Tuo kuusikilometrinen kurkkauskin olisi ollut mukava käveltävä, mutta me suuntasimme nyt Savilammelle. Ajatuksena oli käydä katsomassa paljon kehuttua Taivalkönkään aluetta.
Olimme nyt isojen asioiden äärellä eli seurasimme Karhunkierroksen opasteita. Pitempi meistä käveli muutama vuosi sitten koko reitin Hautajärveltä Rukalle.
Ohitimme veneiden kuljetusväylän. Sitä pitkin saattoi hinata pienen paatin tai kanootin parkkipaikalta Savilammelle.
Muutaman mutkan ja alamäen jälkeen polku vei meidät lammen rannalle. Tulossa oli todella lämmin elokuinen päivä.
Rinteiden välissä kulkevan polun kautta tulimme Savilammen nuotiopiirille ja autiotuvalle.
Oulanka on riippusiltojen luvattu maa. Karhunkierros on linjattu ylittämään niistä useimmat. Tämä varsin pitkä ripustus vei yli mahtavan Oulankajoen.
Kävelimme Kanjonin kurkkauksen vuosia sitten. Tuolloin käyttämämme polku näköalapaikalle oli nyt suljettuna. Niinpä jatkoimme tyynesti Karhunkierrosta ylämäkeen.
Mäen päältä löysimme polunriekaleen joka kulki harjanteen suuntaan. Sinne siis.
Lyhyen kurkkailun jälkeen palasimme Karhunkierrokselle eli Taivalkönkäälle johtavalle varsin kuluneelle polulle.
Puikkojoen yli pääsi aika uutta siltaa pitkin. Mahtaako tuo pysyä paikoillaan kevättulvien aikana?
Polku kiemurteli mukavasti kumpuilevassa maastossa. Onneksi saimme kulkea aika hyvin puiden varjossa, sillä aurinko yltyi paistamaan odotettua kuumemmin.
Kotvasen tovin kuluttua tulimme korkean harjanteen näköalapaikalle. Olimme jo aivan Taivalkönkään tuntumassa.
Laskeuduimme puuportaita könkään laidalle. Matkalla ohitimme autiotuvan joka oli taannoisen tulipalon takia suljettuna. Onneksi ei koko mökki palanut.
Portaiden alapäässä oli nuotiopiiri. Pidimme tässä lounastauon grillaten ja osin savustaen lihapullia ja paprikaa. Hyvä oli myös lepuuttaa kinttuja. Tulistelupaikka oli hienosti rinteen ja kosken välissä.
Elähdyttävän ruokatauon jälkeen ylitimme ensimmäisen Taivalkönkään riippusilloista. Se ei ollut kovin pitkä, mutta sen alla kävi aikamoinen möyrintä. Vesi virtasi villinä ja vapaana.
Astuimme kivikkoiselle saarelle. Tuli tunne että käveli sademetsässä, niin runsas oli kasvusto ja ilma oli kosteaa vaikka kuljimme miltei helteessä.
Seuraava riippusilta ei sekään ollut kovin pitkä, mutta kauniilla paikalla.
Viimeistä siltaa varten nousimme portaita hieman korkeammalle.
Tämä oli se pitkä riippusilta jonka näimme aikaisemmin harjanteelta. Sillan alla virtasi vesi innolla eteenpäin. Tämä oli Oulankaa parhaimmillaan.
Sillan jälkeen Karhunkierros jatkui eteenpäin, mutta meidän oli aika tehdä U-käännös ja palata kaikkia hienoja siltoja pitkin takaisin nuotiopiirille.
Palasimme hissuksiin Taivalkönkäälle laskeutuvien portaiden juurelle.
Jo tutulta harjanteelta oli vielä ihan pakko käydä kurkkaamassa Taivalkönkään maisemia.
Ylhäällä harjanteen vieressä oli tyhjä telttailualue ja nuotiopiiri. Pidimme täällä eräänlaisen jälkiruokatauon kahveineen ja kaakaoineen.
Paluumatka tuntuu aina lyhyemmältä kuin menomatka. Vain muutaman askeleen jälkeen poistuimme Kuusamosta Sallaan. Ja Lapin lääniin.
Lopulta saavutimme joen ylle nousevan harjanteen. Polku näköalapaikalle itseasiassa jatkui takaisin metsään, mutta meille riitti tämä maisema.
Maisemien ääreltä palasimme metsään. Hieman vanhemmat opasteet näyttivät oikean suunnan.
Ylitimme Oulankajoen vielä kerran Savilammen sillalla. Nuotiopiirillä oli retkeilijöitä jotka reppujen koosta päätellen olivat Kanjonin kurkkauksen kiertäjiä.
Paluumatkalla parkkipaikalle hoksasimme että paattien kuljetusväylä oli itseasiassa oikopolku ylämäkeen. Niinpä kävelimme rakennelman vierustan polkua kunnes olimme parkkipaikalle vievällä tiellä.
Retki Savilammen parkkipaikalta Taivalkönkäälle ( ja takaisin ) oli kaikkine sivupolkuineen osapuilleen 14 kilometriä.
Hieman parkkipaikan jälkeen tulimme kansallispuiston alueelle.
Seppo Leinosen piirroksista sai nauttia täälläkin.
Portaikon kunnosta näki että sitä oli tallottu raskaiden rinkkojen kanssa. Ja hien virratessa.
Tulimme pienelle näköalapaikalle, josta näkyi puiden katveessa juuri ylittämämme Savilammen riippusilta. Sillalla sattui osavasti seisomaan pari retkeilijää.
Pienten mutkien ja mäkien jälkeen astuimme Sallasta Kuusamoon ja Lapin läänistä Oulun lääniin... paitsi että läänit lakkasivat olemasta vuonna 2009.
Näillä kohdin vastaamme vaelsi kolmen nuoren miehen revohka joka valui hikeä ja selässä jotenkuten keikkuvia rinkkoja. Hieman tuli sääli poikia, vaikka samalla tiesi että huomenna he olisivat taas täydessä terässä ja innolla vaeltamassa eteenpäin.
Täältä ylhäältä näkyi hienosti könkään pisin riippusilta ja vuolaasti virtaava Oulankajoki.
Ohitsemme käveli vain muutamia Karhunkierroksen kulkijoita. Täällä nukkuneet olivat jo aikoja sitten jatkaneet matkaa ja seuraavat yöpyjät tulisivat paikalle vasta monen tunnin kuluttua.
Kanoottiväkeä ja muita veneilijöitä varten oli paattien kuljetusväylä. Näin meloja saattoi turvallisesti kiertää kuohuvan ja liian vaarallisen kosken.
Noissa kivikoissa virtaa toisinaan varmaan hieman enemmän vettä.
Täällä oli tosi helppo ymmärtää miksi Karhunkierroksen kulkijat hehkuttavat Taivalköngästä. Olihan tämä siltojen ja koskien ilotulitusta.
Oli aika heittää hyvästit tälle hienolle paikalle ja lähteä paluumatkalle.
Nyt älysin katsoa myös toiseen suuntaan. Siellä olikin hieman levollisempi näkymä.
Samalla tuo rakennus joen rannalla kertoi että täällä on asuttu ja eletty jo paljon ennen kaiken maailman retkeilijöitä.
Sitten oli aika oikeasti jatkaa matkaa.
Vastaamme tuli ranskaa puhuva poikajoukko isoine reppuineen ja heidän jäljessään saksaa puhuva pariskunta niinikään isojen kantamusten kanssa. Saivatpa nauttia pohjolan luonnosta parhaassa kelissä.
Jonkin matkaa eteenpäin hoksasimme opasteen, jota seuraamalla näkisimme Oulangan kanjonin.
Lähdimme siis kävelemään näköalapaikalle johtavaa polkua. Se kierteli maastossa sinne tänne ja tuntui ettemme koskaan pääse tavoitteeseen.
Keikuin kallion reunalla kamerani kanssa ja vasta kun lopetin kuvaamisen tajusin seisovani tyhjän päällä. Tuli kiire pois.
Ei se suuri oikaisu ollut, mutta ihan hauska.
Maisemat reitin varrella olivat hulppeat ja polku todellakin hyvin merkitty.
Tämä oli hieno pätkä Karhunkierrosta, tuota vaellusreittien klassikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti