torstai 24. syyskuuta 2015

Aulanko, tornin juurella



Aulangon puisto Hämeenlinnassa on alunperin eversti Hugo Standertskjöldin luomus. Kiitos siitä!

Tämä muistokyltti aiheesta löytyy Aulangon näkötornin kyljestä.
Torni on rakennettu 1907. Se on 33 metriä korkea ja arkkitehtina toimi Waldemar Aspelin.

Torniin nousu on ilmaista.

Ja suositeltavaa.
Ainakin kerran vuodessa.











Graniittitornin uumenissa on porras jos toinenkin.








Aulangonjärvi ja Lusikkaniemi tornin huipulta nähtynä.

Aulangonjärvi syntyi 1800-luvun lopulla, kun Vanajaveden pintaa laskettiin muutamia metrejä.

Tämä on virallista kansallismaisemaa.
Sibeliuskin kuulemma tykkäsi tästä niin, että sävelsi Finlandian.



Näkymä osapuilleen pohjoiseen. Siellä se Vanajavesi pilkottaa metsän takana.

Pilvet tuntuvat olevan kovin lähellä.
Vaan ei jäädä torniin asumaan!
Seuraava kohde jo odottaa: näkötornin juurelta lähtevät portaat alas kohti karhunluolaa.
Moni meistä on lapsena laskenut portaiden määrän.

Virallinen luku on 322.












Karhunluolan karhuperhe on vuodelta 1905 ja ne muotoili Robert Stigell.

Patsas on kestänyt jo satojen tyttöjen, ja miksei poikienkin kiipeilyt.








Tämä on harvinainen pesue, sillä pentuja on peräti kolme, ja perhe on edelleen onnellisesti yhdessä.




Villissä luonnossa kun uroskarhu saattaa listiä karhunpennut päästäkseen taas niiden äidin suosioon.

Voi myös olla, että näitäkin pentuja oli alunperin enemmän...





Ja niin on onnellista ydinperhettä ihasteltu riittämiin.
Ei muuta, kun mäkeen vaan!

Hilpeät 322 askelmaa ylöspäin.




Näkötornin juurella on näköalatasanne järvelle päin vuodelta 1934.

Jos ei uskalla, jaksa tai viitsi kiivetä torniin, on tasanteeltakin ihan kiva näkymä järvelle ja metsiin.









Tasanne on itseasiassa kaksikerroksinen.

Aika harva älyää laskeutua alempaan kerrokseen.
Siellä on hyvässä piilossa Lennart Segerstrålen fresko, joka esittää hurjaa karhun kaatoa.

Tämä se on hauska näyttää perheen pienemmille karhunluolassa käynnin jälkeen.
Vai ennen sitä?
Tässä metsästyskoirat valmiina tekemään selvää karhureppanasta.

Vaihtoehtoisesti nassikoille voi myös kertoa, että koirat ovat kiireellä tulossa pelastamaan karhua.


Minä ainakin uskon niin.

2 kommenttia:

  1. Kiitos ihanista kuvista ,tuli hetki olla Aulangon muistossa ,

    VastaaPoista
  2. Hei Mirja! Kiitos viestistäsi. Aulanko on kyllä sellainen paikka, johon ei koskaan kyllästy.
    t. Tiina

    VastaaPoista