Tarkoituksena ei suinkaan ole kerrata vuoden jokaista kävelyä vaan tehdä ikäänkuin pikakatsaus menneeseen vuoteen... ei siis muuta kuin mäkeen vaan!
Kotomaassa Evon kevät oli vertaansa vailla. Evosta ei tunnu tulevan kansallispuistoa mutta onneksi se ei ainakaan vielä haittaa retkeilijää. Evon monipuolisilla poluilla kannattaa piipahtaa pitkin vuotta.
Kesäkuussa pääsimme pitkästä aikaa Kolille. Jälleen olimme kansallismaisemien äärellä.
Kesän edetessä pääsimme meille oudoille poluille Tammelassa Saaren kansanpuistossa. Sen näkötorni oli kapuamisen arvoinen. Kansanpuiston järvimaisemat olivat todella upeita.
Elokuun pidempi matka suuntautui Sallaan. Kävelimme viikon aikana monet polut tuntureilla ja soilla. Sallan reitit ovat varsin monipuolisia. Salmijoenkuruun tuli taas taivallettua sateisena päivänä. Ehkä joskus näemme tämän hienon paikan myös auringonpaisteessa.
Lahden Lapakistossa emme olleetkaan aikaisemmin retkeilleet. Vietimme hyvän päivän alueen kallioilla ja järvien tuntumassa. Koko alue tuntui sopivan meille tosi hyvin. Varmaankin palaamme Lapakistoon tulevana suvena.
Syksyn edetessä kävelimme lähimaastossa. Aulangonjärven polulta avautui kaunis maisema tornille.
Joulukuun alku oli hämmentävän lämmin. Odotimme kärsivällisesti pakkasta... ja saimme kuin saimmekin maastoon hennon lumipeitteen. Näin saatoimme tehdä hieman erilaisen retken Janakkalan Kiipulan poluille. Tauko Jussin laavulla sujui hienosti auringonpaisteessa.
Hämeenlinnan rantareitti on kävelemisen väärti kaikkina vuodenaikoina. Talvella Vanajaveden rannan pitkospuut saattavat tosin olla hangen alla. Rantareitti on pituudeltaan osavat 6 kilometriä ja sen varteen pääsee aivan Hämeenlinnan keskustasta.
Tammelan Torronsuo on edelleen erittäin suosittu kohde. Niinpä retkeilimme siellä sesongin ulkopuolella kuten kuvan liki lumettomana helmikuun päivänä. Näin vältimme suuret ruuhkat ja saatoimme ihailla suomaisemaa kaikessa rauhassa.
Lopen Luutalammin kiertäminen onnistuu aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Kesällä polku on rauhoitettu ja lammen kiertämistä tulisi välttää. Luutalammin rannalla pääsee miltei Lapin tunnelmiin.
Kevät jo kolkutteli Hämäläistä maisemaa kun ensikertaa piipahdimme Janakkalassa Kiipulan maastossa. Jussin laavulta katse kantoi pitkälle. Oli kiva löytää niin läheltä kotia uusi reitti.
Hämeenlinnan helmi on tietenkin Aulanko. Aulangonjärven polku on kuljettavissa ympäri vuoden ja maisemat sen varrelta ovat niitä kuuluisia kansallismaisemia. Näitä kuulemma Sibeliuskin ihasteli nuorena miehenä.
Huhtikuu vei meidät jälleen Mallorcalle. Tämä oli jo kolmas kerta saaren poluilla ja vielä löytyi meille uusia kohteita. Mallorcalla on runsaasti ikivanhoja oliivipuita ja niiden siimeksessä kulkevia kävelyreittejä.
Tramuntana-vuoriston poluilla villivuohet ilahduttivat kulkijaa tempuillaan.
Tammelan Liesjärven kansallispuisto on yksi suosikeistamme. Saimme taas kävellä kilometritolkulla hienossa metsässä ja levähtää Savilahden nuotiopiirillä. Liesjärvellä voi polkujen sokkeloista loihtia itselleen mieleisen reitin: lyhyen, pitkän tai vielä pidemmän.
Koli on meille kovasti tuttu paikka mutta silti löysimme uusia polkuja vanhojen hyvien lisäksi. Mäkrältä katsottuna Pielinen näytti miltei mereltä.
Yksi viikon kohokohdista oli päivä Patvinsuon avaruuden äärellä. Kävelimme peräti 20 kilometriä suon huumaavassa tuoksussa.
Poikkesimme myös Toijalassa. Helteisenä päivänä kävelimme Toijalan satamasta Terisjärven luontopolkua Nahkialan vuorelle. Ja takaisin. Tämäkin oli meille uutta maastoa ja varmaan piipahdamme siellä toistekin.
Piipahdimme myös Oulangan kansallispuistossa Kanjonin kurkkauksella. Maisemissa ei ollut valittamista... kuten ei Oulangassa yleensäkään.
Ei pidä sivuuttaa Hämeenlinnan Ahvenistoa eli Apparaa jonka polkuja kulutimme vähintään kerran viikossa. Apparan maastossa risteilee leveämpiä ja kapeampia reittejä ja aina vastassa on ylämäki. Kävin pitkästä aikaa kulkemassa myös vuoden 1952 Olympialaisten maastojuoksureitin. Suosittelen.
Syksyn tullen vietimme Kuopion Tahkolla muutaman retkipäivän. Pisan reitillä taivalsimme miltei koko päivän ja niin myös Tahkon maastossa. Mäkiautionrotko oli taas yksi suosikeistamme.
Kun pahin sesonki oli ohi suuntasimme taas Torronsuon maisemiin. Pitkospuilla kävely on aina yhtä mukavaa. Eikä ollut ruuhkaa.
Evolla Kalliojärven rannalta sain hyvän kuvan tyynestä järvenpinnasta.
Vuoden viimeiseksi retkeksi jäi tavalliseen tapaan vierailu Hämeen linnan Tuomaan markkinoilla. Maa oli lumeton mutta tunnelma markkinoilla oli jouluinen. Tähän oli hyvä päättää ihan hienon retkeilyvuoden kävelyt.
Tarkemmat kuvaukset vuoden retkistä löytyvät tuttuun tapaan blogin oikean reunan valikosta.
Toivotan kaikille lukijoilleni ja heidän kavereilleen reipasta retkeilyvuotta 2026.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti