Torronsuon upiuusilla pitkoksilla

 

Tammelan Torronsuo on yksi eteläisen Suomen suosituimmista retkikohteista. Siksipä sinne kannattaa lähteä suht aikaisin. Me ajoimme pelipaikalle yhdeksältä aamulla ja tuolloin Kiljamon parkkipaikalla taisi olla viisi autoa.

Kiersimme reitin vastapäivään eli lähdimme tuosta infotaululta suoraan eteenpäin. Mainittakoon, että taulun karttaa ei ole vieläkään uusittu, joten siinä ei näy runsas vuosi sitten linjattua uutta osuutta.

Sports Trackerin punainen viiva kertoo missä mentiin.

 

Kävimme viimeksi Torronsuolla maaliskuussa. Tuolloin pitkospuut olivat hankalasti kuljettavissa sillä uudet lankut oli viskelty vanhojen pitkosten päälle temppuradaksi. Kesäkuun puolella kauan odotettu pitkosremontti lopulta valmistui ja nyt pääsimme nauttimaan sen tuloksista.

Ensimmäisen suo-osuuden jälkeen reitti kiemurteli kosteassa kuusikossa. Niin uusi oli tuo puupolku että sahanpurut olivat vielä koristamassa sen pintaa.

Jonkun matkaa päästin ihan metsäpolullekin joka oli niin hyvin tallattu, ettei ollut vaaraa eksymisestä.

Tämä oli sitä runsas vuosi sitten linjattua uutta osuutta. Tämän ansiosta ruuhkaisen Somerontien kävely jäi pois Torronsuon täydeltä kierrokselta. Autoliikenteen meteli kyllä kantautui tänne jonkin aikaa, mutta eipä tuo paljoa haitannut.

Kun pitkokset päättyivät metsän reunaan kuljettiin pieni pätkä soratietä ja sitten sukellettiin takaisin puiden suojaan. Tästäkohdin oli viitta hukassa, mutta keltainen opaslätkä opasti oikealle polulle.

Ohitimme vanhan kivimuurin, joka joskus lienee rajannut peltoaukeaa.

Legendaarisen varoitustaulun jälkeen olimmekin jo Idänpään kallion laavulla ja näkötornilla. 

Täällä ei juurikaan ollut nuotiopuita vaan meilläpä olikin kaiken varalta muutama klapin repussa!

Aikaisesta ajankohdasta johtuen saimme istuskella nuotion ääressä ihan keskenämme. Pidimme tässä varhaistetun lounastauon ja kiipesimme sitten torniin ihastelemaan maisemia.

Kun oli aika jatkaa matkaa lähdimme vaihteeksi metsäpolulle laavun takaa. Usein olemme valinneet tässä kohdin soratiellä kulkemisen polun epämääräisyyden takia.

Täällä ei oltu vielä paranneltu pitkoksia.

Polku toi meidät lopulta soratielle, jota ei kovin pitkään kuljettu.

Seudun hienoin postilaatikko oli vielä ryhdissään.

Soratieltä opasti selkeä opaste metsäpolulle.

Tällä lyhyehköllä pitkososuudella olikin remonttiryhmä käynyt ahkeroimassa. Olipa kerrankin selkeä ohje kulkijoille... varmaan kokemusten muokkaama.

Ajatuksenamme oli ollut pitää kahvittelutauko louhoksella, mutta siellä oli kaikki sopuisat istumapaikat varattuina ( jälleen kerran toivon tänne muutamia penkkejä retkeilijöiden iloksi ).

Me jatkoimme kulkua ihan pienen pätkän ja löysimme oikein mukavan huilipaikan. Tuossa kelpasi keitellä kuumaa juotavaa nyt kun hyttysiä ei enää oikeastaan ollut. Ja ne joita oli eivät kauaa inisseet.

 

Kauniin metsän jälkeen olimmekin taas suuren suon laidalla. Kiitokset AH:lle ja MT:lle hyvin tehdystä puutyöstä. Toivottavasti tekemänne pitkospuut ilahduttavat meitä ja muita retkeilijöitä useamman vuoden. 

Täällä olikin paljon suointiaanien igluja...

Myös pitkosreitin taukopaikat olivat saaneet uudet penkit. Nyt ei istuin huojunut ja heilunut.

Poiskorjatuista vanhoista pöllinpätkistä pilkisti ammoinen tapitus. Nykyään ei tuollaista taideta enää tehdä.

Tälläkertaa kävelimme parkkipaikalle Kiljamon näkötornin ja keittokatoksen kautta. Täälläkin oli aika paljon väkeä. 

Saattaa olla etteivät kaikki vierailijat mene suolle ollenkaan vaan tyytyvät nuotiopiiriin ja katoksen palveluihin. Ja tietenkin Kiljamon näkötorniin.

Kun yhdeksältä aamulla läksimme kierroksellemme oli parkissa viisi autoa. Nyt iltapäivällä parkkipaikka oli täynnä, eli autoja oli liki neljäkymmentä. Onneksi olimme aamuvirkkuja.

Kävelimme päivän aikana noin kymmenen kilometriä. Olemattomien korkeuserojen ansiosta matka tuntui aika paljon lyhyemmältä.

Torronsuo on aina hieno retkikohde. Nyt uusittujen pitkospuiden ansiosta se lienee vielä aavistuksen hienompi.