Mallorca 15: Deiasta mutkien kautta Port de Sólleriin

 

Seuraava retkemme Mallorcalla alkoi Deiasta jonne taksimatka Port de Sóllerista maksoi noin 30 euroa.

Deiaa kutsutaan usein saaren kauneimmaksi kyläksi ja onhan se hulppealla paikalla vuorten ja meren välissä. Nopsasti näppäämäni kuva ei näytä kylän parhaita puolia.

Reittimme lähti tuon hienon muraalin juurelta taksiaseman liepeiltä. Ajatuksenamme oli kävellä aluksi Cala de Deiaan, sieltä Bens d´ Avalliin ja lopuksi Port de Sólleriin.

Ilman suurempia juonipaljastuksiakin tuo kartta kertoo ettemme päässeet Bens d´ Avalliin asti vaan päädyimme tekemään siksakkia rantapolulla ja sitten nousemaan merkitylle GR-221 reitille... vaan siitä lisää myöhemmin.

Alkumatka Cala de Deiaan kulki alamäkeen hyvin merkittyä polkua pitkin. 

Ymmärrettävästi paikalliset ovat hieman hermostuneita turistien ajattelemattomaan käytökseen heidän kotinurkillaan.

Cala de Deiaan vei joutuisa alamäkipolku.

Hieman ennen rantaa nousimme jyrkät kiviportaat oikeaan suuntaan. Tavoittelimme rannan suuntaisesti kulkevaa polkua joka oli meille tuttu edelliseltä vuosilta.

Rannan ravintola taisi vielä olla kiinni.

Joskus mennävuosina reittimme kulki korkealla tuon hiekkaharjanteen keskellä. Nyt tuo polku oli tyystin kadonnut.

Me nousimme kiviportaita aina vain ylemmäksi.

Cala de Deian ranta oli jo aika alhaalla. 

Huomaatko nuo kaksi kalastajaa rantakallioilla?

Opasteet johdattivat meitä oikeaan suuntaan ja rannan maisemat olivat kohdillaan.

Paikoin rantapolku oli oikein hyvässä kunnossa ja kaiteetkin tukevia. Mikäs tuossa oli kulkiessa.

Paikoin taas kulku oli hankalampaa ja tuntui ettei reitistä oltu pidetty huolta.

Muutamissa kohdissa täytyi oikein miettiä miten edetä.

Sitten taas mystisesti löytyi selkeä reitti.

Pidimme miettimistauon. Tutkimme karttoja ja kännykän reittisovellutuksia.

Ja poseerasimme auringossa.

Etenimme hissuksiin kunnes lopulta maanvyöry tai jokin oli vienyt koko polun mennessään. Edessä oli vain kaatuneita puita ja upi uusi rotko. Oli aika tarttua suunnitelmaan B.

Ja niin löysimme polun joka vei meidät aluksi ylös rannasta, sitten maatalon pihan poikki ja lopuksi tien Ma-10 yli kohti GR-221 reittiä.

Kiviröykkiö tien pielessä kertoi mistä pääsi oikopolkua oikealle reitille. Kiitos siitä.

Tässäkohdin GR-reitti kulki Sóllerin ja Deian välillä ja me läksimme kohti Sólleria. Tämä lienee yksi suosituimmista ( ja helpoimmista ) kävelyreiteistä saaren tässä osassa.

Jonkin matkaa kuljettuamme piipahdimme nauttimaan lasilliset tuoretta appelsiinimehua ylärinteen POPUP-mehuasemalle. Pari uneliasta koiraa piti seuraa taukoa pitäville.

Mehustelun jälkeen matka jatkui mukavasti varjoisella kivipolulla.

Reittiä reunustavat kivimuurit olivat pääsääntöisesti pystyssä vaan tässä ne kaikki olivat sortuneet polulle. 

Yksinäinen puu yksinäisellä paikalla oli merkki Son Mico-kahvilan lähestymisestä. 

Myös kukkivat pensaat kertoivat että pääsisimme pian taas herkkujen ääreen.

Kaksi palaa sitruuna-marenkipiirakkaa, kokis ja kahvi yht. 15euroa. Ystävällinen palvelu ja hieno maisema tulivat kaupan päälle.

Son Micolta laskeuduimme Corazon-hotellin nurkille. Sen takapihalta pääsimme opastetulle reitille kohti Port de Sólleria.

Välillä kuljettiin kivistä polkua, välillä laveaa asfalttitietä.

Tuo polkupyörä-juttu oli polun varressa jo viime vuonna. Eikö pentu ole vieläkään saanut fillariaan vai mistä tässä on kysymys?

Kaukana siinsi Sóller vuorten keskellä.

Ite-taiteilijan pihapiirin jälkeen olimme jo miltei Port de Sóllerissa.

Lounastimme rantakadun tuntumassa ja saimme samalla ihailla satavuotiaan ratikan ohikulkua. Täällä on rantabulevardi viisasti kielletty autoilta, vain ratikka saa römistellä menemään.

Päivän aikana kävelimme noin 15 kilometriä. Alkuperäinen reittisuunnitelmamme ei onnistunut mutta retki oli kyllä muutoin antoisa.