Mallorca 8 : kierros Port de Sóllerin kukkuloilla

 

Mallorcan viikkomme jatkui uudella retkellä. Sääennuste lupaili ajoittaista sadetta, joten tämän päiväinen kävelymme suuntautui turvallisuussyistä hieman alavimmille maille. Tälle polulle pääsi suoraan majapaikastamme Port de Sóllerista mikä sekin oli mukavaa.

Kiersimme kartan ympyrälenkin vastapäivään.

Rannan tuntumasta lähtevä Cami del Camp de sa Mar vei meidät oikean polun päähän. Päivä oli pilvinen ja saattoi tuossa muutama pisarakin tippua. Ei se meitä haitannut, olimme varautuneet.

Lähdimme opasteelta Deian ja Muletan suuntaan. 

Edellämme kulki saksalainen retkue joka käveli oikein rivakasti, mutta kohta jo seisoi melkein paikoillaan. Otimme ekassa ylämäessä kunnon spurtin ja saimme ohitettua koko poppoon.

Reitti nousi hyvän matkaa, välillä jyrkemmin välillä ei. Ikiaikaiset oliivipuut reunustivat polkua. Sanovat että osa puista oli ainakin tuhat vuotta vanhoja.

Reitin varrella oli muutama portti joista sopi toki kulkea kunhan muisti sulkea portin jälkeensä. Näin vapaina laiduntavat elikot pysyivät siellä missä pitikin.

Kohta olimme nousseet jo niin korkealle että rinteeltä avautui hieman sumuinen maisema Port de Sólleriin.

Viime vuonna yritimme kahdesti reitin varrella sijaitsevaan kahvilaan siinä onnistumatta. Olimme molemmilla kerroilla liikkeellä väärään aikaa. Tällä kertaa kahvilassa oli yksityistilaisuus joten huono onnemme senkun jatkui.

Kivinen polku vaihtui soratiehen ja tulimme risteykseen. Jatkoimme Deian suuntaan.

Opaskartta kertoi sijaintimme.

Soratie vaihtui asfaltiksi jolla oli pikkasen myös autoliikennettä.

Mallorcan vuoristoteillä kiemurteleva pyöräilykisa olisi seuraavana lauantaina ja osa teistä suljettiin sen ajaksi. Saimme itse tutustua kisoihin kun samaisena lauantaina suuntasimme lentokentälle.

Vaan sitä ennen oli vielä monta kävelypäivää jäljellä...

Son Mico on näillä seuduilla vaeltelevan paras ystävä. Paikan sitruunamarenki-piirakka hakee vertaistaan. Son Mico löytyy Capella de Castellon jälkeen mäen päältä.

Maisema Son Micon terassilta ei tällä kertaa ollut järin aurinkoinen. Sateen takia Son Micon sisätilat oli poikkeuksellisesti avattu retkeilijöiden käyttöön. Aurinkoisemmalla kelillä kahviteltiin vain ulkopöydissä.

Sitruunamarenki-piirakan jälkeen laskeuduimme takaisin asfalttitielle ja etsiydyimme paluumatkalle. Nyt polkumme lähti hieman hämäävästi Corazon-hotellin takapihalta. Opasteet olivat kyllä ihan kunnossa.

Hotellin ohitettuamme pääsimme mukavasti rullaavaan alamäkeen. Sääkin alkoi pikkuhiljaa kirkastua.

Ainakin hetkeksi.

Yksityisen piha-alueenkin läpi sai kulkea kunhan muisti käyttäytyä. Ja mehän muistimme.

Kapoinen polku vaihtui oliivipuiden katveessa kulkevaan asfalttitiehen. Hetken astunta oli tosi kevyttä kun ei tarvinnut koko aikaa katsoa mihin jalkansa laittaa..

 

Sóllerin laakso on kuuluisa sitruspuistaan ja niitä olikin mukavasti siellä täällä. Kummasti kaikki aidan vieressä kypsyneet appelsiinit olivat kadonneet.

Seuraavasta risteyksestä läksimme kohti Port de Sólleria. Samalla pääsimme taas kapoisemmalle polulle joka kulki mukavasti kumpuillen.

Ite-taiteen kohdalla olimme jo miltei kiertäneet ympyrämme. 

Port de Sóllerissa satavuotias ratikka oli aloittamassa kipuamistaan Sólleriin. Pikkasen oli taas vettäkin ilmassa. Ennen hotellia poikkesimme vielä maukkaalla lounaalla.

Päivän aikana kävelimme vähän päälle 11 kilometriä hienoissa maisemissa. 

Seuraavasta päivästä oli luvattu aurinkoisempaa...