tiistai 12. tammikuuta 2021

Apparan luminen järvilenkki

 


Apparalla, eli Hämeenlinnan Ahvenistolla on viimetalvesta poiketen lunta. Nyt illan hämärtyessä jokainen järven eteläpään mäki oli täynnä pulkkakansaa. Niitä mäkiä on paljon ja jokaiseen vauhtimakuun. Vaan vielä ei oltu höylätty latuja Ahvenistonjärveä kiertävälle kävelyreitille. Niinpä oli mahdollisuus kävellä tuota kaunista reittiä ilman vaaraa heiluvista porkista. 
Ja oikeasti en muutenkaan kehtaisi kävellä ladulla.



Paikallislehti kertoi, että järveä kiertävä latupohja oli jo valmiina ja sitä olikin helppo kävellä. Askelista ei juuri jäänyt jälkeä kovaan väylään. Nyt kun lunta oli luvassa lisää oli tämä suunnilleen viimeinen ilta kulkea jalkapatikassa lutakon ympäri. Latukoneet oli varmaan jo valmiiksi tankattu ja nokat käännetty oikeaan suuntaan.



Tämä osuus reitistä on kauneimmillaan keväällä puiden hennosti vihertäessä, vaan eipä tuo hassummalta näytä näin talvellakaan. Järvi ei ollut vielä kunnolla jäässä, mutta lupasivat lähipäiviksi sellaista pakkasta että tuokin asia varmaan hoituu.

Pohjoisen pään poukamasta saattoi nähdä oudon valoilmiön järven toisessa päässä. Siellä loistivat kuntoportaat, joita retken lopuksi nousisin kotia kohti.




Jännä miten yksi hieman erivärinen lamppu tekee maisemasta mielenkiintoisemman.
Kiersin järven pitempää kautta kun ei ollut kiirettä minnekään ja luminen metsä oli niin kaunista.



Vaikka kahvilan ja parkkipaikan ympäristö oli ollut täynnä ulkoilevaa porukkaa sai täällä kauempana kulkea kokolailla yksin. Kuulostelin kyllä tarkkaan etten vaan jäisi jonkun uhmakkaan hiihtelijän jalkoihin, sillä paikoin näkyi luistelusuksien jälkiä.





Tässäkohdin olin jo melkein kiertänyt koko järven ja vastarannalla näkyi kulkemani reitti somasti valaistuna. Alkuretken kauniin sininen taivas oli tummunut miltei mustaan yöasuunsa.




Ympyräni alkoi sulkeutua kun saavuin kahvilarakennuksen nurkille. Vuoden 1952 Olympialaisissa Apparalla kisailtiin nykyaikaisessa viisottelussa. Sen kunniaksi kahvilaa koristavat Olympiarenkaat. Myös noihin kisoihin rakennettu uima-allas hyppytorneineen oli valaistu.



Retkeni päätteeksi suuntasin kohti maagisesti loistavia kuntoportaita. Ne on rakennettu hienosti puiden keskelle osavasti sivuun autotiestä. Näin jalankulkijoiden ei enää tarvitse hiippailla kapean ajoväylän laidassa. Paitsi jos on pakko.
Tuo hieno valaistus johtui portaikon kaiteiden alareunaan pykätyistä ledvaloista. Lumipeitteiset askelmat moninkertaistivat tuikkujen valotehon.


p/s Pari päivää kävelyni jälkeen lunta tuli todella paljon, joten eivätköhän ne hiihtelyladut ala olla käyttökunnossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti