Mallorca 7 : Cuberin patoaltaalta Sólleriin

 

Vuoden tauon jälkeen palasimme Mallorcan poluille. Hotellimme oli Port de Sóllerissä kuten aikaisemminkin. Sieltä pääsee mukavasti Tramuntana-vuoriston vaelluspoluille.

Koska lomaviikkomme sääennuste oli aika vaihteleva päätimme ensimmäisen päivän auringonpaisteessa suunnata Cuberin patoaltaalle. Sieltä lähtee huikea polku Biniaraixin rotkon ( Barranc de Biniaraix ) kautta Sólleriin. Sateella tuon kulkeminen olisi aika riskaabelia. 

Taksi Port de Sólleristä maksoi osapuilleen 40 euroa.

Retkemme oli osa Tramuntanaa halkovaa GR 221-reittiä joten opasteet olivat kunnossa.

Ensin kuljimme patoaltaan reunaa. Altaassa näytti olevan viimevuotista vähemmän vettä. Sää täällä ylhäällä oli aurinkoinen mutta aika vilakka. Onneksi repuista löytyi pitkähihaista.

Saimme kulkea myös pitkin patorakennelmaa.

Taakse jäi Puig Majorin tutka-asema. 

Väylä kulki leveänä ja helppona keskellä lampaiden kellojen kilkatusta. Joka puskassa tuntui olevan määkijöitä. Toisinaan noita karvapalloja näki myös tiellä.

Ohitimme pitkänmatkalaisille tarkoitetun Refugi de Cuberin.

Kohdalle osuvat portit oli syytä jättää siihen tilaan missä olivat olleet : joko kiinni tai auki. Useimmiten kiinni.

Edessä kohosi Puig de l´Ofre. Tuon huipulle kulkisi myös opastettu polku. Vaan me jatkoimme omaamme täällä hieman alempana.

Hienoista ylämäkeä kulkeva reitti sukelsi hetkeksi metsään jossa pidimme pienen huilitauon. Täällä ilman täytti erilaisten lintujen liverrykset.

Puiden varjossa ylämäki muuttui hieman totisemmaksi.

Kun lopulta astelimme metsästä pois oli patoallas jäänyt jo kauaksi taakse.

Tulimme uusien maisemien äärelle ja kipusimme kalliolle näköalojen toivossa. 

Kaukana alhaalla näkyi määränpäämme Sóller ja meren rannassa majapaikkamme Port de Sóller. Niiden takana siinsi sininen Välimeri.

Ei hassumpi paikka hymyillä kameramiehelle.

Tästä alkoi koko loppumatkan kestävä alamäki vaikkemme vielä olleet rotkossa. Välillä polku oli helppokulkuista, välillä sai astella tarkasti kivien keskellä.

Näistä kuvista ei näy että reitillä oli paljon vastaantulijoita. Kymmenet pitkänmatkan taivaltajat isoine reppuineen hikoilivat rinnettä ylös. Oli toki myös kaltaisiamme päiväretkeläisiä kevein kantamuksin.

Useiden mutkien matkassa oli hyvä että opasteet olivat kohdillaan.

Yllättävän vehreän alppimaiseman jälkeen pääsimme kurkistamaan Biniaraixin rotkoon. 

Kohta kulkisimme tuota polku pitkin.

Ja niin lähdettiin laskeutumaan rotkon seinämää. Välillä polku oli leveämpi, välillä ei. Huikeiden maisemien katselua varten oli syytä pysähtyä ettei kupsahtaisi kalliolta.

Moisesta varoitettiin monikielisesti.

Kalliot ympärillä olivat hienon oransseja. Ja jyrkkiä.

Kivetys oli vuosikymmenten ( vai vuosisatojen ? ) kulutuksessa kulunut varsin sileäksi ja oli näin kuivallakin kelillä aika liukas. Sateella tämä olisi luistinrata. Oli silti ilo kävellä serpentiiniä alaspäin. Ylöspäin kulkevilla hiki virtasi.

Vastaantulijoita oli paljon, osa kulki nelivedolla.

Välillä tuntui että jokaisen polun mutkan jälkeen edessä oli entistä hienompi maisema.

Ja niin taisi ollakin.

Rotkon alapäässä ylitimme useamman sillan, mutta yhdenkään alla ei virrannut vesi. Ilmankos Cuberin allaskin oli ollut niin kuivillaan. Viime vuonna täällä oli sentään pieni vesiputous.

Kohta olimmekin jo vehreämmällä seudulla. Papupuu teki jo satoa.

Leveä väylä johdatti Biniaraixiin. Opaste opasti Sóllerin suuntaan. Viimevuonna emme löytäneet suorinta reittiä, mutta nyt olimme ottaneet paremmin selvää kaduista ja kujista ja kuljimme hienosti Sóllerin keskustaan.

Carrer de sa Lluna toi meidät lopulta Sant Bartomeun juurelle. 

Aukion laidasta löysimme mukavan lounaspaikan vaikka sunnuntain kunniaksi väkeä oli paljon liikkeellä ja pöydät täysiä.

Sóllerin ja Port de Sóllerin välillä liikennöi yli satavuotias ratikka. Matkataksa oli noussut viimevuodesta eurolla ja oli nyt 9 euroa per pää. Tällä aikuisten possujunalla oli mukava lasketella retken päätteeksi meren rantaan.

Retki Cuberin patoaltaalta Sólleriin on noin 12,5 kilometrinen. Rotkoa pitkin laskeutuminen ottaa pitkän päälle kinttuihin mutta silti tätä reittiä on helppo suositella. Reitin maisemat ovat ainutlaatuisia ja paikoitellen kuin sadusta.