Näin aamutuimaan ratikka oli vielä varsin tyhjä. Päivän edetessä se kuskaisi täysiä lasteja edestakaisin.
Sòllerissa raiteet halkovat keskusaukion ja miltei sen ravintolapöydät. Päätepysäkki on pian aukion jälkeen.
Meidän tavoitteemme oli näköalaravintola Mirador de ses Bargues korkealla vuoren rinteellä.
Muutaman kadunristeyksen jälkeen tulimme opasteiden äärelle. Osasimme seurata Tuentin opasteita.
Pienen kappelin kohdalla oli muutama askel tasaista mutta sitten taas noustiin.
Kiipeilläkin sai. Lyhytkinttuiselle pieni haaste, pitkäkinttuiselle pieni askel.
Hetken kuljimme miltei tasaisella soratiellä ja sitten opasteet opastivat taas ylämäkeen.
Ja niin putkahdimme Miradorin nurkalle. Tämä ravintola on kuuluisa näköaloistaan, ei niinkään ruuistaan. Söimme kuitenkin ihan ok suklaakakkua ja ihailimme merenrannalla nököttävää Port de Sòlleria. Oli mukavaa istua hetki ja nauttia maisemista.
Paluumatkan olisimme tietenkin voineet tehdä samaa reittiä kuin nousummekin. Halusimme kuitenkin kävellä rantaan Port de Sòlleriin. Niinpä jatkoimme ravintolasta vielä jonkin matkaa Tuentin suuntaan.
Pieni kaarros sorapolulla toi meidät oikean opasteen äärelle.
Pian ohitimme Miradorin joka nökötti miltei huomaamattomana rinteessä.
Välillä pysähdyttiin maisemien äärelle. Vielä oli alamäkeä jäljellä.
Valkoiset nuolet opastivat vaivihkaa oikeaan suuntaan.
Reiteissä oli jonkinverran valinnanvaraa. Valitsimme tästä pidemmän polun Port de Sòlleriin sillä tuo nopeampi kulki pitkän matkaa asfalttitiellä joka ei näin hellepäivänä houkutellut.
Vaihtelevan maaston ja yleisön kautta päädyimme lopulta sinne minne olimme aikoneetkin... eli Port de Sòllerin rantakadulle.
Vielä oli yksi kävelypäivä jäljellä Mallorcan kivikkoisilla poluilla.
Sòllerissa juhlistettiin alueen sitrussatoa.
Aloitimme kävelyn kaupungin ostoskadulta eli Carrer de sa Llunalta.
Ja tästä alkoi ylämäki. Pienet valkoiset nuolet kertoivat oikean reitin.
Oikaisimme kaikki jyrkän rinteen serpentiinit kulkemalla suoraan ylöspäin. Aurinko heloitti kuumasti ja mäki senkun jatkui.
Kivikoissa ja portaikoissa täytyi vielä askeltaa tarkasti vaikka hiki valui silmille. Muutama vesitauko sentään pidettiin kapuamisen keskellä.
Tänne ylös oli tullut uusia kylttejä joissa mainittiin myös kohteemme Mirador de ses Bargues.
Mallorca-viikkomme aikana huomasimme että Sóllerin seudulla on entisestään panostettu opasteisiin. Kiitos siitä.
Kiviportaikon jälkeen alkoi pitkä alamäki jonka rikkoivat vain muutamat vaatimattomat nousut.
Kävely jatkui oliivilehtojen siimeksessä. Valo ja varjo vaihtelivat mukavasti.
Jossain kohdin leveä väylä vaihtui kapeaan vuoristopolkuun. Tässä täytyi olla tarkkana ettei horjahtanut.
Reitillä oli myös useampi portti jotka oli pääsääntöisesti helppo avata.
Päivän retken pituus oli yllättäen vain noin 11 kilometriä. Kintut kertoivat että se oli paljon pidempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti