Vuoden 2024 retket

 

Mennyt vuosi 2024 oli jälleen monien hienojen retkien vuosi. Saimme taivaltaa sekä pohjoisessa että etelässä, ja vieläkin etelämmässä. Kotomaassa kolusimme pitkospuita, järvien rantapolkuja ja tunturien rinteitä. Etelämmässä oliivilehtoja ja vuorenrinteitä. Kaikista vuoden kävelyistä löytyy selostus blogin oikean laidan valikosta. 

Vuosi 2024 aloitettiin perinteisesti piipahduksella Aulangon maastoon. Ja Aulangon poluilla retkeilimme vuoden aikana useamman kerran.

Tammikuinen sininen taivas lupaili valon palaamista pohjolaan.

Tässä kohdin täytyy mainita myös kotimetsämme eli Apparan maasto jota talloimme vuoden aikana lähes viikottain.

Alkuvuodesta teimme poikkeuksellisen jäitä pitkin kulkevan retken Melkuttimille. Reissun alussa aprikoimme jään kestävyyttä mutta kun näimme sukeltajien leirin keskellä Iso Melkutinta tuntui aika turvalliselta kävellä vetten päällä. Niinpä näimme Melkuttimen suositun reitin uudesta kuvakulmasta.

Melkutin oli kohteenamme myös lämpöisempään aikaan.

Jäitä pitkin kävelimme myös Hämeenlinnan läntisellä laidalla Alajärven maisemissa. Tuo olikin yllättävän aurinkoinen retki meille uuteen kohteeseen. Alajärvellä sai lainata potkukelkkoja ja niitä varten oli myös aurattu lenkki järvelle. Me nössöt tyydyimme apostolin kyytiin.

Palasimme samalle reitille myöhemminkin mutta tuolloin lunta oli enemmän, sää sumuista ja päivän tunnelma aika erilainen.

Maaliskuussa jäät ja lumet alkoivat kadota. Tammelan Torronsuolla pitkokset olivat hyvin käveltävissä. Oli mukavaa nuuhkia ison suon kevättä vaikkakin muuttolinnut olivat vielä etelässä. 

Torronsuon ainutlaatuisissa maisemissa retkeilimme vuoden aikana muutaman kerran.

Huhtikuussa pääsimme hieman lämpimämmille seuduille. Vain neljän tunnin lentomatkan päässä meitä odottivat tyystin kotimaasta poikkeavat maisemat. Vietimme toistamiseen viikon Mallorcan mahtavilla reiteillä. Saimme kävellä sinisen Välimeren äärellä, ikivanhoissa oliivilehdoissa ja Tramuntana-vuoriston komeilla poluilla. 

Veikkaan ettemme vieläkään saaneet tarpeeksemme Mallorcan maisemista ja tunnelmista.

Kotimaassa retkeilimme muunmuassa Laipanmaalla. Monipuolinen reitti kulki keväisessä metsässä, harjuilla ja veden äärellä. Täälläkin paistoi aurinko. Ja tuo silta oli epäilystä huolimatta ihan kävelykunnossa.

Sääksmäen Rapolan linnavuorelle teimme lyhyemmän reissun. Kävelimme Harjupolkua kauniissa hämäläismaisemassa. Linnavuorelta näki kauas ja historiaa piisasi. Omien eväiden lisäksi piipahdimme Voipaalan taidekahvilassa.

Kesäkuussa vierailimme ensimmäistä kertaa Hossan kansallispuistossa. Usean kerran olemme huristaneet sen ohi joten oli korkea aika pysähtyä komeiden maisemien äärelle. Alueen kuuluisimpia paikkoja ovat Värikallio ja Julma-Ölkky mutta iloksemme löysimme monta muutakin hienoa reittiä. Niitä koluten kului viikko rattoisasti.

Hossaan palaamme varmasti vielä uudelleen.

Hossan viikolla poikkesimme myös läheisessä Kylmäluomassa. Vuoden 2021 Paula-myrsky teki alueen puustosta selvää jälkeä. Kävelimme sateisen mutta mielenkiintoisen lenkin myrskytuhojen keskellä.

Tammelan Liesjärven kansallispuisto on yksi suosikeistamme. Vanhoissa metsissä kävely antaa perspektiiviä elämään. Liesjärveltä löytyy eripituisia lenkkejä, järvenrantoja ja myös kulttuurimaisemaa.

Vierailimme alueelle vuoden aikana pari kertaa.

Usmi-Kytäjän reiteillä kuljimme vuoden aikana useamman  kerran. Arvostamme alueen monipuolisia kallioisia polkuja ja hienoja taukopaikkoja kuten kuvan Kiiskilampea.

Elokuu vei meidät pohjoiseen ja aina Käsivarteen asti. Salmivaaran maisemassa ei ollut valittamista. Tänne oli rentouttavaa kavuta kun oli ensin istunut pari päivää autossa. Saana kaikessa mahtavuudessaan täytti horisontin. Tämä jos mikään on kansallismaisemaa.

Seuraavana päivänä huristimme Maria-laivalla Kilpisjärven poikki. Rantaan päästyämme kävelimme  Iso Mallan vierustaa takaisin Kilpisjärven kylään eli n. 16 kilometriä. Hieno reissu jota sää todellakin suosi.

Piipahdimme pariksi päiväksi myös Norjan puolelle ystävälliseen Tromssaan. Matkalla vuonomaisemissa keinutauko tuli tarpeeseen

Tromssan Sherpatrappan oli yksi kohteistamme. Tällä kertaa kävelimme portaikkoa alaspäin... ehkä seuraavalla kerralla sitten ylöspäin.

Kotomaassa teimme muiden retkien lisäksi mainion reissun Sastamalan Ritajärvelle. Alueen hienot polut ja monet taukopaikat piristivät mieltä. Ritajärvellä kannattaa retkeillä vähintään kerran vuodessa. Ehkä jopa useammin.

Lopen Komion Luutalammi oli sekin kovin aurinkoinen vierailumme aikana. Ilmassa oli silti aavistus syksyä. Kävelimme päivän aikana pitkän reitin lammen rannalla ja harjuja pitkin. 

Marraskuun puolivälissä oli niin hieno sää että teimme Janakkalan Mallinkaisiin kunnon reissun. Mallinkaisen hyvin merkityt polut ja oivalliset taukopaikat ansaitsevat vierailun kaikkina vuodenaikoina.

Joulukuun alussa maassa oli jo sopivasti lunta. Matalalta paistava aurinko houkutteli meidät Heinisuon maastoon. Lumen peittämät pitkospuut eivät pelosta huolimatta olleet liukkaat.

Vuosi 2024 oli kaikkiaan vallan mainio retkeilyvuosi. Tässä mainittujen reissujen lisäksi kävelimme myös Evolla, Birgitanpolulla, Piippurinsuolla, Pääjärvellä ja muutamilla muillakin reiteillä. Kuten jo mainitsin löytyy blogin oikean reunan valikosta jutut kaikista retkistä.

Toivotaan että alkavan vuoden 2025 aikana pääsemme uudelleen ja uudelleen nauttimaan maamme hienoista maisemista ja tunnelmista, ja miksei myös ulkomaiden poluista.