torstai 15. elokuuta 2019

Koli: Kasken kierros



Edellispäivän Mäkrän kierroksen jälkeen päätin tutustua Kolilla harvemmin kuljettuun reittiin.

Niinpä lähdin Kolin satamasta nousemaan viisikilometriselle Kasken kierrokselle.

Tässä kolkassa Kolia en ollutkaan koskaan kävellyt, joten en tiennyt maastosta muuta kuin että alussa saisin kivuta  piiiitkän ylämäen.


Kartan vihreä rinki kutsui. Kiertäisin sen vastapäivään.





Heti alkumatkasta polun varressa oli muistolaatta täällä aikaisemmin sijainneesta ravintola  Alamajasta.

Se rakennettiin myöhemmin uudelleen satamaan aivan Pielisen rantaan.


















Edesmenneestä Alamajasta oli jäljellä vain maakellarin kivinen raunio.



Ensimmäinen kilometri Mattilan tilalle oli vaihtelevaa ylämäkeä.
Välillä loivempaa ja sitten taas jyrkempää.




Alkumatkan lehto loppui ja sekametsä ja mahtavat kuusikot reunustivat nousua.





Aika pian saavutin reitin maataloista ensimmäisen.
Mattilan tilan pihapiiri oli kiehtova yhdistelmä vanhaa, uutta ja kukkaiskansan unelmia. Valitettavasti Mandala Cafe oli vielä kiinni. Se aukeaisi vasta tunnin kuluttua.
Niinpä jatkoin matkaa opasteiden vihreitä täpliä seuraten kohti Ollilaa. Sinne kuljettiin pitkin hiekkatietä.







Ollilan tilan tunnelma oli melkein kuin Seurasaaresta. Vanhaa oli säilytetty ja uutta rakenneltu vanhoilla konsteilla.




Ollilasta Turulaan kuljin laitumen laitaa. Kun pysähdyin kuvaamaan kaunista karjaa, olettivat otukset varmaankin saavansa aidan yli herkkuja. Koko porukka kiirehti luokseni. Selitin heille olevani pelkkä kaupunkilaistollo, joka ei ymmärrä elikoista mitään. Vastaukseksi sain moniäänisen arvostelevan ammumisen. Vasikatkin osallistuivat moittimiseeni. Oma syyni, kun en osannut käyttäytyä oikein.

Turulan torpan pihapiirissä oli telttailualue ja nuotiopiiri.




Turulan jälkeen reitti vei rehevään metsään.

Sitten seurasi hetken hämmennys, sillä opastolpan kaikki vihreät läikät osoittivat tulosuuntaani. Olinkohan helposta reitistä huumaantuneena sittenkin jossain kohdin poikennut oikealta polulta?
Ja kun kerran kuljin rengasreittiä, niin miten se voi kulkea vain yhteen suuntaan?

Jatkoin Ukko-Kolia kohti ja seuraavasta risteyksestä satamaan päin.
Kotvasen tovin kuluttua vihreät opasläikät palasivat tolppiin.





Nyt reitti kulki mukavasti alamäkeen ja halki vanhan metsän.

Kaiken, minkä alussa jouduin kiipeämään saisin nyt lasketella rennosti myötämäkeen.



Ihan liian nopeasti alkoi Pielinen pilkottaa polun päässä ja tulin kierroksen alkupisteeseen Kolin satamaan.



Kasken kierros oli mukava pikku reitti. En tiedä, opinko varsinaisesti kaskeamisesta mitään, mutta vanhan metsän halki kulkeminen on aina hienoa.


Satamaan oli just seilannut autolautta Pielinen Lieksasta.
Seurasin hetken sen toimia sataman penkiltä.





Lopuksi söin veden äärellä ravintola Alamajassa reippaasti ylihintaisen lounaan.





4 kommenttia:

  1. Vehreää ja kaunista maisemaa. Mahtavat retkipolut tämä ja edellinenkin Mäkrän kierros.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Seija! Juu, Kolilta löytyy kivoja eripituisia reittejä päiväseltään kävelevälle. Ja nuo maisemathan ovat maailmankuuluja :)
      t.Tiina

      Poista
  2. Onpas todella kivan näköinen tuo reitti, että näköjään kesälläkin piisaa Kolilla hienoa nähtävää. Olen itse käynyt siellä vain talvisin laskettelemassa mieheni kanssa ja oikeastaan varasimmekin jo nyt talveksi mökin taas uudelleen. Kiva päästä taas niihin hienoihin maisemiin. Siisti varsinkin tuo vanha farmi ja koko tuo reitti kokonaisuudessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maija! Minulle Koli on ennenkaikkea kesäkohde. Tai syksy, koskapa saan olla ens viikolla siellä taas muutaman päivän.
      Kolin metsäthän ovat kuuluisia talviasustaan, joten ehkä siellä kannattaisi poiketa myös lumiseen aikaan.
      t. Tiina

      Poista