Aurinkoa Alajärvellä

 

Vihdoin tuli aurinkoinen päivä. Ennusteen mukaan aamun tiukka pakkanen kesyttyisi puolen päivän nurkilla. Niinpä läksimme Hämeenlinnan läntisellä puolella lainehtivan Alajärven jäälle.

Emme todellakaan olleet ainoat auringosta villiintyneet.

Jätimme auton Tervaniemen parkkipaikalle ja tallustimme reittimme tavallaan myötäpäivään. Tuo kartan punainen pisteviivoitus kertoo että Suunto-kello unohtui laittaa päälle Soininsaaren evästauon jälkeen. Pisteviivoitus osoittaa suunnilleen sillä kohdalla kävelemämme reitin.

Jäljet jään ohuella lumipeitteellä kertoivat monensorttista kulkijoista. 

Alajärvellä on jo useana vuonna talkoohengessä aurattu potkukelkkarataa ja kelkkoja voi lainata kuuluisan Tauno Hovilan tilalta. 

Me emme tälläkään kertaa kelkkailleet vaan ylitimme järveä jalkapatikassa. Lunta oli juuri sopivasti niin ettei tarvinnut liukastella jäällä muttei myöskään kahlata hangessa. Tosin paikoitellen jalka lipsui lumesta huolimatta.

Kiersimme muutaman niemen ja saaren.

Auringon porottaessa siniseltä taivaalta lähestyimme Soininsaarta askel kerrallaan. 

Saaren nuotiopiiri oli tyhjillään. Mekään emme tulia tarvinneet vaan istahdimme aurinkoon ruokatermosten ääreen. Tässä olikin yllättävän lämmin istuskella.

Kun olimme jo siirtyneet jälkiruokajuomiin liukui paikalle potkukelkkailijoita nuotiota sytyttelemään.

Saaren lumettomilla kohdilla sammal otti ilon irti auringosta. Olipa mukava nähdä aavistus keväästä.

Paluumatkan teimme hieman eri reittiä ihan vain huvin vuoksi.

Lumessa talven varjo on sininen.

Tuossa ylemmässä kuvassa näkyy juuri ja juuri kuumailmapallo jonka toivoimme leijailevan lähemmäksi. Valitettavasti tuuli vei sen mennessään aivan väärään suuntaan.

Ylitettyämme ulapan saavutimme Tervaniemen rannan ja retki tuli päätökseensä.

Tämä oli hauska reissu auringossa. Käveltyä tuli noin seitsemän kilometriä. Ylämäkiä ei juurikaan ollut eikä kyllä polkujakaan.

Ehkä sitten seuraavalla kerralla lainaamme potkurit...