Appara 52

 

Kuten kaikki varmasti muistavatkin on Hämeenlinna Olympia-kaupunki. Kun Olympialaiset järjestettiin Helsingissä vuonna 1952 osa kisatapahtumista oli sijoitettu myös Hämeenlinnaan. Ahvenistolla eli Apparalla kisattiin nykyaikaisessa viisiottelussa. Tuohon lajiin kuuluivat miekkailu, ratsastus, uinti, ammunta ja maastojuoksu.

Kymmenisen vuotta sitten Hämeenlinnan Tarmo kunnostautui etsimällä ja merkitsemällä maastoon Olympialaisten maastojuoksu-reitin. Se on kartassa tuo punainen ja se kuuluu kiertää vastapäivään. Pituutta reitillä on neljä kilometriä.

Laskeuduin Apparan monttuun vaihteeksi kuntoportaita pitkin.

Olympialaisia ei täällä ole unohdettu. Tuo kahvilan torni rakennettiin aikoinaan juuri kisoja varten.

Rannan pukukopeissa on kuvia vuoden 1952 tapahtumista.

Lähdin kiertämään vuoden -52 maastojuoksulenkkiä Apparanjärven eteläisestä päästä kuten kuuluukin.

Täällä kulkee epämääräisesti myös Hämeen Ilvesreitti mutta luvalla sanoen se kulkee todella monessa muussakin paikassa.

Näin aluksi väylä oli leveää ja kovasti tuttua sillä kävelen lumettomaan aikaan täällä ainakin pari kertaa viikossa.

52 on merkitty maastoon kohtalaisen hyvin. Aika pian se lähti kohoamaan Ahvenistonharjun laelle.

Harjun päällä kulkee mukava kävelyreitti... myös pyöräilijöille.

Ylemmän kuvan risteys on merkittävä sillä oikeanpuoleisen polun valinnut päätyy ensin Apparan kuuluisalle moottoriradalle ja sen jälkeen Kahtoilammen rannalle. Sekin on hienoa kävelymaastoa mutta jatkoin silti opasteen mukaisesti harjun laella.

Jonkin matkan jälkeen reitti lähti todella jyrkkään alamäkeen. Viisas valitsee tässä aivan mäen vasemman laidan jolloin saa tukea muutamasta polun vierustan puusta.

Tässä rinteessä olen usein nähnyt pyitä astelemassa varvikossa. Nyt niitä ei näkynyt.

Parhaimmillaan Apparan maasto on juuri tällaista eli mäkiä ylös ja alas sekä komeata metsää.

Vuonna 2022 kun Olympialaisista oli kulunut 70 vuotta maastojuoksureittä paranneltiin ja sille ajettiin lasteittain haketta. Nyt hakkeesta ei ole paljoakaan jäljellä mutta se on silti tehnyt polusta helppokulkuisemman.

Ylitin leveämmän väylän ja jatkoin haketettua reittiä hienoiseen ylämäkeen.

Sitten kohtasin reitin pisimmän ja jyrkimmän ylämäen. Tämä on se hetki jolloin tajusin unohtaneeni vesipullon kotiin.

Kuvat eivät sitä kerro mutta mainitsen vain että olipahan mäki.

Ylämäen jälkeen reitti kulki armeliaasti pitkään tasamaalla. Täällä oli useita polkujen risteyksiä muttei maastojuoksureitin opastetta. Päätin luottavaisesti jatkaa eteenpäin ja uskoa että oikeassa kohdin opaste opastaisi. 

Ja niin kävikin. Opasteen opastamana polku lähti mukavasti alamäkeen

Kyllä tällaisessa metsässä kelpasi kulkea. Retin varrella oli useita tosi isoja kuusia ja paljon lajirikasta sekametsää.

Lopulta laskeuduttiin Apparanjärven rantaa kiertävälle kävelyreitille.

Reitin opaste olisi opastanut rantasaunan nurkille. Sinne en tohtinut kameran kanssa mennä joten jatkoin kävelyreittiä seuraavalle opasteelle.

Ja niin päädyin kivikatsomoon lentiskenttien vierelle.

Nyt aloin olla loppusuoralla. Ohitin lentiskentät ja kodan.

Järven ja metsän takana näkyi Apparan hyppytorni jota kaupunki on ajatellut purkaa jo ainakin 10 vuotta... olemme Hämeessä.

Olympialaisiin rakennettu uima-allas on kesäisin kovassa käytössä. Vain muutama vuosi sitten ajatuksena oli tuhota koko allas... onneksi olemme Hämeessä.

Ja niin saavutin maalin. Vuonna 1952 tämä reitti kierrettiin aikaan 14.30. Nyt uudella ajalla ennätys on noin 16.05. Minulta meni aikaa osapuilleen tunti.

Suosittelen Appara 52-reittiä. Maasto on vaativaa, metsä on upeaa ja melkein kuulee kisayleisön hurraavan kun saavuttaa maalin.

Kirjoitin samasta reitistä yhdeksän vuotta sitten. Tuolloin perehdyin enemmän myös reitin historiaan.