Camino Portugues, eteenpäin sanoi mummo lumessa

(osa 2) Vietimme aika levottoman yön hotellissamme Porton Matosinhosin alueella odotellen kadonneen matkalaukkumme mystistä ilmestymistä.
Turhaa odotimme.

Niinpä aamusella siirryimme plan B:hen ja kävelimme tunnin SportsDirectin kaupalle. Siellä hikoilimme toisen tunnin haalien housuja, paitoja, sadetakkeja, alusvaatteita, sukkia yms.
Kauppa osoittautui Karrimoren outlet-myymäläksi, mikä sopi meille oikein hyvin.
Päädyimme ostamaan vain yhden uuden repun, sillä seurueemme pitempi puolisko arveli pärjäävänsä toistaiseksi sillä halpisrepulla, jonka olin ottanut käsimatkatavaroihini.

Kadoksissa olivat siis omat reppumme ja kaikki kotona huolella valitut kävelykamat. Valitettavasti myös kamerani laturi oli poissa, joten tavanomaista kuvapläjäystä odottavat lukijani joutuvat nyt pettymään.
Ostimme Caminolle tarvittavaa vaatetusta yli 200 eurolla ja vaihdoimme läheisen Ikean vessassa päälle uudet vermeet.
Repuistamme tuli yllättävän keveät, koska niihin oli pakattuna vain aivan tärkeimmät kamat ilman extra-kappaleita.
Shoppailussa olimme kuluttaneet päivästä jo useamman tunnin, joten päätimme suhata taksilla kymmenisen kilometriä Lavran kylään asti. Näin pääsimme kävelyn tahtiin siedettävällä aikataululla.

Oli ihanaa päästä lopulta tien päälle! Vastaostetut vaatteet olivat ihan ok, vain uusi reppu tuntui oudolta selässä ja kaipasin luotettavaa Deuteriani. Se oli sentään keikkunut selässäni kaikilla aikaisemmilla Caminoilla. Auringon paiste ja mukavat puupolut veivät kuitenkin mennessään ja matka taittui reippaasti. Atlantin aaltojen sopuisa rantautuminen siivitti askeleitamme ja mukavia virkistäytymispaikkoja oli rannalla ihan kivasti. Lämpötila keikkui +30 asteen rintamilla, mutta mereltä puhaltava vieno tuuli helpotti helteessä.
Kävelimme kohti Vila do Condea, jonne oli nyt matkaa sopuisat 15 km.

Vila do Conde, Santa Claran luostari

Edelliskerrasta poiketen puiset kävelytiet johdattivat nyt kulkijan melkein Vila do Condeen asti. Se oli mukava yllätys, sillä näin lopun asfalttiosuus ja autotien varressa kävely jäi aikas lyhyeksi.

Koska kadonneissa tavaroissamme olivat myös albergue-yöpymisiin varatut kamat, kävelisimme toistaiseksi hotellista hotelliin, kunnes saisimme omat vermeemme takaisin.
Vila do Conde oli aivan yhtä symppis pikkukaupunki, kuin edellisilläkin kerroilla.
Ostimme tutusta nurkkakaupasta dödöä, aurinkovoidetta ja muuta sen sorttista kamaa tulevia päiviä varten.
Illalla tarkastelimme TAP:n nettisivulta kadonneen laukkumme epäonnista jäljitystä ja ilmoitimme heille myös uuden osoitteemme mahdollista laukun löytymistä varten.

Ehkä se tavoittaisi meidät tien päältä?

Vaikka kävelisimme joka päivä uuteen osoitteeseen...

(lisää tulossa...)