Mallorcan Port de Sòller houkutti meidät taas patikoimaan huikeissa maisemissa. Tämä oli jo neljäs kertamme tässä oivallisessa paikassa jonka kivikkoiset polut odottivat taas kulkijaa ( onnistuin sähläämään päivän kuviin päivämäärän ja muuta turhaa tietoa... toivottavasti ne eivät liikaa häiritse ).
Port de Sòllerin rantakadulla rullailee satavuotias ratikka joka väsymättä kuskaa porukkaa viiden kilometrin päähän Sòlleriin. Ja takaisin.
Tällä kertaa läksimme kuitenkin päivän retkelle jalkapatikassa. Kiersimme epämääräisen reittimme vastapäivään.
Mallorcan halki kulkee pitkä GR 221 reitti ja opasteet sen varrella ovat pääsääntöisesti erinomaisia.
Meillä oli edessämme totinen ylämäki... kuten Mallorcan tässä osassa miltei aina sillä olimme aivan Tramuntana-vuoriston tuntumassa.
Kivikkoinen nousu helitti vain hetkeksi oliivipuiden katveessa. Sitten se jatkui taas.
Onneksi polku kulki suurelta osin varjossa sillä aurinko alkoi todella lämmittää maastoa. Valkoiset nuolet kertoivat kiperissä paikoissa oikean suunnan.
Yllättävän nopeasti olimme maisemien äärellä. Port de Sòller kietoutuu pienen suojaisan lahden ympärille. Ei huonompi näkymä.
Me jatkoimme kulkua ikiaikaisten oliivipuiden katveessa. Nyt saimme kävellä hetken miltei tasaisella.
Reittien risteyksessä jatkoimme kohti Deiaa. Reitti kulki laveaa väylää oliivilehdossa ja vaihtui sitten alfalttitieksi.
Iso pyöräilykisa oli tulossa ja siitä varoiteltiin monissa paikoissa. Kisaan valmistautuvia pyöräilijöitä suhahteli viikkomme aikana milloin missäkin.
Piipahdimme ihanaisessa Son Micossa nauttimassa legendaariset sitruunamarenkipiiraat... ja jatkoimme sitten tyytyväisinä matkaa.
Laskeuduimme alaspäin Son Salesin reittiä. Olipa kiva välillä astella hieman keveämmin. Eikä maisemissa ollut valittamista.
Kivikkoisen osuuden jälkeen oli mukava kulkea siloisella väylällä... ja kauniiden oliivipuiden tuntumassa.
Kaukana pilkotti Sòller josta lähtee monta hyvää kävelyreittiä.
Ohitimme ite-taiteilijan luomukset.
Kun näimme yläkuvan opasteen läksimme sen opastamalle osuudelle.
Päädyimme hetkeksi merelle virtaavan uoman äärelle. Varmaan tuossa kulkee enämmänkin vettä kun vuodenaika on oikea.
Ylitimme sillan ja sitten vilkkaan Ma-11-tien. Hetken kuluttua olimme uusien opasteiden äärellä. Valitsimme tuosta tuon pidemmän reitin Port de Sòlleriin... miksi himmailla kun aurinko paistaa?
Opasteviidakosta löytyi meillekin sopiva ja pääsimme hieman rauhallisempaan maastoon.
Kapeilla kujilla oli vain vähän liikennettä ja sekin loppui kun reitti muuttui poluksi.
Mukavasti varjoisa reitti johdatti meidät metsän halki, yli kukkulan ja lopuksi Port de Sòllerin isoon liikenneympyrään.
Tästä oli lyhyt matka rantaan meren äärelle.
Hotellin parvekkeelta oli mukava seurata kuuman päivän hulinaa samalla kun kuivatteli hikisiä sukkia.
Hienon viikon onnistunut ensimmäinen retki oli pituudeltaan melkein 14 kilometriä. Tästä olisi hyvä jatkaa seuraavana päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti