maanantai 23. syyskuuta 2019

4. päivä tuulisessa Portugalissa

Aamu Portugalin  Caminon varrella Viana do Castelossa valkeni aurinkoisena.

Kävelimme hetken kaupungin katuja, kunnes tavoitimme rantaa seuraavan Caminon. Siis senda litoralin.

Santa Lucian kirkko korkealla mäellään näytti tästä kulmasta kovin itämaiselta.


Edessä oli hieman leppoisampi kävelypäivä, sillä kulkisimme vain noin 20 kilometriä Vila Praia de Ancoraan.












Aikas pian pääsimme kaupungista eroon ja olimme taas meren äärellä.



Laskuveden keskellä kivikossa häämötti outo allas. Oliko se todella uimista varten, kuten nuo portaat antoivat ymmärtää? Vai ehkä jonkin sortin rapuallas? Tällä kertaa tämä jäi arvoitukseksi.




Näistä kuvista sitä ei ehkä huomaa, mutta jouduimme kävelemään aikamoisessa vastatuulessa. Atlantin aavalta puhalsi kunnolla. Pieni matka ei olisi haitannut mitään, mutta 20 kilometriä tuulta vasten puskemista ei houkutellut. Korvissa alkoi jo suhista.

Pysähdyimme limutauolle kaffilaan Carrecon rannalle. Tuulelta suojassa tutkimme reittivaihtoehtoja. Yllättäen kävi ilmi, että olimme just sopivalla kohdalla. Meidän tarvitsi kävellä vain kilometrin verran sisämaahan ja yhyttäisimme siellä kulkevan Caminon. Poissa rannalta olisimme myös poissa pahimmasta tuulesta. Ei muuta kuin mäkeen vaan!



Caminon kulkijat tietävät, että reitti kulkee lähes vääjäämättä pienten kirkkojen kautta. Niinpä seurasimme Carrecon kylän ylle kohoavaa kirkontornia. Kirkon kupeesta löytyi meille keltainen nuoli ja olimme taas oikealla polulla.
No kyllä siinä vähän tutkittiin kännykän karttojakin...



Olipa helpotus päästä pois Atlantin yli puhaltavasta tuulesta. Täällä oli melkein tyyntä. Camino kiemurteli kauniita kujia pois kylästä.





Metsässä oli selviä jälkiä täällä joskus riehuneesta metsäpalosta.

Puiden lehvästöt olivat vajavaisia ja maasto tummunutta.



















Varjoisalla taukopaikalla sai housunsa nokisiksi, jollei osannut varoa.

Ja vaikka olisi osannutkin.



Reitti nousi välillä pikku hiljaa, välillä aika jyrkästikin ylöspäin. Lopulta olimme niin korkealla, että meri näkyi.
Aallokosta päätellen tuuli oli entisestään yltynyt.




Rannassa kulkeva Camino oli kohtalaisen suora, mutta täällä kylien ja metsien reitillä tehtiin monen monta mutkaa. Onneksi keltaisia nuolia oli  runsaasti.

Seuraavalta mäeltä näkyi jo Vila Praia de Ancora, eli päivän maali. Nyt täytyi olla tarkkana, sillä nuolet eivät johdattaneet kaupunkiin, vaan sen toisella laidalla sijaitsevaan albergueen.
Katsoimme siis kännykän kartasta meille väylän kohti kaupungin keskustaa.



Tänne olikin rakennettu oivallinen polkujen verkosto. Tämä oli rento ja helppo tapa saapua kaupunkiin.




Vila Praia de Ancora oli vilkas hiekkarannan ja junaradan kylkeen kasvanut asutus. Nyt sunnuntaina väkeä oli tosi paljon liikkeellä. Ja kyllähän tällaisessa kelissä kelpasi nauttia merestä ja auringosta.
Tänne oli kiva jäädä yöksi.





Kaupungilla liikkumista rajoitti aika paljon junarata, joka halkaisi asutuksen.




Radan ylityspaikkoja ei ollut kovin montaa, joten oli helppo kävellä itsensä umpikujaan.


Neljäs päivämme Camino Portuguesilla oli ollut vaihteikas. Teimme hyvän päätöksen, kun siirryimme rannalta metsään. Siitä tuli päivään muutama kilometri lisää, mutta myös uusia hienoja maisemia.

Seuraavana päivänä olisi tarkoitus siirtyä tavalla tai toisella Rio Minhon yli Portugalista Espanjaan ja meille rakkaaseen Galiciaan.
Mutta miten päästä joen yli, kun tavallinen ferry ei kulkenut maanantaisin? Pitäisikö viime vuoden tapaan turvautua taksiin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti