keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Kirjaesittelyjen kermat (so far)

Blogia pitämieni vuosien aikana ole esitellyt kolmisenkymmentä kirjaa. Kirjojen pääosassa on ollut kävely, sekä luonnon ja ihmisen kohtaaminen. Tätä treffaamista on kirjoissa ihmetelty eri kanteilta.
Jotta hyvät kirjat eivät painuisi unholaan, nostan tähän tyrkylle omat suosikkini blogini kirjaesittelyistä.

Ensimmäinen kirja, joka aikoinaan oli ihan pakko esitellä on Villi vaellus.

Se on tositarina kirjoittajansa Cheryl Strayedin uskomattomasta kävelylenkistä läntisessä USA:ssa.
Kirjasta on tehty leffakin, mutta tässä tapauksessa painettu sana kyllä päihittää liikkuvan kuvan.



Seuraava kirjaesittelyistä poimimani on Caminonkulkijain raamattu: John Brierleyn Camino de Santiago .

Brierley on kirjoittanut opaskirjan liki jokaisesta Santiago de Compostelaan johtavasta reitistä.

Kun suunnittelet omaa Caminoasi, kannattaa ainakin vilkaista näitä oppaita.
Ne on suunniteltu mahtumaan reppusi sivutaskuun.






Sitten vaihdetaan pyörät alle ja polkastaan Päivi Laitisen kanssa halki Amerikan. Pieni pyörä preerialla kertoo keski-ikäisen suomalaisnaisen hieman pidemmästä pyöräretkestä.

Tämä kirja nousee mieleen, kun kuulee uutisia USA:n maaseudulta, metsistä ja vuoristoista.










Kaikista lukemistani Caminon kulkemista käsittelevistä kirjoista Perheloma el Caminolla on ehdottomasti mielenkiintoisin. Ja hauskin.

Janne ja Valeriina Silaksen perhe lähti yhdessä vaeltamaan. Lapset olivat 3- ja 4-vuotiaita ja sokean isän apuna kulki opaskoira Uuno.

Jos koskaan ajattelet pitkän vaelluksen olevan liian hankalaa, lue tämä kirja.






Kullervo Kemppisen Lumikuru vie lukijansa Lappiin. Eikä suinkaan nykypäivän valmiille poluille tai aidattuun rinteeseen.

Varoitus! Tämä kirja aiheuttaa lapinhulluutta.







Vuorikiipeily on kiehtova laji.

Jon Krakauerin tositapahtumia kuvaava kirja Jäätäviin korkeuksiin kertoo miten käy, kun kaikki alkaa mennä pieleen Mount Everestillä.

Aika raadollinen juttu. Jäinen, tuulinen, vähähappinen.









Lisää kylmyyttä, tuulta ja lunta on Bea Uusman teoksessa Naparetki .

Vuonna 1897 kolme miestä lähti ilmapallolla kohti pohjoisnapaa. Yli 30 vuotta myöhemmin heidän jäännöksensä löytyivät.

Bea Uusma otti selvää, mitä miehille oikein oli tapahtunut.
Ei todellakaan mikään huviretki.








Jokainen pitkiä etappeja kävellyt on tavalla tai toisella filosofoinut omien askeltensa tahtiin. Minä ainakin olen.

Mainio Kävelyn filosofiaa on Frederic Grosin näkemys tästä taiteen lajista.













Kuinka usein sitä toivookaan, että tietäisi metsästä enemmän ja osaisi lukea sen tarinaa.

Metsässä kulkijan avuksi Matti Nuorteva on kirjoittanut varsin valaisevan  Puun runkojen kertomaa .

Tekstin tueksi kirjassa on runsaasti asiaa selventäviä kuvia. Tämä kirja pitäisi olla repussa jokaisella metsäkävelyllä.








Ja sitten vaan lukemaan lisää hyvää kirjallisuutta....


6 kommenttia:

  1. Erinomainen kirjaesittely lukijattaren korvan taakse. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ellinoora! Olipa mukava kuulla, että sait ideoita irti tästä jutusta. Hyvää keväänjatkoa :)
      t.Tiina

      Poista
  2. Kiitos lukuvinkeistä. Monta mielenkiintoista kirjaa olet löytänyt esittelyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi seita! Lukeminen kannattaa aina :)
      t.Tiina

      Poista
  3. Vau, menenkin heti kirjaston sivuille varailemaan. Kiitos lukuvinkeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oleppa hyvä! Caminonkulkijana sinua varmaan kiinnostaa tuo Perheloma El Caminolla.
      t.Tiina

      Poista