keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Hämeenlinnan Alajärvellä

 


Aurinkoinen ja lähes tyyni tiistai oli kuin luotu jäällä kävelylle. Tällä kertaa piipahdimme Hämeenlinnan Alajärvellä. Näin automatka jäi muutamaan kilometriin. Aloitimme retken Tervaniemen parkkipaikalta kartan oikeasta laidasta. Päämääränä oli Soininsaaren nuotiopiiri.

Emme todellakaan olleet ainoita kevätpäivästä nauttivia. Alajärven jäällä oli kävelijöitä, hiihtäjiä, luistelijoita, pilkkijöitä, pyöräilijöitä ja potkukelkkailijoita. Potkukelkkojahan saa ilmaiseksi lainata Tauno Hovilan järkkäämästä yli sadan kelkan reservistä. Hän myös huolehtii järvelle auratusta luistinradasta.



Jäällä kävely oli joutuisaa sillä lunta oli vain sen verran ettei jalka lipsunut. Toisaalta lumettomilla kohdilla oli todella liukasta. Ohittamamme pilkkimies kertoi että paksuutta jäällä oli ainakin 40 senttiä, ehkä paljon enemmänkin. Ei siis ollut huolta heikoista jäistä.



Olimme nyt Alajärven selällä ensimmäistä kertaa ja suunnistus jääaavalla oli hieman hankalaa. Monien niemien ja saarten keskeltä täytyi löytää se oikea Soininsaari. Onneksi puhelimen kartta kertoi missä olimme ja löysimme oikean suunnan.



Ennen päämäärää oli edessä aika pitkälti miltei lumetonta jäätä jolla nastakengätkin liukuivat yllättävän railakkaasti. Pahimmista kohdista selvisimme hipsuttelemalla ilman kaatumisia.

Soininsaaren rannassa oli pari potkukelkkaa parkissa ja niin pääsimmekin onnekkaasti valmiille tulille. Makkaraa käristäessä oli mukava vaihtaa retkikokemuksia kelkkailijoiden kanssa.




Juuri ennen matkamme jatkumista tuli nuotiopiirille vielä kokonainen englanninkielinen perhe potkukelkoilla. Kolme pikkupoikaa katosi samantien seikkailemaan saaren pusikoihin.

Me palasimme avaralle jäälle. Nyt päätimme palata Tervaniemeen hieman eri kautta eli kiertää Jylhänsaari pohjoisen puolelta. Taka-ajatuksena oli että sillä puolen saattaisi olla hieman enemmän lunta eikä niin liukasta. 



Oikeassa olimme: nyt saimme kulkea pitkän pätkän ilman lipsumisia. Ohut lumikerros vain rahisi jalkain alla kun pistelimme menemään.

Tosin taas Tervaniemeä lähestyttäessä otettiin hipsuttelu-vaihde käyttöön.


Tämä oli hieno retki keväiselle ( mutta paksulle ) jäälle. Tasaisen kävelymme pituus oli noin 7,5 kilometriä. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, lämpötila oli reippaasti plussan puolella ja mietimmekin kuinka kauan jäätilanne täällä etelässä sallii moiset retket.
 



4 kommenttia:

  1. Kevätjäillä hipsuttelu on kyllä kivaa! Jos ei muuta, niin varovasti rantoja pitkin ja auringon lämmittämällä rantakivellä auringonottoa ja ehkä evästelyä. Ihan parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Menninkäinen. Jäällä kävely oli hienoa. Seuraava tavoite on se että jäät sulavat pois ja päästään taivaltamaan järvien rannoilla :)
      t.Tiina

      Poista
  2. Onpa upealta näyttävä ulkoilusää. Onko Alajärvellä muuten mahdollisuutta retkiluisteluun? Seon alkanut itseäni viimeaikoina kiinnostamaan yhä enemmän. Mahtavaa puuhaa aurinkoisena talvi-/kevätpäivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mikko. Veikkaan että potkukelkkoja varten auratulla väylää sopii myös luistella. Itselleni sopii tuo kävely paremmin.
      t.Tiina

      Poista