sunnuntai 25. elokuuta 2019

Takaisin Caminolle

Pitkän retkeilykesän jälkeen iski taas kaipuu Caminolle. Se on kuin tauti, joka uusiutuu tämän tästä.
Vuosien varrella on tullut käveltyä Camino Francais kahdessa osassa, viimeiset 300 kilsaa Camino Nortesta ja peräti kolme kertaa Camino Portuguesia Portugalin Portosta Espanjan Santiago de Compostelaan.
Santiagoon asti olemme vuosien varrella kävelleet kaikkiaan viisi kertaa.


Viime syksynä vaelsimme Portosta Santiagoon Senda Litoralia ja Espiritual Variantea. Eli koko matkan mahdollisimman lähellä Atlantin valtamerta. Se oli yksi parhaista Caminoistamme huolimatta siitä, että retken aluksi lentoyhtiö hukkasi kaikki matkatavaramme ( yksityiskohdat löytyvät yläpalkin Camino Portuguesista ).


Jotain muutakin tapahtui viime syksyn vaelluksella: kun lopulta saavuimme Santiago de Compostelaan ei se enää tuntunut tärkeältä. Santiago oli muuttunut entistä ruuhkaisemmaksi ja kovaäänisemmäksi. Emme edes hakeneet sitä viimeistä leimaa pyhiinvaeltajan passeihimme, sillä sekin toimisto oli ylikansoitettu. Voisi jopa sanoa, että Santiago oli menettänyt sen ainutlaatuisen lumonsa, joka aikaisemmin oli meitä kiehtonut.


Tämän syksyn Camino ei enää oikeastaan ole Camino, sillä olemme entistä vähemmän pyhiinvaeltajia. Emme edes suunnittele Santiagoon kävelyä. Se ei enää ole tarpeen. Haluamme vain kulkea pohjoisessa Portugalissa ja Galiciassa kauniita reittejä meren äärellä, thats it!


Aiomme edelleen aloittaa vaelluksemme Portugalin Portosta. Tai oikeastaan Porton lentokentältä, sillä vaikka Porto onkin erittäin hieno kaupunki olemme olleet siellä jo kolmasti. Voimme siis hyvillä mielin jättää sen nyt väliin.


Tämänkertainen Caminomme on ehkä lasson muotoinen ympyräreitti, jonka pohjoisin kohta on Espanjan Vigo. Aikaa seikkailulle olemme varanneet kaks ja puoli viikkoa.
Koska paluulennon päivämäärä on tiedossa, suunnittelemme vaelluksemme niin että olemme oikeaan aikaan takaisin Porton lentokentän läheisyydessä. Siinä ovat kävelymme raamit.


Kun lentoyhtiö viime syksynä vapautti meidät kaikista matkatavaroistamme opimme kuinka keveillä kantamuksilla ja vähillä varusteilla voikaan selvitä liki 300 kilometrin vaelluksella. Tämä tieto on ohjenuorana kun nyt pakkailemme reppujamme.
Ennen kuljimme Caminoilla aina Meidlin varsin tukevissa vaelluskengissä. Nyt kun repun paino on minimoitu, uskaltaudumme matkaan astetta keveämmissä jalkineissa. Villaisista sukista emme silti luovu!
Kun viime syksynä kävelysauvamme olivat tiellä tietymättömillä huomasimme, että rannakkoreitin tasaisuudessa pärjäsi vallan hyvin ilman sauvoja. Samoin kotoa asti kuskatut vesipullot olivat poissa ja siksi tarpeettomia.
Myös makuupussimme ja retkipyyhkeemme jäävät nyt pois repuista koskapa emme, kiitos lentoyhtiön, käyttäneet niitä vuosi sitten.


Suunnitelmissa on siis osapuilleen 250 kilometriä kävelyä pohjoisessa Portugalissa ja ihanaisessa Galiciassa. Olemme oppineet, että näillä reissuilla kaikki on mahdollista ja kaikki on todennäköistä. Edessä on taas seikkailu!

Kirjoitan tarinat tämän syksyn Caminostamme tänne blogiin vasta kun olemme jälleen kotona. Sellainen rytmitys sopii minulle parhaiten.

Ja arvasit oikein: tällä kerralla otamme lentokoneeseen vain käsimatkatavaroita, mitään ei mene koneen ruumaan hukattavaksi.

2 kommenttia:

  1. Lähdette ihan omille poluille, hienoa! Odottelen raporttia, hyvää matkaa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Seija! Ja tervehdys Portugalin pohjoiselta rannikolta Esposendesta. t.Tiina.

    VastaaPoista