistin tuon jälkimmäisen toistoviestin). Kiva, että olet löytänyt jutuistani polkuja Apparasi muisteluun. Tosi monelle meille "ei niin nuorelle" hämeenlinnalaiselle Appara on tärkeä paikka.
    t. Tiina

    VastaaPoista