torstai 25. toukokuuta 2017

Maratonkävelyn suunnittelua


Ihan alkuun oli pakko laittaa kuva Apparan kylmänkukista, jotka lopultakin kukkivat!

Asiaan: alkaneen kesän -17 aikana on tarkoitus juhlistaa maamme juhlavuotta kävelemällä yhden päivän aikana maraton.

Olemme alkuvuoden miettineet osavaa reittiä. Nyt lähdimme kolmistaan tsekkaamaan Rengon maastoa.
Sillä silmällä.

Suuri osa havittelemastamme taipaleesta seuraa Hämeen Ilvesreittiä.

Ajatuksena on kirmata tuo 42,2 kilometriä Hämeenlinnan ja Rengon välillä.
Ajatus on sinänsä hieno, sillä näiden kahden välillä on pelkkää metsää.

Ongelma, tai oikeastaan vain lisäpähkäilyä vaatii se fakta, että kilometrejä ei kuitenkaan ole kuin vähän päälle 15.
Tutkailemamme osuus näyttää paikoin hämäävän hyvältä.

Vähänkäytetty metsäautotie olisi ehkä mukavinta käveltävää.
Renkolaisilla on joku ihme tarve somistaa Ilvesreitti vanhoilla maatalouskoneilla.


Osa maratonista kulkisi hakkuualueen halki.

Tämäkin on helppoa ja tasaista tallustettavaa. Näin kuumana päivänä aika hikistäkin ilman varjoisaa kohtaa.







Lisää farmareiden hylkäämää antiikkia.

Tämä on kyllä aika hupaisa.

Reitti jatkuu oikeinkin houkuttelevana.

Korkeuseroja ei ole ja tanner on helppoa askeltaa.
Myös tällainen sammalmetsä sopii hyvin.
Sitten tutkaillaan laavulle vievää polkua.

Tämä onkin kivikkoisempaa ja vaatii tarkempaa tossua.
Muutoin mukava osuus jäänee pois lopullisesta reitistä, sillä tällaisessa maastossa on hankala väsyneenä taivaltaa.
Suon laidassa, vielä joten kuten käyttökunnossa, on vanha partiolaisten laavu.

Pysähdymme eväiden pariin.
Tärkeä osa maratonkävelyn suunnittelusta koskee tietenkin muonitusta.

Tuolloin repun tulee olla hyvin kevyt, lähes painoton.
Basilika-mozzarellasalaatti painaa ihan liikaa.
Ruuan tulee olla energiapitoista ja hyvin sulavaa.

Bocadillo con Tortilla olisi hyvä vaihtoehto, mutta jaksaisiko sitä kantaa repussaan?

Ei, kyllä syöminen täytyy järjestää fiksummin.
Varmaan turvaudumme hämeenlinnan ja rengon ravintolatarjontaan.



Vielä sapuskaakin tärkeämpää lienee oikea ja riittävä nesteytys.
Kaakao + suklaa... tuplasti parempi...

Tuo sininen kipponen on pitkospuita rakastavan koiran. Kumpikaan niistä ei pääse maratonille mukaan.


Tässä puu, joka on panostanut kestävään perustukseen, eli mahtaviin juuriin.

Maratonkävelyn ajankohta on vielä auki. Se tiedetään, ettei näihin metsiin ole astumista kun hirvikärpäset heräävät.

Ennen sitä siis.
Viehkoa harjannetta kulkiessa reittisuunnitelma maratonille alkaa muotoutua.
Valitsemamme maasto kelpaa, mutta vielä jossain välissä täytyy käydä tsekkaamassa reitin itäinen osuus. Josko sekin olisi yhtä osavaa.

Sittenkö kävellään Hämeenlinnan ja Rengon väliä, kunnes 42,2 km tulee täyteen?

Mahdollisesti.




4 kommenttia:

  1. Onpa kylmänkukilla pitkä kausi. Kuvasin niitä jo huhti-toukokuun vaihteessa.
    Tuossa maisemassa varmaan kulkisi vaikka maratonin. Mutta, kuten sanoit, ei hirvikärpäsaikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve seita! Niin, ehdin jo heittää toivoni noiden kukkien kanssa. Sitä suurempi oli ilo, kun ne lopulta kukkivat!
      t.Tiina

      Poista
  2. Hienot maisemat, ja valmistautumisesi on jo pitkällä! Meiltä puuttuu vielä teltta ja alustat ja kuntokin on caminon jälkeen heikentynyt. Tänään saadaan kavereilta tuoreet kuulumiset Oulankajoelta, joten kyllä se meidänkin juhlavuositavoite eli Karhunkierros alkaa tästä konkretisoitua. Onkohan siellä hirvikärpäsiä? Milloin ne lähtevät liikkeelle, joko jo heinäkuussa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kirjolaukka! Itse olen käynyt Oulankassa elokuussa, enkä muista törmänneeni hirvikärpäsiin. Tuohan on poronhoitoaluetta, jossa käsitykseni mukaan hirvikärpäset eivät viihdy.
      Ei sitten muuta, kun treenaamaan upeaa Karhunkierrosta varten!
      t.Tiina

      Poista