Mutta ennen sitä on vielä taivallettava Baamondesta Sobrado dos Monxesin kautta Arzuaan.
Keväällä 2011 oli vielä epäselvää, onko Mirazin albergue avoinna. Se sijaitsee parikymmentä kilometriä edempänä, ja on ainoa yöpymispaikka Baamonden ja Sobradon välillä.
Saimme samaan taksiin vielä kaksi saksalaista naista, joten kyyti oli vain 5€ per nassu.
(Miraz on sittemmin avattu, mutta kannattaa tarkistaa sesonkikohtainen tilanne netistä.)
Mirazin jälkeen reitti kulki kertakaikkisen mystisen metsän siimeksessä. Sen halki mutkitteleva tie oli aidattu isoilla kivilevyillä.
Metsän jälkeen käveltiin kallioilla, kunnes sukellettiin jälleen metsään, mutta nyt ihan tavalliseen Galicialaiseen.
Sobrado dos Monxes on pikkukaupunki, jonka kuuluisin albergue sijaitsee vanhassa luostarissa. Luostari oli hieno, kivinen, kylmä ja vetoinen, joten yöpymispaikaksi valikoitui Hotel San Marcus torin laidalta. Hieman omituinen, mutta ok.
Albergueluostarin lähellä on salaperäinen hylätty kirkko.
Samainen kirkko seuraavana aamuna auringon noustessa, kun reppu on juuri heitetty selkään ja päivän taival vasta alussa.
Arzuaan on 20 kilsaa.
Viimeinen päivä Camino del Nortella vie aluksi halki metsien. Vaikka välillä on tietenkin myös ylämäkiä, on taival pääsääntöisesti alamäkeä.
Kun lähestytään Arzuaa, ovat kaikki tiet asfaltoituja, mikä syö jalkaparkoja.
Arzuassa on lukuisia yöpymispaikkoja, niin albergueita, kuin hotelleja.
Kävelysauvat sopivat hyvin mm. pyykin kuivatukseen.
Camino del Norten rauha on nyt takana. Arzuassa astumme Camino Francesin vilinään. Yhtäkkiä samaan suuntaan kävelemässä onkin läjäpäin reppuselkäisiä. Ei muuta, kuin sekaan vaan!
Tähän päättyy kertomukseni Camino del Nortesta. Toivottavasti siitä on hyötyä omaa vaellustaan suunnitteleville. Buen Camino!
Tästä edelliselle Camino del Norte-sivulle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti