torstai 21. syyskuuta 2017

Kuin sieniä sateella

Lähdin lähimetsään kuvausretkelle aikomuksenani napsia muutamia syksyisiä kuvia.

Niinhän siinä sitten kävi, että linssin eteen etsiytyi enimmäkseen sieniä.


Noloa tässä on se, että tunnistan niistä vain kärpässienen.


Näillä samoilla poluilla konttailin keväällä, kun etsin maastosta edes jotain vihreää.







Kärpässienestä on joku kehveli haukannut palasen.

Yllättävän paljon löytyi kuvattavaa ihan ulkoulureitin vierestä.

Vai eivätkö nämä vain kelpaa sienestäjille?
Apparan (=Ahvenisto) maasto on mäntyvoittoista harjuista sekametsää.

Kuivuudesta ei täällä ole viime aikoina kärsitty.
Pienet valkeat nousevat ujosti puolukan suojista.








Puissa näkyy vain jonkin verran syksyisiä värejä.


Kun kärpäset ovat kärpässienen kimpussa, on siitä ihan pakko ottaa kuva.







Sitten laskeuduin harjulta alamäkeen kosteampaan ympäristöön.






Ketunleivät ovat heikkouteni. Niitä etsin keväällä metsistä, ne koristavat kesäisiä mättäitä ja näyttävät ne viihtyvän syksyisessäkin kelissä.


Sudenmarja synkisteli sammalikossa. Niitä oli tämän polun varrella aika runsaasti. Toivottavasti kukaan ei ilahdu liikaa niiden määrästä ja kerää syötäväksi.


Sienet ovat kyllä häkellyttävän kauniita. Ja varsin monimuotoisia. Jotkin niistä nousevat herkkääkin herkempinä ohuisen vartensa päähän, toiset taas törröttävät tomerina ja varsin itsetietoisina.




Tämä valkea sieni voisi yhtä hyvin olla suolaisen syvän meren asukki.

Suoraan koralliriutalta.













Jotkut tykkäävät kasvaa porukalla samaan paikkaan, toiset arvostavat yksinäisyyttä.

Mitä tässä mahtaa olla tapahtumassa?
Vaatimatonkin mekko kaunistuu pitsireunuksella.


Lahoava puu on sienien mieleen.


Ahvenistonjärvi on lämmittänyt rantapuitaan niin, että ne ovat vielä kesäisessä kuosissa.


Onneksi tuo kaksirunkoinen mänty törröttää luonnonsuojelualueella. Saapahan ainakin kasvaa rauhassa.

Vastasyntynyt kärpässieni. Söpö.

Palailin kotia kohti pitkin rantapolkua.

Sienet veivät ajantajuni ja kulutin niiden parissa pari tuntia.
Heikkoa keltaisuutta kajastaa uimarannan takana.


Syksy on täällä.





2 kommenttia:

  1. Onpa tosiaan monta lajia sieniä. Kuvien perusteella ei oikein uskalla tunnistaa, mutta kuvan 11 sieni on varmuudella orakas, joka on hyvä ruokasieni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Sieniä löytyi tosiaan aikas monenlaisia. Osasta en saanut kunnon kuvaa, kun kamerani ei ole kovin kummoinen. Kiitos orakkaan nimeämisestä.
      t.Tiina

      Poista