Pyhätunturin mahtava Isokuru

Retkipäivämme aluksi vierailimme Pyhä-Luoston luontokeskus Naavassa. Nappasimme mukaan muutaman ilmaisen retkeilykartan ja ajoimme sitten jonkin matkaa ylämäkeen hotelli Pyhätunturin kupeeseen. Hotellin avaralta parkkipaikalta oli helppo lähteä alueen reiteille.

Aluksi seurasimme opastetta kansallispuistoon. Kohteenamme oli legendaarinen Isokuru.

Nyt kesällä 2020 Isokurun läpikulkeminen oli mahdotonta portaikkoremontin takia. Siitä muistutettiin jokaisessa opastolpassa.
Isokurua saattoi kuitenkin kävellä aina Pyhänkasteenputoukselle asti. Eli melkein läpi kurun.

Ensimmäinen etappimme vei Isokurun laavulle. Sinne oli osapuilleen kilometri.

Tätä leveää ja liki tasaista kävelyreittiä oli helppo tallustaa. Voisi kuvitella, että tässä rullaisi suht kevyesti myös pyörätuoli tai lastenrattaat.

Isokurun laavu olikin useamman rakennuksen kokonaisuus. Alue on sen verran suosittu, että moisen kylän ymmärtää hyvin. Nyt oli lisäksemme liikkeellä muutamia retkeilijöitä. Ei ruuhkaa.

Samantein johdattivat kohtalaisessa kunnossa olevat portaat jyrkkään alamäkeen.

Portaiden juuressa oli mahdollisuus lähteä oikealle tai vasemmalle.

Hieman hämäävästi opasteissa ei mainittu Isokurua, mutta olimme sen verran fiksuja että osasimme oikeaan suuntaan.





Isokuru on Suomen syvin tunturikuru (220 m) ja se sijaitsee Kultakeron ja Ukonhatun huippujen välissä.







Puista kävelysiltaa pitkin oli helppo kävellä. Ei tarvinnut tuijotella jalkoihin, vaan sai rauhassa ihmetellä maisemia.

Tätä reittiä saa turvallisuussyistä kävellä vain sulan maan aikana.

Moisen rajauksen ymmärtää hyvin, kun katselee puupolkua reunustavia äkkijyrkkiä seinämiä.

Pyhä-Luoston tunturit ovat jäänteitä yhdestä maailman vanhimmasta vuoristosta.
Tuo vuoristo syntyi yli 2 miljardia vuotta sitten.


Tunturit ovat pääosin kvartsiittia, joka syntyi muinaisen meren pohjahietikosta.


Yllättävän monissa kivissä näkyivät vielä muinaismeren aaltojen jäljet.

Tuntui jännittävältä ja miltei mystiseltä kävellä niiden keskellä.







Tämä on geologien paratiisi.

Hämäävästi reitti näytti päättyvän kesken kaiken....






.... mutta oikeasti matkaa saattoi jatkaa kivisten portaiden jälkeen.

Puusilta oli ankkuroitu kettingeillä kivikkoon. Ilmeisesti vesi on toisinaan todella korkealla.
Saattaa tuo toisaalta estää myös lumimassojen ilkityöt.










Uskomattoman hienot rinteet ja kurun pohjan lammikot loivat kiehtovan tunnelman.

Työmaa-alue katkaisi kulkumme. Uusia portaita rakennettiin Uhriharjulle. Niiden pitäisi olla käyttökunnossa viimeistään kesällä 2021.




Pääsimme kulkemaan Pyhänkasteen 17 metriselle putoukselle asti.

Nyt putous ei ollut kovin vetinen, mutta paikan historiallinen merkitys huokui ympäröivistä kallioista.

Onneksi tässä oli penkki, jolla saattoi lepuuttaa kinttuja ja hiljentyä upean luonnon keskellä.

Kesällä 1648 pappi Esaias Fellman joukkokastoi täällä saamelaisia ja siitä paikka sai nimensä.

Paluumatkalla saimme nauttia Isokurusta uudemman kerran, mutta ikäänkuin uusin maisemin.
Äsken kuljimme tuon rinteen juurella, mutta vasta nyt näimme sen mahtavuuden.
Täällä ihminen on pieni turhanpäiväinen ja lyhytikäinen itikka.

Vaikka emme päässeetkään kävelemään Isokurua päästä päähän teki se meihin suuren vaikutuksen.

Tämä oli yksi Pyhä-Luosto -viikkomme kohokohdista.


















Kurun jälkeen taivalsimme vielä Tunturiaavan luontopolun.

Siitä juttu seuraavaksi.