Seikkailumme Pyhä-Luoston reiteillä jatkui.
Mahtavan Isokurun jälkeen suuntasimme samaan syssyyn Tunturiaapan luontopolulle.
Se on kartassa tuo sininen ja kiersimme sen vastapäivään aloittaen Isokurun suulta.
Kokonaisuudessaan reitin pituus on 7 kilometriä.
Alkuun kuljimme leveää puupolkua, mutta pian sukelsimme sorastetulle metsäpolulle.
Pyhä-Luostolla parannellaan reittejä kohtalaiseen tahtiin ja niin täälläkin oli remppamies korjaamassa portaiden askelmia.
Keskustelussa selvisi, että sama heppu oli ollut rakentamassa Ukko-Luoston hienoja uusia rappusia.
Näin alkumatkasta vuorottelivat pienet kosteikot ja kumpareet.
Reittiä oli tosi helppo seurata.
Korkeuserot olivat hyvin maltillisia ja luonto ympärillä elokuisen rehevää.
Tuo kuvan isolehtinen kasvi on tunnistusta vaille. Kokonsa puolesta se näytti miltei trooppiselta. Yritin löytää vastaavaa internetin ihmemaasta, mutta laihoin tuloksin.
Kotvasen tovin kuluttua päädyttiin laajan Tunturiaapasuon laitaan. Maisema avartui kertaheitolla.
Takana kohosi Pyhätunturi ja edessä pilkotti pieni ja aavistuksen heiveröinen näkötorni.
Tornin portaat huojuivat mukavasti (ja samalla koko torni ) ja huipulta avautui hieno näkymä tunturijonoon ja Isonkurun suuntaan.
Kelottunut metsä oli melkein kuin näyttämön lavasteet. Jokainen puu oli tismalleen oikealla kohdalla.
Tornin juurelle oli valmiiksi kasattu remonttitarpeita.
Moinen olikin hyvä ajatus, sillä puulava oli pahasti rapistumassa.
Ehkäpä itse tornikin saisi muutaman tukipuun lisää.
Maisemien ihastelun jälkeen suoriuduimme ehjin nahoin pitkoksille ja matka takaisin tunturin juurelle alkoi.
Paikoin suo oli tosi vetinen ja toisinaan tällä reitillä tarvitaankin kuulemma kumisaappaita. Vaan ei nyt.
Noitatunturi kohosi hieman kaikkia muita huippuja korkeammalle ja näytti hyvin kutsuvalta.
Sen laelle kapuaisimme seuraavana päivänä.
Suo-osuuden jälkeen tallottavana oli taas helppokulkuinen leveä väylä.
Tiaislaavulla oli useampi porukka ruokailemassa eikä meitä vielä nälkä vaivannut, joten ohitimme laavun samantein.
Loppumatka takaisin hotelli Pyhätunturin parkkipaikalle meni joutuisasti.
Koska emme olleet pitäneet kovin kummoista evästaukoa suuntasimme luontokeskus Naavan lounaspöytään. Ihan jees.
Tunturiaapa-luontopolku oli hauska pikku piipahdus suolle ja tunturien juurelle. Se oli helppo kuljettava, eikä kovin pitkä.
Kesäisessä laskettelurinteessä paikalliset asukkaat nauttivat suven suloisuudesta.
Rinteiden kukkakedot sopivat muuten tosi hyvin tämän kesän Pelasta pörriäinen-teemaan.
Seuraavaksi vuorossa Noitatunturin huiputus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti