Pienen koiran pitkä elämä

Pitkospuita rakastava koira on poissa.

Sen oikea nimi oli Elmo (Babblers Wild Man) ja se ihan oikeasti rakasti pitkospuita.

Metsäpolutkin olivat ihan jees, kunhan niitä sai tassutella oman väen kanssa.



Pentuiän hössöttämisen jälkeen siitä sukeutuikin oivallinen retkeilijä, joka osasi arvostaa kunnon eväitä.

Pienen koiran tarmokkuudella se taivalsi samat kilometrit, kuin me vähän isommatkin.

Elmo saavutti cavalier kingcharlesin spanieliksi korkean 12 vuoden ja seitsemän kuukauden iän.

Lopulta vuosia oireettomana pysytellyt sydämen läppävika vei pikkukaverin voimat.





Ja olihan sillä jo pappaiän höperyyttä, omituista käytöstä ja kaihoisaa kaukaisuuteen tuijottamista.



















Pari vuotta sitten Elmo sai kutreilleen valkolakin.

Pieneksi koiraksi se kirjoitti hirveän monta ällää:
lempeydestä, leikkisyydestä, lurppakorvaisuudesta, lojaalisuudesta, lämminhenkisyydestä, löhöilystä, lyhytkuonoisuudesta, lujakuntoisuudesta, läheisyydestä, luotettavuudesta, lungiudesta, leppoisuudesta, lenkkeilystä, lupsakkuudesta, levollisuudesta, lahjakkuudesta...









Koirien taivaassa on aivan varmasti paljon pitkospuita.

Ja yllinkyllin hyviä eväitä.