sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Valtavaara, nousu huipulle




Valtavaara, Kuusamo.
Nousua, nousua ja välillä ihan pikkasen laskua. Sellainen on tämän päivän retki.

Onneksi aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, ettei tule kylmä...

Valtavaara kohoaa 492 metrin korkeuteen ja on jäänne muinaisesta svekokarjalaisesta vuoristosta.



Vaaralle pääsee nousemaan Rukalta, mutta me lähdemme liikkeelle Konttaisen kainalosta. Eli siltä samalta parkkipaikalta, jolta lähtee polku Konttaiselle.

Valtavaaralle nousu kuuluu Karhunkierrokseen ja polku on hyvin merkitty maastoon.

Alkulämmittelyksi muutama porras.









Kun oikein hengästyttää, voi pitää tauon ja kuvata maiseman pieniä yksityiskohtia. Ne ovat tärkeitä, eikö vain?



Tässä reitistä kartantapainen. Lähtö siis yläreunan P-paikalta ja maali on alareunan mökillä. Simppeliä?









Kun on jonkun aikaa noustu portaita ja jyrkkää polkua, avautuu näkymä Konttaiselle.
Tämä on vasta alkua...





Runsaan kilometrin patikoinnin jälkeen reitiltä poikkeava polku johdattaa Suolammen laavulle. Kokonaisuuteen kuuluu klapivarasto, nuotiopaikka, laavu ja huussi. Niin, ja laituri lammelle.

Tässä kelpaa huilata kotvanen tovi.



Ja sitten taas taipaleelle. Ylämäkeen.



Osavissa kohdin köysi auttaa nousua.

Pitkospuita rakastava koira kulkee nelivedolla, se ei köysistä perusta.
Salaperäinen pienoismetsä pistää mielikuvituksen liikkeelle.
Tuonne voisi kuvitella susia ja karhuja.
Tai vaikka dinosauruksia.
"Yhä ylös yrittää..."
Vaikkei vielä olla lähelläkään huippua, kantaa katse jo kymmenien kilometrien päähän.

Konttaisen kalliot nöröttävät tuossa oikealla ja nekin alkavat näyttää pieniltä.


Edessä on vaivainen lasku, ja suuri nousu.
Vielä on polkua käveltävänä.


Olinhan siellä minäkin.

Kivistä kasattu taideteos istuu maisemaan ihan kivasti. Sitä sopii ihailla ennen seuraavaa hikoilua.
Kuka lie teoksen takana?
Avot! Nyt pilkistää jo Valtavaaran laella oleva mökki harjanteen takaa.

Pikkanen mäki vielä noustavana.

Perillä!
Tämä mökki on alunperin rakennettu palovartijan tarpeisiin. Ja kyllähän täältä näkee savutuprahdukset aina Hesaan asti!

Rukan rinteet. Välissä Valtavaaranlampi.
















Valtavaaran huipulta on Konttaiselle 3,7 ja Suolammelle 2 kilsaa.
Eli lyhyitä ovat välimatkat. Jotenkin ne vaan tuntuvat kintuissa...



Metsän värivaihtelut ovat huikeita.

Tätä voisi tuijottaa tovin jos toisenkin.

Tovin jos toisenkin.
Paluumatka ei suinkaan ole pelkkää alamäkeä.

Se on myös riemukasta alamäkeä!




Ja ansaittu lounas Suolammella.

4 kommenttia:

  1. Löysin blogisi tänään ja heti piti laittaa seuraukseen! Hyviä juttuja sulla. Noi Oulangan rengasreitit tarttee koluta pikimmiten - ettei aina vaan sitä Pientä karhunkierrosta...:).

    VastaaPoista
  2. Hei Ailakki ja kiitos kehuista! Pieni Karhunkierros on upea, mutta ei tosiaan kannata tyytyä pelkästään siihen. Tuo Valtavaaralle nousu oli yksi lomaviikon kohokohdista, ja Konttainen on niiin symppis :)
    t. Tiina

    VastaaPoista
  3. Todella hienolta näyttää! Täytyy itsekkin käydä tuo kokemassa :)

    VastaaPoista
  4. Hei PP! Suosittelen Valtavaaralle nousua, ja etenkin sieltä Konttaisen parkkipaikalta. Saattaa siinä tosin hiki tulla...
    t. Tiina

    VastaaPoista