Ne tuntuvat tutuilta ja tosilta.
Kirjan teksti on paikoitellen kuhmuraista ja kankeaa, mutta kyllä ihan luettavaa. Tarinassa tulee hyvin esille se, että Caminolle on mahdollista lähteä vaikka eläkeläisenä, kunhan malttaa kulkea hötkyilemättä.
Itseasiassa kirjassa on kaksi erillistä kuvausta Caminosta, sillä ensimmäisellä vaelluksellaan Selen ahnehtii kilometrejä, eikä raaski pitää tarpeellisia välipäiviä.
Moinen hurvittelu kostautuu ja hän joutuu jättämään retken kesken kipeytyneen jalan takia.
Tässä piilee opetus kaikille Caminoa suunnitteleville: joko kävelet lyhyitä (alle 20 km) päiviä, tai pidät sopivin välein lepopäiviä, jolloin kintut ja varusteet saavat levätä.
Nyt hänellä on, vaimon vaatimuksesta, sopuisampi kävelysuunnitelma: lyhyitä etappeja ja runsaasti välipäiviä.
Toisella Caminollaan kirjoittaja ei löydä samanlaista porukkaa, sillä lyhyet päivämatkat ja välipäivät tekevät hänestä erakkovaeltajan. Toki hän tapaa runsaasti muitakin vaeltajia, mutta kovin monen kävelytahti ei sovi hänen omaansa.
"Simpukan tähden" on täynnä historiallisia yksityiskohtia ja tarinoita Caminolta, onhan kirjoittaja historiantutkija. Ne antavat mukavasti syvyyttä päivien vaellukselle.
Puhumattakaan niiden yleissivistävästä vaikutuksesta.
Kun nyt suunnittelet omaa Caminoasi, kannattaa tämäkin kirja lukaista talven pimeinä päivinä.
Ja jos olet jo tämän retken tehnyt, palauttaa kirja oivallisesti mieleen tunnelmia tien päältä.
Kiitos vinkistä. Tätä kirjaa en olekaan vielä lukenut.
VastaaPoistaLauri
Hei! Olethan huomannut muutkin kirja-arvosteluni? Ja nyt syksyn aikana on tulossa vielä parin Caminosta kertovan kirjan esittely. Seuraile blogia!
VastaaPoistat. Tiina