Olympiahuumaa 1952 Apparan maastossa

Nyt ollaan isojen asioiden äärellä. Vuonna 1952 Suomi sai järjestettäväkseen Olympialaiset. Niin, alunperinhän ne piti järjestää 1940, mutta silloin maailman nuorilla naisilla ja miehillä oli tärkeämpää puuhaa.

Pakon edessä.

Helsinki oli kisojen pääpaikka, tottakai. Joitain futismatseja pelattiin Tampereella, Lahdessa, Kotkassa ja Turussa.

Hämeenlinnassa kisattiin maahockey ja viisottelu.

Lähestymme nyt autenttisia tapahtumapaikkoja.

Nykyaikaiseen viisotteluun kuuluu maastojuoksu, tuo lajeista jaloin.

Ahveniston maastossa juostu reitti oli vuosikymmeniä hukassa, kunnes se taas mystisesti löydettiin.
Maastojuoksurata on noin neljä kilsaa ja tähän Hämeenlinnan Tarmon karttaan se on merkitty punaisella.

Huomioi erityisesti nuo korkeuskäyrät: tämä ei todellakaan ole mitään tasamaan taaperrusta!

Vaan nyt pulinat pois ja radalle!

Maastojuoksu aloitetaan Apparanjärven eteläisestä päästä ja heti päästään pururadan ensimmäiseen nousuun.






Järveä kiertävä reitti on todella hieno. Sitä vaan ei aina huomaa, sillä niin tuttu se on.

Tästä pyyhälsivät kirkasotsaiset nuorukaiset 1952 mitalin kuvat silmissään.

Kun  pururata aloittaa armeliaan alamäen, pääsevät maastojuosijat ekaan oikeasti kiperään ylämäkeen oikealle.

Opaspylväät viitoittavat tien.

Nousu vie harjun laelle.

Nyt edessä on mukava alamäki.

Jos tästä katsoisi oikealle, näkyisi siellä ampumarata. Se on aika vanha ja ympäröivä luonto lienee jo tottunut ammuskelun ääniin.

Tästä lähtisi osava polku vasemmalle järven rantaan, vaan me maastojuoksijat seuraamme opastusta ylämäkeen.

Suoraan siis.

Ahvenistonharjun laella kulkeva pururata on pääosin hyvin hoidettu.

Ja se onkin sekä lenkkeilijöiden, että pyöräilijöiden suosiossa.

Harjun lunto on monimuotoista sekametsää.

Täällä viihtyvät kuntoilijoiden lisäksi monenmoiset linnut, oravat, jänikset ja metsäkauriit.

Alkuperäiset reitin juoksijat tuskin huilasivat penkillä, mutta mikseipä siinä nyt voisi koipiaan suoristella.

Ja kuunnella tirppalintujen jorinoita.

Opaste vie kohta vasemmalle alamäkeen.




Tämä onkin varsin jyrkkä mäki, sillä nyt laskeudutaan koko harjun mitta alas.

Juoksijat varokoot nilkkojaan.

Kesä on juuri aluillaan ja puiden vihreys on uunituoretta.

Mäen juurella tehdään jyrkkä käännös vasempaan.

Kartassa tämä on melkein reitin pohjoisin kohta.

Polku houkuttaa etenemään.

Olympialaisissa nykyaikaiseen viisotteluun kuuluivat seuraavat lajit: ratsastus, miekkailu, ammunta, uinti ja maastojuoksu.

Hämeenlinnan kisoihin osallistui 51 kilpailijaa 19 maasta.

Juurakossa on syytä juosta varovasti.

Vaan jos on varovainen, on myös hidas...

Olikohan tässäkohdin vesieste myös 1952?

Tuo kesä oli aika sateinen, niin että varmaankin oli.

Maastojuoksureitti ylittää nykyiset leveät ulkoilureitit parissa kohtaa.

Mutta opasteet ohjaavat oikealle tielle.

Olympialaisissa juostiin heinäkuussa, joten nämäkin saniaiset olivat ihan täysikasvuisia.

Jostain syystä nämä rangot on jätetty tien tukkeeksi.

Jalan kulkevalle tämä ei ole ongelma, mutta pyöräilijät ovat joutuneet kasaamaan maata helpottamaan puiden ylitystä.

Reitillä on muutama keuhkot räjäyttävä ylämäki. Näin kävellenkin ne ovat haastavia.

Olympialaisissa maastojuoksu voitettiin ajalla 14.30. Nyt polun uudelleen löytymisen jälkeen paras tulos lienee 16.07.

Molemmat tulokset ovat aivan uskomattomia!

Kävellen ja kuvaten minulta meni retkeen reipas tunti.

Ylämäkeä useinmiten seuraa alamäki.

Alamäen juokseminen ei kuulemma ole yhtään niin helppoa, kuin luulisi.

Onneksi kaikkia kaatuneita puita ei ole jätetty polun poikki.

Tässä olisikin ollut sellainen suma, jonka kiertäminen olisi vienyt reitin tyystin uusille seuduille.

Muutaman mutkan ja mäen jälkeen maastojuoksureitti yhyttää Apparan järveä kiertävän pururadan.

Pahus! Olisin mielummin kulkenut tuntematonta polkua.

Vuoden 1952 Olympialaisissa viisottelussa oli myös joukkuekisa. Sen voitti Unkari.

Ruotsin Lars Hall voitti henkilökohtaisen kullan. Ennen Hallia kaikki viisotteluvoittajat olivat olleet sotilaita.

Hall oli kirvesmies.

Nyt pitäisi juosta Apparan saunan nurkalle, mutta koska sen verannalla oli porukkaa, en kehdannut mennä sinne kameroineni.

Saunamutkan jälkeen ollaankin jo leikkipaikan ja rantalentiskenttien takana.

Ehkä ymmärsin tolpan väärin, mutta sen mukaan pitää kulkea tämän iki-ihanan kivikatsomon poikki.

Vuonna 1952 maastojuoksun voitti USA:n McArthur, ja siis ajalla 14.30.






Suomen Mannonen oli häntä 15 sekunttia hitaampi.

Tuosta häviöstä huolimatta Suomi pärjäsi viisottelussa oikein hyvin.

Myös Unkari ja Ruotsi kisasivat edukseen.




Ja näin kierros on kierretty!
Kävellen tosin ja mutkissa hidastellen.



Iso kiitos heille, jotka etsivät, löysivät ja merkitsivät tämän historiallisen maastojuoksupolun.