sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Cordoban La Mezquita

Cordoban retken ehdoton kohokohta oli  tutustuminen rakennukseen, joka hallitsee kaupungin profiilia.
Vaikka huhtikuun alussa turistikausi oli vasta alkamassa, oli Cordobassa jo runsaasti matkailijoita. Fiksusti lähdimme liikkeelle heti aamusta ja vältimme isomman ruuhkan.
Sisään pääsi 10 eurolla.

Cordoban kuuluisan moskeija-kadedraalin, eli La Mezquitan paikalla oli alunperin visigoottien kirkko San Vicente.

Kun muslimit asettuivat Andalusiaan, halusivat he paikalle moskeijan. Rakentaminen  aloitettiin osapuilleen vuonna 785.

Seuraavan 200 vuoden aikana moskeijaa laajennettiin useaan otteeseen. Nykyään siinä on huimaavat 19 laivaa
(vrt. Pariisin Notre Dame: 5 laivaa).

Cordoban La Mezquita on edelleen tärkeä islaminuskoisille. Heitä näkikin kaupungissa runsaasti.


La Mezquitan ulkoseinät on paikoin koristeltu kiehtovilla maurilaisilla kuvioilla.

 


Moskeija-kadedraalin pylväsmetsän keskellä tunnelma oli salaperäinen. Sisääntuloalueella valoa ei ollut paljoa ja kulkija oli oikeasti hetken äimän käkenä. Tällainen pyhättö oli kovin vieras meikäläiselle ja täynnä toisen uskonnon salattuja viisauksia.
Joidenkin lähteiden mukaan täällä on 850 pylvästä, joidenkin yli tuhat. Niiden katveessa kävely oli kuin hiippailu vuosisatojen takaiseen uneen... jonkun toisen ihmisen uneen.




Vuonna 1523 Kaarle V sai päähänsä rakennuttaa moskeijan keskelle katedraalin.

Hän halusi muuttaa islamilaisen pyhätön kristilliseksi.

Moskeijan puinen katto sai väistyä kivisten goottilaisten kaarien tieltä.

Pylväshallin tunnelma vaihtui itämaisesta perin eurooppalaiseksi.





Myöhemmin Kaarle V katui rakennusintoaan ja myönsi tuhonneensa jotain ainutlaatuista.



Olis kannattanu ajatella ensin!








La Mesquitan kristillinen osa oli toki kovin hieno ja takuulla ainutlaatuinen.

Varsinkin korkealle kohoavat katot olivat henkeäsalpaavia.











Mutta voi, miten katedraali rikkoikaan moskeija-osuuden pylväsviidakon lumon.








Kun pimeys laskeutui Cordoban ylle, oli kuin La Mezquitan seinät olisivat jälleen kerran heränneet vuosisatojen unestaan. Sähkövalo vaihtui soihtujen loimotukseen ja autojen hurina aasien mölötykseen. Korviin kantautuva musiikki ei enää tullut radiosta, vaan tuhannen vuoden takaa taitavan soittajan instrumentista.
Ihminen on rakentanut tämän kaiken, mutta arkkitehtuurin taika tulee jostain ihan muualta.


Seuraavaksi jatkamme tutustumista Andalusiaan ja hurautamme mahtavaan Sevillaan.

2 kommenttia:

  1. Erikoinen paikka ja hyvin olet saanut tunnelman, ykityiskohdat mutta myös kokonaisuuden kuviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos seita! Tuo oli kyllä hämmentävän erikoinen rakennus. Kannattaa poiketa.
      t.Tiina

      Poista