Jäniskoskelta Otsamotunturille

 

Norjan Altasta hurautimme hienoa tietä kotimaahan ja Inariin. Löysimme sieltä houkuttelevan kävelyreitin joka kulkee Juutuanjoen Jäniskoskelta Otsamotunturille. Retken pituus oli noin 15 kilometriä.

Auton jätimme tien 955 varrella olevalle parkkipaikalle.

Parkkipaikalta Jäniskoskelle kulkee esteetön reitti. 

Kumisevan kosken ylitse pääsi suht tukevaa siltaa pitkin. Vastarannalla on erilaisia rakenteita retkeilijöiden iloksi. Siellä oli myös paljon turisteja ihmettelemässä Lapin luontoa.

Kosken jälkeen opaste opasti oikeaan suuntaan. Apuna olivat myös punapäiset kepukat jotka retken edetessä muuttuivat kokonaan punaisiksi.

Poroilla ei ole pääsyä koskelle. Alue on aidattu mutta me pääsimme livahtamaan poroportista.

Maastossa oli runsaasti mustanpuhuvia kivenjärkäleitä. Ne nousivat maasta kuin jonkinsortin möröt.

Seuraava poroportti ei ollut niin filmaattinen kuin ensimmäinen. Ilmeisesti porot karttavat ränsistyneitä pressuja.

Meidän polkumme kulki paikoin kivikkoisessa ja muutoinkin hienossa metsässä.

Laurin laavulla pidimme vain pienen istuskelutauon sillä olimmehan vasta retken alkumetreillä.

Kartassa kuljimme punaista väylää. Kartta kertoi myös edessä olevat korkeuserot.

Majavaojalla muurahaiset olivat ottaneet pitkoksiksi tarkoitetut lankut valtaansa. 

Miten kauan mahtoi porukalta mennä tuohon rakennelmaan ?

Kapusimme aika jyrkän ylämäen ja oletimme jo nousevamme tunturiin... mutta tämä olikin vain pieni välimäki jonka jälkeen laskeuduttiin ennen seuraavaa nousua.

Kun lopulta oikea kiipeäminen alkoi ei se ihan heti loppunutkaan. Sää oli varsin lämmin ja pusakkaan meinasi tulla hiki ylöspäin askeltaessa.

Mäntymetsä vaihtui matalaan koivikkoon ja me vain jatkoimme kapuamista.

Otsamon laella on pieni taukotupa. Tuo oli varmaan joskus palovartijan mökki sillä sen katolla on jonkinlainen tähystystorni.

Maisema ympärillä oli hieman sumuinen vaikka täällä ylhäällä kävi aika kylmä ja navakka tuuli. Olimme 419 mmpy.

Mökissä saimme istua tuulelta suojassa ja syödä eväät. Tämä oli kiva paikka lepuuttaa kinttuja. Jonkin aikaa kanssamme huilasi myös pari saksalaista nuorta naista.

Kun tauko oli ohi oli sääkin selkeytynyt. Inarinjärvi näytti jatkuvan yli horisontin.

Paluumatka alkoi reippaalla alamäellä. Vielä hetken olimme tuulen armoilla.... kunnes metsä ympärillämme kasvoi kunnon mittoihin.

Ja varsin rivakasti olimme taas tasamaalla järkäleiden keskellä. Vastaamme tuli jonkin verran muitakin retkeilijöitä joista monet olivat tulleet ihan ulkomailta asti.

Laurin laavulla söimme pois loput eväät. Vielä oli hieman matkaa jäljellä.

Räsypekan poroportin jälkeen olimme jo miltei Jäniskoskella.

Nyt saimme ylittää komean sillan auringonpaisteessa. 

Kosken kuminassa oli jotain villiä ja vapaata jota kuunteli hieman kateellisena.

Tämä retki Inarin maastossa oli pituudeltaan siis miltei 15 kilometriä. Polku kulki kauniissa metsässä ja oli helposti seurattava. Nousu Otsamolle vaati jalkalihaksia mutta oli sen arvoinen.